Synnyttäjää ei otettu sairalaan, vauva kuoli
Olisiko vihdoin aika saada suomeenkin yksityiset synnytyssairaalat jossa kivunlievitystä ei panttailla, synnyttäjiä ei käännytetä ovilla jne? Matkasynnytyksetkin ovat yleistyneet osin siksi että sanotaan älä tule vielä, ja kun on vihdoin annettu lupa lähteä sairaalaa kohti on jo liian myöhäistä.
Kommentit (969)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Itse synnytin Tayssissa ja eivät uskoneet että synnytys käynnissä. Ne anturit väärässä kohdassa, mittasivat lieviä supistuksia vaikua kivut kovat. Istutettiin isien seuraan aulaan. Lapsi lähti syntyyn siinä. Jalat tärisi, pidättelin. Yhtäkkiä löyty henkilökuntaa, pyörätuolilla ylös, huusin vaan että housut jalassa. Lapsi syntyi puolipimeään saliin ilman seurantaa. Käynyt ennenkin mutta eivät usko kun syöksysynnyttänyt ennenkin. Eivätkä muuten jälkeenpäin seuraavassa. Ei uskota papereissa olevia tietoja eikä äitiä.
Vuonna 2021 ehdin olla tunnin Naikkarilla niin vauva syntyi., Juosten saliin miehen kanssa, kun nuori kätilö lopulta tajusi tutkimushuoneessa heittää esitietolomakkeet pois. Kätilö jäi sinne siivoamaan huonetta?!? joten oltiin kahdestaan salissa. Ja kolmas vauva, tiesin että nyt tulee ponnistus.
Niin, eikö ole jännä että jotkut synnyttää tunnissa ja jotkut kahdessa vuorokaudessa? On se jännä, tosi jännä.
Tais hiukan mennä pointti ohi sulta. Kerroin vaan samanlaisesta tilanteesta, missä käynnissä olevaa synnytystä ei nähdä vaikka vauvan pää on lähes nenän alla kätilöllä. Onneksi oltiin siinä sairaalan käytävällä eikä soitettu enää taksista saako tulla.
Kukaan ei näe mitään ellei kurkkaa ja koeta. Et edes sinä.
Moni synnyttävä huutaa ekasta avaavasta supistuksesta, ei kätilöt ole ennustajia, jotka näkee montako senttiä äiti on auki.
Mikä vastaus! Tällaisetko meillä hoitaa synnytyksiä? Suosittelen vahvasti: ehkäisy kuntoon.
Tätä nuo hoitajat ja kätilöt joutuu itse kuuntelemaan että älä valita. Mitäpä sitten potilaille muuta tarjolla.
Surullinen tapaus mutta hyvin harvinainen. Olemme niin tottuneita pienen pieneen vauvakuolleisuuteen, että yksikin tapaus ahdistaa myös muita kuin vauvan perhettä.
Äidin olisi kannattanut mennä suoraan sairaalaan soittamatta, niin tuskin häntä olisi ovelta käännytetty, kun synnytys kerran oli jo kuitenkin käynnistetty.
Vierailija kirjoitti:
Synnytin 2008 heinäkuussa naistenklinikalla, lapsiveden menoon ei uskottu- ihan varmasti tiedän että se oli lapsivettä, mutta seuraavana päivänä ei tikkutestissä näkynyt- se oli heidän mielestään vaan pissaa. Lapsivesi meni perinteisellä isolla napsaisulla ja oli hajutonta ja sitä tuli reilusti- sieltä kohdusta, kyllähän sen nyt tuntee. Muutamia isoja lorahduksia, sänkyyn, vessaan ja lattialle. Lähettiin kotiin. Sitten parin päivän päästä olin supistusten kanssa 10h "synnyttämässä" kunnes viimein kutsuttiin lääkäri imukupilla avustamaan, lääkäri käveli huoneeseen ja totesi 5 sekunnissa- ei mahdu, leikalaan. Vasta siinä vaiheessa sain kunnon kivunlievitystä, supistuksia ei pystytty lopettamaan ja sali vapautui vasta tunnin päästä. Leikkauksessa olikin sitten kiskomista että se lapsen epämuotoon mennyt pää saatiin lantiosta irti. Seuraavat pari päivää ei liikkunut oikea jalka ollenkaa, vedin huosun puntilla sitä eteenpäin, tai hilasin varpailla maata pitkin, koska lantio oli niin levinnyt että jotain meni hetkeksi rikki. Olin myös antibiotti tipassa 5 päivää, koska paha tulehdus, samoin vauva (koska se lapsivesi oli mennyt jo pari päivää aiemmin). Kotiutettiin virheellisten tietojen kanssa, en jaksanut pyytää oikaisua, ihan se että sain jonkun hoitajan pysäytettyä niin että ottivat edes tippaletkun irti oli jotain.
Seuraavan lapsen kanssa ilmoitin että suunniteltu sektio tai menen synnyttämään ulkomaille missä rahalla saa palvelun.
"supistuksia ei pystytty lopettamaan" - miksi olisi pitänyt? Ne kuuluvat synnytykseen.
Mutta jos kipuja on jatkuvasti... se tarkoittaa, että jokin on huonosti! Yleensä ongelma johtuu väärästä asennosta. Ongelma on korjattava myös sikiön näkökulmasta - ei riitä, että kivun vain peittää!
Leikkaus ilman lääketieteellisesti perusteltua syytä ei ole järkevää, koska se on lähtökohtaisesti vaarallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaskertomusten väärentäminen on yleistä. Kun lääkäri, hoitaja, kätilö tai joku muu "ammattilainen" tekee virheen, sitä ei usein merkitä potilaan sairaskertomukseen. Jos merkittäisiin, niin joku "ammattilainen" voisi menettää työpaikkansa. He ovat töissä rahan takia. Kyllä, siis täysin puhtaasti rahan takia. Potilaiden hyvinvointi (terveys, henki) ei kiinnosta.
Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Olen käsitellyt potilaiden tietoja työkseni. Se työ kesti useita vuosia. Lopetin ja vaihdoin alaa. Paras päätös ikinä!
Väärentämisestä jää digitaalinen jälki.
Ei kone tunnista, mikä on oikeasti tapahtunut ja mikä ei. Se vain tallentaa saamansa.
Koronan myötä ei ole oikein resursseja. Kaikenmoista sairautta aiheuttaa kun se vie immuunipuolustusta. Lasten määrä alhaisin koskaan, luulisi synnytysosalle muutoin riittävän.
Kai tuollaiseen riittää että yksi ihminen vastaamassa puhelimeen samalla tavalla ja tekemässä arvion.
Vierailija kirjoitti:
Kuollut sikiö ei onneksi lapsikuolleisuus tilastossa.
Kyllä näkyy perinataalikuolleisuustilastoissa.
Ei ole reilua, että ns. vastapuoli ei voi sanoa mitään. Vaitiolovelvollisuus. En sano, ettei tämä juttu ole totta, mutta nykyisessä sos.median ällötyksessä monet pyrkivät julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä.
Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Sain kuulla loputtomia kyselyitä "etkö huomannut ettei se liiku". Huomasin kyllä, mutta kun tämän vauvan normaali olotila oli liikkumattomuus. Kyllä se liikkui aiemmin vähän mutta viimeiset kolme viikkoa se vain möllötti. Ja kun kyseessä oli eka, ei ollut kokemusta miten niiden pitäisi liikkua.
Ruumiinavaustuloksia kuulleessa sain lääkäriltä tiukan ohjeen: AINA pitää tulla, kun ei liiku. - No tuossa edellisessä raskaudessa olisin käynyt sairaalassa lopussa joka päivä.
Muistin ohjeen ja noudatin sitä seuraavalla kerralla. Nythän varmaan toimin oikein? No ei. Sain moitteita kun hyppäsin siellä jatkuvasti. "Eihän ne koko aikaa liiku, nukkuuhan ne välillä". Lääkärit tuntuivat olevan harmissaan, että kaikki oli hyvin ja olin tullut vaivaamaan heitä turhaan. No jos olisin kotona pystynyt päättelemään, että kaikki on hyvin, ei minun olisi tarvinnut mennä sinne.
Marmatuksesta huolimatta noudatin ohjetta. Jos olisivat jättäneet tutkimatta, olisin syyttänyt heitä.
Sitä seuraavalla kerralla kävin vain kaksi ylimääräistä kertaa ja viimeisellä kerralla pärjäisin normikäynneillä.
Vierailija kirjoitti:
Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Sain kuulla loputtomia kyselyitä "etkö huomannut ettei se liiku". Huomasin kyllä, mutta kun tämän vauvan normaali olotila oli liikkumattomuus. Kyllä se liikkui aiemmin vähän mutta viimeiset kolme viikkoa se vain möllötti. Ja kun kyseessä oli eka, ei ollut kokemusta miten niiden pitäisi liikkua.
Ruumiinavaustuloksia kuulleessa sain lääkäriltä tiukan ohjeen: AINA pitää tulla, kun ei liiku. - No tuossa edellisessä raskaudessa olisin käynyt sairaalassa lopussa joka päivä.
Muistin ohjeen ja noudatin sitä seuraavalla kerralla. Nythän varmaan toimin oikein? No ei. Sain moitteita kun hyppäsin siellä jatkuvasti. "Eihän ne koko aikaa liiku, nukkuuhan ne välillä". Lääkärit tuntuivat olevan harmissaan, että kaikki oli hyvin ja olin tullut vaivaamaan heitä turhaan. No jos olisin kotona pystynyt päättelemään, että kaikki on hyvin, ei minun olisi tarvinnut mennä sinne.
Marmatuksesta huolimatta noudatin ohjetta. Jos olisivat jättäneet tutkimatta, olisin syyttänyt heitä.
Sitä seuraavalla kerralla kävin vain kaksi ylimääräistä kertaa ja viimeisellä kerralla pärjäisin normikäynneillä.
Otan osaa esikoisesi menetykseen <3
On kyllä uskomatonta että vielä tuollaisen jälkeenkin valitetaan siitä että tulee liian "herkästi" näytille.
Aika jäätävää. Sairalassa saa siis käydä pusertamassa lapsen ulos kun kohdunkaula on kokonaan auki. Mikään eläinkään ei synnyttäisi tuommoisissa olosuhteissa vaan panttaisi. Synnytys vaatii pesimistä ja rauhaa. Autolla edes taas ajeli ja puhelimessa roikkuminen ei sitä ole. Mihin meidän rahat menee jos tähänkään ei enää ole varaa tässä yhteiskunnassa? Naisvetoisen hallutuksen luulisi huolehtivan edes tästä mutta ei.
Maallikkona en tajua Jorvin toimintaa ollenkaan, vaikka tiedän millaisessa alennustilassa pääkaupunkiseudun julkinen terveydenhoito on. Kun synnytys käynnistetään, niin sen jälkeen synnytys on käynnissä, eikö niin! Miten synnyttäjä voidaan siinä tilassa passittaa kotiin odottelemaan tai vaikka ostoshelvettiin shoppailemaan?
Ilmeisesti lapsi oli jo reilusti myöhässä koska synnytys käynnistettiin eikä enää odoteltu. Käsittääkseni pitää olla ainakin viikon yli ennen kuin näin tehdään. Vielä suurempi syy olla passittamatta synnyttäjää kotiin koska vauva voi tulla millä hetkellä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Eräällä tutullani oli lähellä sama juttu. Ei päässyt yhteenkään Helsingin sairaalaan, mutta Hyvinkäälle pääsi ja vauva pelastui.
Helsingissä ei ole kuin yksi synnytyssairaala.
Vierailija kirjoitti:
Aika jäätävää. Sairalassa saa siis käydä pusertamassa lapsen ulos kun kohdunkaula on kokonaan auki. Mikään eläinkään ei synnyttäisi tuommoisissa olosuhteissa vaan panttaisi. Synnytys vaatii pesimistä ja rauhaa. Autolla edes taas ajeli ja puhelimessa roikkuminen ei sitä ole. Mihin meidän rahat menee jos tähänkään ei enää ole varaa tässä yhteiskunnassa? Naisvetoisen hallutuksen luulisi huolehtivan edes tästä mutta ei.
Synnytyssairaalan resursseista päätetään hyvinvointialueilla, ei eduskunnassa eikä hallituksessa.
Sisareni lapsiluku jäi yhteen traumaattisen synnytyksen jälkeen. Itse en ole uskaltanut hommata ainuttakaan lasta. Kaukana on ne äitini kertomat ajat jolloin vauvan pystyi viemään yöksi vauvalaan jotta itse sai levättyä synnytyksen jälkeen. Yhden synnytyksen jälkeen kertoi saaneensa jopa unilääkettä kun pyysi, että jaksaa sitten kotona hoitaa lapsia ja kotia. Nykyään synnärillä vaan kidutetaan synnyttäneitä naisia ja ihmetellään miksi niin monet kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Aika jäätävää. Sairalassa saa siis käydä pusertamassa lapsen ulos kun kohdunkaula on kokonaan auki. Mikään eläinkään ei synnyttäisi tuommoisissa olosuhteissa vaan panttaisi. Synnytys vaatii pesimistä ja rauhaa. Autolla edes taas ajeli ja puhelimessa roikkuminen ei sitä ole. Mihin meidän rahat menee jos tähänkään ei enää ole varaa tässä yhteiskunnassa? Naisvetoisen hallutuksen luulisi huolehtivan edes tästä mutta ei.
Niinhän sitä luulisi, että hyviin synnytyspalveluihin satsattaisiin kun syntyvyyttä halutaan nousuun.
Karulta kuulostaa, että vasta absoluuttisella h-hetkellä otetaan synnyttäjä sisään ja siihen saakka hän saa stressaantua tasapainoilleessaan oikean ajoituksen onnistumisesta.
Synnyttämisestäkin voitaisiin tehdä naisten kiusaamisen ja lasten tappattamisen sijaan paljon lempeämpi ja rauhallisempi tapahtuma. Olisi joku odotustila missä saisi rauhassa odotella synnytyksen etenemistä käynnistymisen jälkeen. Olisi matalalla kynnyksellä mahdollista tarkistaa vauvan ja äitin kunto. Ei turhaan hätäännytettäisi odottajia. Ei pantattaisi kivunlievityksen antamista jos synnyttäjä sellaista toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ballongin kanssa tyypillisesti mennään kotiin tai johonkin muualle odottamaan. Niin itsekin tein. Mutta heti kun ballonki irtosi piti mennä synnytyssaliin ja käynnistystä jatkettiin pistämällä käynnistävää ainetta suoneen. Vauva syntyi muutaman tunnin päästä. Eli erikoista tässä tapauksessa on, ettei ballongin lähdettyä otettu äitiä heti takaisin sairaalaan. Kaikille ballonki ei aiheuta mitään supistuksia, kohdunsuu vaan aukeaa enemmän ja käynnistystä pitää jatkaa sitten lääkkeellisesti.
Erikoista tässä myös on se, ettei äiti tai hoitava taho tiedä milloin lapsivesi on mennyt. Lapsivettä muodostuu koko ajan lisää, joten lapsivesien mentyä voidaan turvallisesti odottaa supistuksia oliko se nyt 24h vai 48h, kunnes synnytystä aletaan käynnistää. Mutta lapsivesien menon jälkeen äiti pitää ottaa sairaalaan tarkkailuun tuoksi aikaa. Itsekin olin osastolla toisessa synnytyksessä kun lapsivedet meni, mutta supistuksia ei tullut. Käynnistykseen meni sekin.
Lapsivesien mentyä vaarana on napanuoran pullahtaminen ulos. Ja tässä uutisoidussa tapauksessa vauvalle oli tullut jokin hätätilanne, joten ehdottomasti äiti olisi pitänyt ottaa osastoon tarkkailuun jo ilman, että hänen piti jatkuvasti soitella eikä siltikään otettu. Toki tässä ei ilmeisesti tiedetty lapsivesien menosta (outoa), mutta miksei häntä otettu sairaalaan heti ballongin lähdettyä ulos? Liian kiire ja liian vähän henkilökuntaa?Lapsivesi ei välttämättä mennyt. Esimerkiksi yliaikaisessa raskaudessa ja joskus ihan normiraskaudessa lapsiveden määrä vähenee, kun istukan toiminta heikkenee. Ei ne vedet silloin mene lainkaan.
Hän oli käynyt normaalisti seurannoissa, joten jos kyse on istukan toimintahäiriöstä, on se todennäköisesti ollut täysin yhtäkkinen. Jos mikään ei siihen viittaa, ei lapsiveden ole voitu ennakoida loppuvan nopeasti.
Mutta joo, emme tiedä riittävästi yksityiskohtia arvailuun, toivottavasti kuulemme miten asia etenee hoitovirheen osalta.
Jos on käynyt normaalisti seurannoissa, on viimeisillään raskaana oleva ultrattu viimeksi n. rv 21. Silloin on yleensä vielä liian aikaista todeta istukan toimintahäiriötä. Joten se on voinut hyvinkin olla alusta asti, mutta sitä ei ole huomattu. Jos lapsivettä olisi ollut liian vähän, se olisi selvinnyt ultraamalla ennen ballongin laittoa. Uutisessa ei kerrota, onko tätä tehty.
Eipä taida pelkosektioita enää saada, jos normisynnättäjätkään ei mahdu sairaalaan. Ja jos mahtuukin niin kivunlievitystä ei ehkä ehditä antaa. Lisää lapsia pitäisi silti tehdä, ei ihan se mitä pahasti synnytyspelkoinen haluaa kuulla. Olisi ollut viime hetket hankkia lapsi, mutta jää kyllä näillä spekseillä tekemättä.
Tuon kyseisen äidin on täytynyt olla valtavan hädissään kun apua ei saa vaikka pyytää ja lopputuloksena vielä kuollut vauva :(
Kävin neuvolassa varmistamassa että kaikki ok ts kuulin sydämenäänet , koska oli raskausajan diabetes ja ikää enemmän kun 40 v niin kävin säännöllisesti lääkärillä naistenklinikalla. Tunsin olevani turvallisissa käsissä. Olo oli hyvä.