Lue keskustelun säännöt.
21v ei tiedä mitä rupeaisi tekemään
05.12.2022 |
On lukion jälkeen hakenut 3x yliopistoon haluamalleen alalle, mutta ei ole päässyt joten nyt lähinnä vain "on" päivät pitkät, asuu vielä kotona. Joitain keikkahommia tehnyt jonkin verran, mutta ei paljoa.
Hieman mietityttää näin vanhempana tämä tilanne.
Kommentit (27)
Hieman mietityttää näin vanhempana tämä tilanne?! Really?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ois tärkeintä hakeutua töihin, vaikka kaupan kassalle, varastoon, ihan mihin vaan. Kokeilla vaikka eri töitä. Sitä kautta voi löytyä uusi suunta opiskelutavotteille.
Ite löysin "oikean polkuni" vasta yli 30 vuotiaana. Opiskelin kyllä lukion jälkeen yhden tutkinnon ja olin sitten töissä. Se ei vaan "tuntunut oikealta". Sain päähänpiston hakea opiskelemaan ihan toista alaa. Valmistuin ja sain töitä. Tämä on tuntunut juuri siltä "mun jutulta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitti kun kerroitä.
Miten se on sinulta pois?
Olen huolissani hänestä, ainokainen ja elämänsuunnan löytyminen ensiarvoisen tärkeätä.
Ap
Sinä hoidat kaikki hänen kulunsa? Hän ei saa esim työttömyysetuutta?
Vierailija kirjoitti:
Jos Huoris hakisi nyt vaikka itse johonkin yliopistoon opiskelemaan sen sijaan, että viettää vauvapalstalla kaiket päivät?
Ei herran tähden sinun angstisia jankkauksiasi!
Joistain kommenteista täällä tulee mieleen , että tuntuu olevan suomalainen mentaliteetti että nuoren pitäisi olla itsenäinen heti täytettyään 18, opiskelupaikka tiedossa ja kaikki tiedossa, jos ei ole niin toisten on helppo sanoa ai, se nyt aikoo vaan jäädä mamman ja papan elätettäväksi. Kuin olisi automaatio että nuori nimeomaan ei halua edes yrittää, vaan olla pelkkä luuseri.
Tuossahan on nuori yrittänyt , noin monta kertaa. Toivon että vielä tärppää, ja hän löytää sen oman juttunsa.
Joskus se nyt vain kestää erinäisistä syistä löytää paikkansa elämässä ja siinä samassa lentää kotipesästä. Siinä voi olla tarpeeksi vaikeaa muutenkin ilman että kokisi paineita ulkopuolelta, ettei vaan kukaan nyt ajattelisi että mä olen luuseri.
Itsellänikin kesti tuo prosessi, yritin suorittaa lukiota, vakavasti masentuneena, asuin pikku tuppukylässä, eikä hajuakaan tuossa tilanteessa mitä haluan tehdä elämässä , puhumattakaan missä asua. Kaveritkin olivat muuttaneet suuremmille kylille tietäen jo peruskoulusta saakka mitä haluavat elämältä.Siitä sitten hiljalleen lukio läpi, kuntoutusta, sen ekan askeleen ottaminen ja pikkuhiljaa alkoi selkiytyä mutta aikaa se otti enemmän mitä normi prosessissa, kun kaiken pitäis olla selvää heti 18v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae lennonjohtajaksi. Lyhyt koulutus ja ok. Palkka.
Harmi vaan ettei töitä ole tarjolla.
Joskus sen kaverivanhemmuuden on loputtava ja oltava se kusipää.