Mikä ihmeen tapailukumppani?

Aha. Kaikki eivät ole yhtä mustavalkoisia ajattelussaan. Puuhastele sinä rauhassa binääriesi kanssa, me muut tehdään omaa juttuamme.

Ihminen jota tapailee. En minä ainakaan halua ensimmäisellä tapaamiskerralla alkaa olemaan yhdessä, vaan tutustua ensin.

No kun ei voi toisesta aina tietää meinaako se olla vai ei, eikä heti kehtaa ottaa puheeksi.

Toki itsekin puhun tapailusta kun olen jo palannut siihen että lähdenkö uusiin seikkailuihin tai jäänkö sinkuksi, kun ei tällä ole tulevaisuutta, se on tullut vuodessa selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jota tapailee. En minä ainakaan halua ensimmäisellä tapaamiskerralla alkaa olemaan yhdessä, vaan tutustua ensin.

Itse miellän, että ekat muutamat treffit on pelkkää tutustumista jolloin en vielä puhuisi edes tapailukumppanista. Kun ollaan siinä vaiheessa, että voin luottaa meidän näkevän uudestaankin puhuisin tapailukumppanista. Kun sitten sitoudutaan toiseen kyseessä on seurustelukumppani.

Että sellainen ensitreffit alttarilla -linja, niinkö? Ventovieraista suoraan sitoutuneiksi. Käy kai se niinkin, mutta useimmat tapailevat ennen seurusteluvaihetta.

Miksi sitä ei voi kutsua treffiseuraksi tai kaveriksi/ystäväksi? Kun se ei kuitenkaan kumppani ole? Oikeasti harhaanjohtava nimitys.

Ja jotkut vielä kyselee ostetaanko sille joululahja tai saako tapailla muita, kun on vasta tavattu. Raja menee minusta siinä että tapaillanko muita -> seurustelu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä ei voi kutsua treffiseuraksi tai kaveriksi/ystäväksi? Kun se ei kuitenkaan kumppani ole? Oikeasti harhaanjohtava nimitys.

Ja jotkut vielä kyselee ostetaanko sille joululahja tai saako tapailla muita, kun on vasta tavattu. Raja menee minusta siinä että tapaillanko muita -> seurustelu.

Seurustelu on minun mielestäni vakavampaa. Siihen liittyy toki se, ettei tapailla muita, mutta myös tapailusuhteessa voi olla se tilanne, että ei tapailla muita. En itse ainakaan miellä seurustelevani, vaikka saman miehen kanssa on tapailtu jo pitkään. Yhteydenpito on ehkä päivittäistä, mutta enimmäkseen viesteillä silloin, kun ei nähdä. Kummallakaan ei ole kuvioissa muita. Jos nyt ihan väkisin pitäisi joku muu nimitys tälle keksiä, niin friends with benefits olisi lähellä, mutta kun ei tää ihan sitäkään ole.

Semmonen tyyppi jota kopeloidaan pimeässä eli tapaillaan. Muuhun ei kelpaa.

Jotenkin tuntuu, että kaikki yhdessäolo, joka ei perustu saman katon alla asumiseen on joidenkin mielestä lähtökohtaisesti epäilyttävää. Voisin hyvin käyttää tuota sanaa miehestäni, emme asu yhdessä, mutta olemme sitoutuneet kahdenkeskiseen parisuhteeseen. Olemme kumppaneita, mutta tapaamme silloin kun se työn ja muiden aikataulujen puolesta sopii. Poikaystävä tuntuisi hassulta nimityksellä, kun olemme yli viisikymppisiä. Miesystävä taas kuulostaa omaan korvaani kevyemmältä viritykseltä. Siis tapailukumppani.

Tapailun kanssa on sitoutuneempaa hengailua kuin treffeillä käynti, mutta vielä ei olla seurustelun asteella, eikä ole mikään itsestäänselvyys, että jutusta mitään vakavaa seurustelua tulisikaan.

Kaveri on sitten aivan eri homma, vai kuuluuko sulla AP kavereidesi kanssa kanssakäymiseen intiimi kanssakäyminen?

On se eri asia kuin seurustelukumppani.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että kaikki yhdessäolo, joka ei perustu saman katon alla asumiseen on joidenkin mielestä lähtökohtaisesti epäilyttävää. Voisin hyvin käyttää tuota sanaa miehestäni, emme asu yhdessä, mutta olemme sitoutuneet kahdenkeskiseen parisuhteeseen. Olemme kumppaneita, mutta tapaamme silloin kun se työn ja muiden aikataulujen puolesta sopii. Poikaystävä tuntuisi hassulta nimityksellä, kun olemme yli viisikymppisiä. Miesystävä taas kuulostaa omaan korvaani kevyemmältä viritykseltä. Siis tapailukumppani.

Miksi perinteinen seurustelukumppani ei kelpaa? Avopuolison kanssa asutaan. Tapailukumppani on epämääräinen viritys, jota tapaillaan kun muuta ei ole näköpiirissä (eli hieman halventava nimitys) ja miesystävä vakiintunut ilmaisu.

Vierailija kirjoitti:

Tapailun kanssa on sitoutuneempaa hengailua kuin treffeillä käynti, mutta vielä ei olla seurustelun asteella, eikä ole mikään itsestäänselvyys, että jutusta mitään vakavaa seurustelua tulisikaan.

Kaveri on sitten aivan eri homma, vai kuuluuko sulla AP kavereidesi kanssa kanssakäymiseen intiimi kanssakäyminen?

No mulla ei oo tapana paneskella epämääräisten tapailukumppaneiden kanssa.

Ja jos olisi sanoisin sitä suoraan panokumppaniksi. ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että kaikki yhdessäolo, joka ei perustu saman katon alla asumiseen on joidenkin mielestä lähtökohtaisesti epäilyttävää. Voisin hyvin käyttää tuota sanaa miehestäni, emme asu yhdessä, mutta olemme sitoutuneet kahdenkeskiseen parisuhteeseen. Olemme kumppaneita, mutta tapaamme silloin kun se työn ja muiden aikataulujen puolesta sopii. Poikaystävä tuntuisi hassulta nimityksellä, kun olemme yli viisikymppisiä. Miesystävä taas kuulostaa omaan korvaani kevyemmältä viritykseltä. Siis tapailukumppani.

Miksi perinteinen seurustelukumppani ei kelpaa? Avopuolison kanssa asutaan. Tapailukumppani on epämääräinen viritys, jota tapaillaan kun muuta ei ole näköpiirissä (eli hieman halventava nimitys) ja miesystävä vakiintunut ilmaisu.

Kelpaahan sekin. Olen vaan itse ollut tietämättömämpi tapailu-sanan nykymerkityksistä, ja pitänyt sitä ihan kelvollisen määritelmänä kumppanille jonka kanssa ei asuta yhdessä.

Sekin on merkillistä, että avioliitossa voi olla, vaikka asuisikin erillään. Avoliitto edellyttää määritelmällisesti (kai) yhdessä asumista. Entä jos 10 vuotta yhdessä ollut avopari asuu vaikka työkomennuksen takia vuoden erillään - ja vieläpä niin että entisestä yhteisestä kodista luovutaan tarkoituksena muuttaa vuoden päästä uuteen yhteiseen. Tuleeko avopuolisosta etäavopuoliso? Vai muuttuuko hän seurustelukumppaniksi? Vai pitäisikö lakata yrittää lokeroida ja normittaa ihmisten suhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että kaikki yhdessäolo, joka ei perustu saman katon alla asumiseen on joidenkin mielestä lähtökohtaisesti epäilyttävää. Voisin hyvin käyttää tuota sanaa miehestäni, emme asu yhdessä, mutta olemme sitoutuneet kahdenkeskiseen parisuhteeseen. Olemme kumppaneita, mutta tapaamme silloin kun se työn ja muiden aikataulujen puolesta sopii. Poikaystävä tuntuisi hassulta nimityksellä, kun olemme yli viisikymppisiä. Miesystävä taas kuulostaa omaan korvaani kevyemmältä viritykseltä. Siis tapailukumppani.

Miksi perinteinen seurustelukumppani ei kelpaa? Avopuolison kanssa asutaan. Tapailukumppani on epämääräinen viritys, jota tapaillaan kun muuta ei ole näköpiirissä (eli hieman halventava nimitys) ja miesystävä vakiintunut ilmaisu.

Olimme kumpikin olleet pitkään yksin, ennen seurustelua vietimme aikaa yhdessä nähdäksemme haluammeko jatkaa yhdessä, tapailimme. Alussa kävimme treffeillä ja sitten yhteinen viikonloppu, piti tarkistaa haluammeko edes kumppania elämään. Meillä vanhoina tuohonkin kului muutama kuukausi, nyt seurustelemme, ja vaikka asumme erillämme puhumme elämänkumppanista. 

Vierailija kirjoitti:

Sekin on merkillistä, että avioliitossa voi olla, vaikka asuisikin erillään. Avoliitto edellyttää määritelmällisesti (kai) yhdessä asumista. Entä jos 10 vuotta yhdessä ollut avopari asuu vaikka työkomennuksen takia vuoden erillään - ja vieläpä niin että entisestä yhteisestä kodista luovutaan tarkoituksena muuttaa vuoden päästä uuteen yhteiseen. Tuleeko avopuolisosta etäavopuoliso? Vai muuttuuko hän seurustelukumppaniksi? Vai pitäisikö lakata yrittää lokeroida ja normittaa ihmisten suhteita?

Avopuolisoon, jonka kanssa asut liittyy elatusvelvollisuus. Kuten myös aviopuolisoon.

Aluksi tapaillaan, ei olla heti parisuhteessa.

tapailukumppani kuulostaa jonkun koppihöperön keksimältä termiltä.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi tapaillaan, ei olla heti parisuhteessa.

Mutta mitä siihen liittyy? Esittely perheelle tai suvulle? Lahjojen ostelu syntymäpäivinä tai jouluna? Muut mahdolliset tapailukumppanit ja treffit?

Mistä erotat tapailun ja seurustelun?