Kokemuksia terveydenhuollosta

Ja kysymyksessä ihana HUS taas kerran.
Tuossa n. kolmisen vuotta sitten oli 5 vuotiaan lapseni kohdalla seuraavanlainen kokemus:
-oireina lähinnä korkeaa kuumeilua ja ensimmäisenä päivänä oksentelua. Neljäntenö päivänä terv. keskus päivystykseen lasten uuteen sairaalaan. Siellä labra ja virtsanäyte ja ei tuloksuissa sen kummempaa kuulemma. Crp jonkin verran (50) koholla. Lapella ei ollut vti:n oireita.
Vti testistä soitettiin, että ei varsinaisia infektion merkkejä. Selvä, siis tod. virustauti, eli odotellaan. Muista labratesteisä ei sanottu mitään, eikä kehoitettu itse katsomaan kannasta.

Kuume ja erittäin huono olo jatkui. Lisäksi horkkaa ja vatsakipuja. N. 3 päivän kuluttua viime käynnistä lapsi terveyskeskukseen,josta lääkärin lähete salraalaan. Diagnoosi epäily: munuaisaltaan tulehdus.
Sairaalassa lapsi vähän parempi vointinen (sherlock kun sai kuumelääkitystä) otettiin taas vti testit ja crp joka olikin jo yli 150. Kotiin odottamaan vti tulosta.
Soitto seuraavana päivänä, jolloin sairaanjoitaja selitti aika sekavasti,että ei varsinaisesti tulehdusta, mutta ei puhdaskaan näyte. Kehoitti vain menemään uudestaan lääkäriin, jos oireilu jatkuu.

Vointi tasainen, ei erityisen huono, mutta kuumeilu jatkui. Parin päivän kuluttua taas kuumehorkat ja vatsakivut.

Lähete ei enää voimassa, joten taas terveyskeskykseen. Siellä terkka ihmetteli, koska jo ensimmäiset labratulokset olivat näyttäneet kuulemma strep. A pos. ja selviä tulehduksen merkkejä virtsassa. No, sanoin etytä näistä ei oltu meitä infottu.

Taas lääkärin kautta lähete sairaalaan. Crp taisi olla jo 200.
Kun ihmettelin, että virtsassa oli ollut kuulemma tulehduksen merkkejä ja miksi strep. a ei oltu reagoitu, en oikein saanut selvää vastausta, muuta kuin, että testit oli tehty terveyskeskus päivystyksen puolella ja niihin ei oltu sen takia reagoitu sairaalan puolella.

Sairaalassa taas uudet näytteet ja alustava antibiootti tabletteina.
Seuraavana päivänä soitto sairaalasta, että vaatiikin suonenkautta annettavan antibioottikuurin.
Taas sairaalaan laitattamaan tippa. Lapsi jo aika huonossa kunnossa, koska kuumeilua oli ollut jo viiikon ja huonosti syönyt ja juonut.

Naislääkäri oli muuten ihmeellisen töykeä tuolloin. En nyt jaksa mennä yksityiskohtiin, mutta jotenkin vihaisen oloinen, varsinkin kun kyselin vähän hoidon kulusta.

Sanoi järjestävänsä meille sairaanhoidon kotiin, enkä etityisemmin ollut vastaankaan, koska mukavempi oleskelka kotona kun sairaalassa. Kummallisesti muuten tuo palvelu tuli Jorvin sairaalan kautta.
Vähän kaduin,että suostuin siihen, koska lapsi ei suostunut juomaan paljon yhtään enää. Onneksi ensimmäisenä tai tokanaa tiputuspäivänö sain sairaanhoitajan antamaan nesteytystä antubiootin lisäksi. Parin nesteytyskerran jäljeen tulikin kielto, että vain antibioottia voidaan antaa ajanpuutteen takia. No huh. onneksi antibiootti oli jo alkanut vaikuttamaan tulehdusta alentavasti ja lapsi alkoi jo juomaan enemmän. Kuuri oli 10 päivää ja kerran aamulla, kerran illalla tuli sairaanhoitaja laittamaan suonensisäisen tiputuksen.

En sitten tiedä kuinka yleistä tuollainen on ja käsittääkseni vapaaehtoista tuokin eli saisi valita myös sairaalassa olon, jos haluaa. Tuosta kotisairaanhoidosta ei kerry maksua.
Kaiken kaikkiaan en hirveän tyytyväinen lapseni hoitoon tuossa tapauksessa.

Ensinnäkin oikean diagnoosin ja varsinkin antibiootin saaminen viivästyi huomattavasti ja ensimmäiset päivät tiputuksessa olisi pitänyt hoitaa sairaalassa, koska nesteytys tarpeellinen.