Kerrotteko muiden asioita eteenpäin? Missä menee raja?

No sitä voi miettiä siltä kannalta, että entä jos tämä henkilö, jonka asiasta kerron, saisi jotain kautta tietää että olen kertonut asian eteenpäin. Voisiko hänellä olla jotain sitä vastaan.

Joo. Se pitäisi aina muistaa että vanhat äidit kysyvät terveysneuvoja tutuiltaan ja selostavat mikä vaiva. Ja sitten keräävät parhaimpia vastauksia neuvoksi.

Tiedän monien salaisuudet juuri siitä syystä, että ihmiset vaistoavat rehellisyyden/luotettavuuden ja sen etten tuomitse heitä eikä se muuta sitä miten heidät näen ihmisenä. En myös neuvo koskaan ketään vaan kuuntelen ja keskustelen ellei neuvoja erikseen pyydetä.

Itse? No en ole täydellinenkään. Parille kolmelle olen kertonut kuka ihminen muutti elämäni suunnan. Ehkä pitäisi katua, että lopulta vuosien jälkeen uskalsin kertoa tapahtumasta joka määrittelee aika vahvasti minut ihmisenä ja on niitä hetkiä joita voin aina ajatella siksi hetkeksi kun aloin vihdoinkin pitämään itseäni hyvänä ihmisenä? No se nyt vaan sattuu olemaan minun tarinaani myös. Yksi noista jotka tietää on kova juoruamaan muista sontaa, mutta joskus idiootti voi olla hyödyllinen idiootti kun on niin ennalta-arvattava. Joskus sekin, että se tieto menee värikynitettynä eteenpäin riittää. Kateellinen ja itsekeskeinen juoruaja jonka arvot eivät omaan lähipiiriini sopineet saattaa mustamaalata, mutta jos se tieto menee oikeisiin korviin niin tietääpähän oikea ihminen miten kauniisti ajattelen hänestä vielä vuosia myöhemmin yhtään häpeilemättä. Ansaitsee tietää miten heikoimmilla hetkilläänkin muutti käsitykseni itsestäni ja siitä lähti sitten oma kivinen matkani parhaaksi versiokseni itsestäni. Jotkut rakastaa, jotkut pelkää. Ne jotka pelkää sietääkin pelätä. Kusipäille nollatoleranssi nykyään. Ihan tietoisesti ilman että tunteilla olisi mitään osaa juuri koskaan omaan käyttäytymiseen. Voimaantunut kun tunteet, pelot tai vaistot eivät enää ohjaile vaan minä hallitsen. Oli pitkä matka oppia hallitsemaan ajatuksia ja tunteitaan. En tiedä kykenisinkö samaan uudelleen vaikka lopputulos olikin jotain mitä en kuvitellut ikinä olevani tai kykeneväinen olemaan. Haluan jakaa nuorille kasvaville mielille ideoita joiden takia oppisivat ja nuorena ymmärtämään itseään, ajatuksiaan ja egoaan. Muutamakin kun saa rakastamaan itseään siinä iässä kun ihmissuhteilla normaalisti pönkitetään itsetuntoa niin pahasti, että siitä muuttuu alitajuinen kaava elää niin he kykenevät jakamaan kipinän ja ajatuksen arvomaailman tärkeydestä omille ystävilleen. Innostaa ihmisisiä ajattelemaan. Ehkä löysin vasta 30v sen alan mille haluan kouluttautua. Olin oikeasti ihan hukassa elämässäni vaikka vielä 5 vuotta sitten.