Olen luonnostaan laiska ihminen, ahkeruus ei sovi minulle

Hyväksy vaan. Itsekin olen patalaiska mutta nyt on jo liian tylsää enkä keksi mitään tekemistä. Tähänkin voit päätyä :D

Oman elämän passiivinen sivustakatsoja.

Minäkin olen joskus laiska. Mutta monesti se laiskuus yltään saamattomuuteen asti. Sehän onkin sitten sietämätöntä - ja laiskuus loppuu siihen.

Mulle syntyi jo lapsuudessa asenne, että turha tehdä yhtään mitään kun se ei kuitenkaan riitä ja kelpaa (äidille). Olen kyllä saavuttanutkin elämässä asioita, mutta jotenkin toi asenne vaikuttaa vielä ainakin alitajuisesti, vaikka en äitiä varten tietenkään asioita tee. Olen muutenkin ollut lapsesta asti semmoinen kirjojen ääressä viihtyvä haaveilija. Stressaannun helposti jos on liikaa pakollisia hommia ja sitten jotenkin lamaannun, enkä saa mitään tehtyä. Harmittaa, kun olisi edes kiva ettei stressaantuisi niin helposti ja olisi vähän aikaansaavempi.

Mä sanon, että olen boheemi ja vähäenerginen. Ei vain ole intoa puuhata jotain koko ajan. Teen mieluummin asioita, jotka ruokkii sielua kuin asioita, jotka on kuin töitä, mutta niistä ei vain makseta.

Eli oikean työni teen kunnolla, mutta muuten otan elämän rennosti enkä suorittamalla.

Ilman laiskuutta ei olisi keksitty ainuttakaan elämää helpottavaa keksintöä. Mieti sitä. Laiskuus pakottaa olemaan luova.

Itse olen boheemi ja esimerkiksi kotitöiden tekeminen on vaivalloista. 

Joskus täytyy potkia itseään persauksiin, että saa hommat tehtyä. 

Kiitokseni kaikille laiskureille- nykymuodin mukainen ylisuorittajuus kaipaa vastapainotusta ettei riistäytyisi käsistä. Teette hyvää työtä! (tai no, ette tee)