Kertokaa nyt mikä työ hyvä ujolle, tosi herkälle ja hiljaiselle.

Muuntokoulutus koodariksi/data analystiksi. Töitä riittää ja hiljaiset hyväksytään.

Vierailija kirjoitti:

Muuntokoulutus koodariksi/data analystiksi. Töitä riittää ja hiljaiset hyväksytään.

Piti myös kirjoittaa etten ole myöskään mitenkään kovin älykäs/fiksu. Miten älykkyyttä tähän vaaditaan? ainoa millä tavoin olen älykäs, on taiteellisuus..

Tuli mieleen ompelija. Suomessa ompelijan työpaikkoja ei ole toki pilvin pimein, mutta välillä ainakin olen nähnyt että joihinkin sisustus/tekstiilialan yrityksiin haetaan ompelijaa.

Opiskele vuosi ohjelmointia, C ja Python (sit muiden kielien opiskelu on helppoa). Aallon CS:llä ja HY:n TiTellä (sori jos menee nimet väärin) on 100% avoimet ohjelmoinnin peruskurssit. Netissä, aivan kingiä opetusmatskua.

Teet saman käytännön tien projekteja: aloitat omaa toimintaasi tehostavista automaatioista.

Puolen vuoden kohdalla teet noista apuohjelmista itsellesi shell-skriptit, siinä vaiheessa tiedät jo mitä se tarkoittaa. Hommaat jonkun mikrokontrollerin ja ohjelmoit siihen assemblyllä jonkun prosessin: välkytät ledejä tai yhdistät valonhimmentimeen/volyyminsäätöön tms.

Noilla kursseilla tuut tehneeksi perustason blokit kaikista oleellisista ratkaisuista, mitä tarvitaan niinku perushommissa.

Ehdotan siksi, että kyseessä on luova ongelmanratkaisu, jota tehdään keskittyneesti ja yksin. Eip mulla muuta, tsemppendaalenia!

- Feissari

- Ständimyyjä

- Seksityöläinen

Kirjasto tai arkisto.

Vähän joka alalla tarvitaan nykyään myös sosiaalisia taitoja ja stressinsietokykyä. Itse olen labra-alalla ja kyllä tällä alalla hiljaisena pärjää, mutta pitää silti olla osa tiimiä ja pystyä kommunikoimaan asiakkaille ym. ja qikataulupaineet on kovia ja esiintyäkin täytyy välillä. Oletko koskaan miettinyt, että nuo ominaisuudet eivät ole mitään kiveen hakattuja, vaan kehittyvät siinä samalla, kun saat itsevarmuutta ja pärjäät työssä. Aloitin itsekin hyvin ujona ja pelkkä puhelinsoitto ahdisti, mutta askel askeleelta olen tottunut niihin hankaliin asioihin ja nyt pärjään jo ihan hyvin myös niissä jännittävissä jutuissa. Työ on hyvä kuntouttaja sosiaaliseen ahdistukseen, vaikka toki ymmärrän, ettei aran ja herkän ihmisen kannata mihinkään superstressaavaan esiintymistyöhön hakeutua.

-siivooja esim. kodeissa, pikkukaupassa/toimistossa 

-yövartija 

-pakkaaja/ varastomies

-puutarhuri/maataloustyöntekijä

-tehdastyö liukuhihnalla

-kirjailija/ kuvataiteilija (valitettavasti ammatti ei elätä!)

Näissä ei ainakaan tarvitse tressata työkavereista, koska niitä harvoin näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vähän joka alalla tarvitaan nykyään myös sosiaalisia taitoja ja stressinsietokykyä. Itse olen labra-alalla ja kyllä tällä alalla hiljaisena pärjää, mutta pitää silti olla osa tiimiä ja pystyä kommunikoimaan asiakkaille ym. ja qikataulupaineet on kovia ja esiintyäkin täytyy välillä. Oletko koskaan miettinyt, että nuo ominaisuudet eivät ole mitään kiveen hakattuja, vaan kehittyvät siinä samalla, kun saat itsevarmuutta ja pärjäät työssä. Aloitin itsekin hyvin ujona ja pelkkä puhelinsoitto ahdisti, mutta askel askeleelta olen tottunut niihin hankaliin asioihin ja nyt pärjään jo ihan hyvin myös niissä jännittävissä jutuissa. Työ on hyvä kuntouttaja sosiaaliseen ahdistukseen, vaikka toki ymmärrän, ettei aran ja herkän ihmisen kannata mihinkään superstressaavaan esiintymistyöhön hakeutua.

Olen ollut neljässä työpaikassa mutta en ole tullut itsevarmemmaksi.  Kun jaoin nuorena lehtiä, niin silloin jo ahdisti ajaa pöyrällä tuntemattomien talojen pihaan ja kun pihalla istui aina kesällä ihmisiä, olin ihan paniikissa.Samanlaista ahdistusta ja paniikkia toisissa työpaikoissa... Lisäksi huonoja kokemuksia, mm. kiusaamista ja ulkopuiolelle jättöä, samaa mitä kouluaikoina. Olen tietysti hakenut apua näihin ongelmiin, mutta en ole "parantunut". En voi muuttaa tuosta noin itseäni erilaiseksi, itsevarmaksi ja sosiaaliseksi...

Olin samanlainen nuorena, mutta vasta tämä viimeisin työpaikka nyt vähän vanhempana on muokannut minua suuresti. En olisi uskonut, että päädyn tähän; En ole sanavalmis edelleenkään, mutta olen rohkea, itsevarma ja ammattitaitoinen. En stressaa asioista, en hätkähdä vähästä.