Miksi vauva-aikaa tulee ikävä?
Yht äkkiä huomaan, että aika on mennyt todella nopeasti. Esikoisen synnyttyä sain viettää äitiyslomaa samaan aikaan veljeni vaimon kanssa. Vietimme paljon aikaa ja lämpimät muistot noista ajoista.
Nyt katselen lapsiamme, serkuksia. He ovat jo koululaisia. Haikeus iskee. Mihin se aika oikein meni? Samaan aikaan tuntuu helpottavalta, koska pikkulapsiaika on todellakin ollut välillä kuin olisi sumussa.
Ne hitaat aamut vauvan kanssa, ei kiire minnekään. Miksi tätä kaikkea tulee muka niin ikävä?
Kommentit (3)
Niin. Esikoisen kanssa sitä odotti malttamattomana, milloin se oppii sen ja tuon jutun, miten kasvaa ja milloin hampaat puhkeaa. Sanoisin nyt itselleni, että yritä olla miettimättä ja ole vain ihan kiireettömästi.
Tarkemmin ajatellen, en kaipaa uutta vauvaa, koska tiedän, ettei se aika olisi samanlaista, kuin tuolloin esikoisen aikana. Tuossa esikoisen vauva-ajassa on ollut vain joitakin erityistä taikaa. Kaikki uutta ja ihmeellistä?