Lapsettoman ystävän käytös
Ystäväni on kärsinyt lapsettomuudesta jo pitkään. Ihan alkuun haluan kirjoittaa, että ymmärrän täysin, että se on todella iso kriisi elämässä, jopa elämän suurin. Ja ymmärrän myös täysin sen aiheuttamat vaikeat tunteet.
Ystävälläni on selvästi nyt hankala vaihe henkisesti tämän lapsettomuusasian kanssa. Asia näkyy mm. hänen käytöksessään. Meille jo lapsia saaneille/raskaana oleville ystäville hän tiuskii ja kiukuttelee, puhuu tökerösti ja epäsuorasti jopa arvostelee esim. toisten kasvatuskäytöntöjä. Ymmärrän täysin mitkä ovat syyt käytöksen takana. Kuitenkin tämä käynyt jo meille ystävillekin raskaaksi ja monet itkut on tullut itkettyä käytöksen takia. Vinkkejä kuinka tukea ystävää? Onko parempi pitää vähän aikaa "välimatkaa" vai pahentaako se asiaa?
Kommentit (6)
Ikävää, että hän käyttäytyy noin. Suosittelen, että otat vähän välimatkaa. Kuulostaa siltä, että olet jo yrittänyt ymmärtää tarpeeksi. Sinun ei kuitenkaan kohtuuttomasti tarvi elämääsi alkaa rajoittamaan toisen kriisin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että hän käyttäytyy noin. Suosittelen, että otat vähän välimatkaa. Kuulostaa siltä, että olet jo yrittänyt ymmärtää tarpeeksi. Sinun ei kuitenkaan kohtuuttomasti tarvi elämääsi alkaa rajoittamaan toisen kriisin vuoksi.
Käännetään se selkä kun koko ajan ei olekaan kivaa.
Mitä hän on sanonut, kun olette keskustelleet miten koette hänen käytöksen tällä hetkellä? Miten hän saa esim ammattiapua?
Ymmärrän. Tosin huomaan että kun meillä ei ole lapsia niin jäin myös varjoon..... Minulle sanottiin vuosia että ei ole mihinkään aikaa (kaveriudelle) kun on lapsia. Silti ne joilla on lapsia tekevät yhteisiä juttuja keskenään. Nyt kun lapset alkaa olla täysi ikäisiä minua taas pyydetään kaveriksi......
Siinä on varmaan myös sitä, että meillä on "helppoa" kun ei ole lapsia kasvatettava.... Ei se niin helppoa ole kun kavereita karsiutui vuosiksi pois...
M48
Lapsettomuus ei ollut kova paikka, mutta syrjäytyminen kaveriporukasta kyllä. Tuntui joskus kohtuuttomalta hihkua jokaisesta vauvasta ja kuunnella tuntikausia raskauden myötä syntyvistä ajatuksista. Surra keskenmenot tai raahautua sairaalaan tervehtimään synnytyksestä selvinnyttä kaveria. Ajattelin aina, että hyvä ystävä toimii niin ja myötäelää mukana.
En ole kiltti ja hiljainen vässykkä. Olen kohteliaasti osannut ilmaista itseäni, miten minulla on ihan eri kuviot elämässäni ja en siksi ole joutunut osoittamaan mieltäni. Lähinnä ongelma ovat kaverit, joiden lisääntymis- ja hoitovietti saa sokeaksi näkemään mitään muuta.
Entä jos nämä on kaksi täysin eri asiaa? Sinun vapaa kasvatustyyli ärsyttää. Et saa lapsiasi käyttäytymään kunnolla ja et itse ymmärrä sitä? Itselläni tällainen kaveri, jolla 4 lasta. Lapset rajattomia ja tapaamisia on lähes mahdotonta järjestää, kun lapset niin mahdottomia. Käyn itse lapsettomuushoidoissa ja se on minulle raskas asia. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, että ystäväni lapset ovat rajattomia.
Jättäkää nyt alkuun lapsenne pois yhteisistä tapaamisista, ellette ole sitä jo tehneet.