Tiedätkö millaisen testamentin vanhempasi ovat tehneet
Siis olettaen tietysti, että he ovat minkäänlaista testamenttia ylipäänsä tehneet, niin onko sinun (ja muiden jälkeläisten) tiedossa millainen kyseinen testamentti on ja mitä kaikkea siinä määrätään perinnönjaon suhteen, ja onko esim hallintaoikeutta yms asioita.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että itse en ainakaan tiedä (eikä käsittääkseni sisaruksenikaan) yhtään mitään siitä, mitä vanhempani ovat omaisuudestaan testamenteissaan päättäneet. Ja olen miettinyt, että pitäisikö asiasta kysyä, jotta tietäisi, mitä tulee tapahtumaan (verot yms. asiat). Mutta toisaalta taas, vanhempani eivät ole koskaan itse puhuneet asiasta, ja en sitten tiedä olisiko loukkaavaa kysyä tällaisesta .
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme kun jotenkin voisi välttää saamasta aataminaikuista sukutilaa oheistiluksineen, toiselta puolelta Suomea.
Jos kieltäydyn perinnöstä niin menee väkisin sitten lapsilleni.
Ei kai siitä tilasta mitään haittaakaan ole, ainakaan jos siitä ei mene kovin korkeata perintöveroa. Ja jos et itse halua, niin ehkä voisi olla hyvä idea antaa sen mennä lapsillesi. Mistä tiedät vaikka he olisivat aikuisena onnesta soikeina omistaessaan vanhan sukutilan.
Jos annan mennä lapsilleni niin sitten joudun hoitamaan heidän omia osuuksiaan huoltajana seuraavat 10+ vuotta. Vielä sotkuisempaa kuin yhtenä palana hoitaminen.
Ja perintöveroja menee kyllä niin että tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme kun jotenkin voisi välttää saamasta aataminaikuista sukutilaa oheistiluksineen, toiselta puolelta Suomea.
Jos kieltäydyn perinnöstä niin menee väkisin sitten lapsilleni.
Ei kai siitä tilasta mitään haittaakaan ole, ainakaan jos siitä ei mene kovin korkeata perintöveroa. Ja jos et itse halua, niin ehkä voisi olla hyvä idea antaa sen mennä lapsillesi. Mistä tiedät vaikka he olisivat aikuisena onnesta soikeina omistaessaan vanhan sukutilan.
Juuri näistä perämetsien isoista taloistahan sitä haittaa on: ainakin perintövero kärkeen ja vuosittainen ylläpitokustannus alkaa raksuttaa maailman tappiin.
Epäilen että ei monenkaan kaupunkilaisen unelmahomma, mutta ei oikein kehtaisi antaa omalla vahtivuorolla vuosisataisten perinnetalojen pystyynkään sijoilleen homehtua.
Oma vanhempani sai perinnön, jolla osti asunnon meidän lasten nimiin. Sopimus tehtiin erikseen, että vanhemmalla kuitenkin eläessään hallintaoikeus asuntoon. Joten omistan perintöni jo nyt, kuten myös sisarukseni.
En tiedä mutta toisaalta aivan sama sillä en aio ottaa perintöä vastaan. Olisi pelkkä taakka itselleni. Minulla ei onneksi lapsia joten helppo luopua.
Vierailija kirjoitti:
Tekivät typerän omistusoikeustestamentin, äiti sai kaiken ja onneksi vaadin lakiosaa (testamentissa toive, että en niin tekisi), koska äiti myi kaiken siskolleni kaksi vuotta myöhemmin huomattavan halvalla,
Testamentilla äidillesi siirtynyt omaisuus oli siitä lähtien äitisi varoja. Äitisi jälkeisessä perinnönjaossa voidaan siten (aikanaan) keskustella siitä, onko sisaresi saanut alihintaisten kauppojen muodossa äitisi varoista niin suuren taloudellisen edun, että se olisi otettava huomioon ennakkoperintönä/suosiolahjana.
Mies47 kirjoitti:
En tiennyt kun äitini kuoli. En tiennyt että sillä oli paljon rahaa. Sain perinnöksi 229000 euroa. Mutta olin ainoa perijä kun äiti kuoli joten sen omaisuus tuli minulle.
Tiedän että isä testamentannut omaisuutta minulle. Isälläni on rahaa 500 000-1000 000 euroa. Firma, kesämöki ja kaikkea.
onko isässäsi sitten muitakin perillisiä kuin sinä, jos et ilman testamenttiakin peri hänen jälkeensä kaikkea?
Vierailija kirjoitti:
Mies47 kirjoitti:
En tiennyt kun äitini kuoli. En tiennyt että sillä oli paljon rahaa. Sain perinnöksi 229000 euroa. Mutta olin ainoa perijä kun äiti kuoli joten sen omaisuus tuli minulle.
Tiedän että isä testamentannut omaisuutta minulle. Isälläni on rahaa 500 000-1000 000 euroa. Firma, kesämöki ja kaikkea.
onko isässäsi sitten muitakin perillisiä kuin sinä, jos et ilman testamenttiakin peri hänen jälkeensä kaikkea?
typo - tietenkin; "...onko isälläsi..."
Sen lisäksi, että isäni on uhkaillut perinnöttä jättämisellä en tiedä testamentista mitään.
Luulen, ettei testamenttia ole. Homeinen okt ja kulutusluottoa on. Eli sinänsä perinnöttömyys olisi helpotus.
Sinänsä meillä on ok välit, mutta raha-asioista meillä ei keskustella. Se on tabu. Ja tämä johtuu siitä kun minä perusteettomasti tienaan liikaa, kun taas joku muu perheenjäsen olisi ansainnut isommat tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme kun jotenkin voisi välttää saamasta aataminaikuista sukutilaa oheistiluksineen, toiselta puolelta Suomea.
Jos kieltäydyn perinnöstä niin menee väkisin sitten lapsilleni.
Ei kai siitä tilasta mitään haittaakaan ole, ainakaan jos siitä ei mene kovin korkeata perintöveroa. Ja jos et itse halua, niin ehkä voisi olla hyvä idea antaa sen mennä lapsillesi. Mistä tiedät vaikka he olisivat aikuisena onnesta soikeina omistaessaan vanhan sukutilan.
Jos lapsia on useampia, sekä perintö että perintövero menevät useampaan osaan, eli 3 lasta maksavat perinnöstä vähemmän veroa kuin mitä vanhempi maksaisi yksin. Ja toiseksi veroa ei tarvitse maksaa toiseen kertaan sitten, kun lapset saisivat sen saman perinnön omalta vanhemmaltaan.
Ei omat vanhempani testamenttia tehneet. Olisi ollut aihetta, kun perintö oli kuitenkin sen laatuista, että yksi olisi halunnut yhden ja toinen toisen osuuden perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme kun jotenkin voisi välttää saamasta aataminaikuista sukutilaa oheistiluksineen, toiselta puolelta Suomea.
Jos kieltäydyn perinnöstä niin menee väkisin sitten lapsilleni.
Luopumisen voi ulottaa koko omaan sukuhaaraan, ettei mene väkisin lapsille.
En oikein ymmärrä sitä että lapsille ei kerrota testamentista etukäteen. Normaali asia joka monellakin tavalla perillisiä koskettaa. Jos jotain olennaisia toiveita omaisuuden käsittelyn suhteen on, miksei sitä voi suorasti ja rehellisesti kertoa? Toki testamentti sitten tarvitaan että kuoleman jälkeen asiat on mahdollista mennä niin.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä sitä että lapsille ei kerrota testamentista etukäteen. Normaali asia joka monellakin tavalla perillisiä koskettaa. Jos jotain olennaisia toiveita omaisuuden käsittelyn suhteen on, miksei sitä voi suorasti ja rehellisesti kertoa? Toki testamentti sitten tarvitaan että kuoleman jälkeen asiat on mahdollista mennä niin.
Shokkivaikutus on suurempi jos eivät tiedä testamentista ja kun kuitenkin ovat järkyttyneitä kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme kun jotenkin voisi välttää saamasta aataminaikuista sukutilaa oheistiluksineen, toiselta puolelta Suomea.
Jos kieltäydyn perinnöstä niin menee väkisin sitten lapsilleni.
Luopumisen voi ulottaa koko omaan sukuhaaraan, ettei mene väkisin lapsille.
Ei voi ulottaa, ottamatta perintöä vastaan.
vero.fi:
"Jos luopuja sulkee koko sukuhaaransa pois perinnöstä, luopujan katsotaan verotuksessa ottaneen perintöosuutensa vastaan"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme kun jotenkin voisi välttää saamasta aataminaikuista sukutilaa oheistiluksineen, toiselta puolelta Suomea.
Jos kieltäydyn perinnöstä niin menee väkisin sitten lapsilleni.
Luopumisen voi ulottaa koko omaan sukuhaaraan, ettei mene väkisin lapsille.
Ei voi ulottaa, ottamatta perintöä vastaan.
vero.fi:
"Jos luopuja sulkee koko sukuhaaransa pois perinnöstä, luopujan katsotaan verotuksessa ottaneen perintöosuutensa vastaan"
Se on vain veroa, perintö ei jää rasitukseksi.
Tehtiin yhdessä vanhempien kanssa. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on nyt vanhemmillani ja minulla ja puolisollani. Lapset saavat vain lakiosan ja sen käteisenä.
En tiedä yhtään mitään. Vanhemmat ei koskaan puhunut asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekivät typerän omistusoikeustestamentin, äiti sai kaiken ja onneksi vaadin lakiosaa (testamentissa toive, että en niin tekisi), koska äiti myi kaiken siskolleni kaksi vuotta myöhemmin huomattavan halvalla,
Kai ymmärrät että äitisi myi kaiken halvalla sisarellesi nimenomaan sen vuoksi koska et noudattanut testamentin toivetta.
Sinäkin varmaan ymmärrät että olisi myynyt joka tapauksessa. Jos tämä henkilö olisi jättäytynyt lakiosastakin, niin olisi jäänyt ilman sitäkin.
Näissä testamenttiasioissa kannattaa pitää puolensa, eikä uskoa mihinkään sanallisiin lupauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme kun jotenkin voisi välttää saamasta aataminaikuista sukutilaa oheistiluksineen, toiselta puolelta Suomea.
Jos kieltäydyn perinnöstä niin menee väkisin sitten lapsilleni.
Sukutila voi olla tarpeellinen paikka, jos vaikka sota syttyy tai yhteiskunta ei enää pysy koossa nykyiseen tapaan. On mukavampi viritellä siellä omavaraiselämää kuin lämmitellä nuotiolla kerrostalon pihalla pommeja väistellen. Oma maa tuo merkitystä elämään.
Ei kai siitä tilasta mitään haittaakaan ole, ainakaan jos siitä ei mene kovin korkeata perintöveroa. Ja jos et itse halua, niin ehkä voisi olla hyvä idea antaa sen mennä lapsillesi. Mistä tiedät vaikka he olisivat aikuisena onnesta soikeina omistaessaan vanhan sukutilan.