Asperger ja masennus
Löytyykö täältä henkilöitä, joilla on kyseinen diagnoosiyhdistelmä? Miten teillä menee tällä hetkellä? Tuntuuko, että elämä on päivästä toiseen pelkkää taistelua ja selviytymistä vai osuuko kohdalle myös hyviä päiviä ja hetkiä? Oletteko saaneet minkäänlaista tukea vaikeuksiinne ja jos olette, niin minkälaista? Onko siitä ollut mitään hyötyä?
Kommentit (6)
Itselläni on vain autismikirjon piirteet ja kova ahdistus, josta en ole saanut edes diagnoosia, eikä sitä ole otettu todesta. Mitään apua en ole saanut. Olen lisäksi työtön ja joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani luona ja tekemään paljon kotitöitä sekä hoitamaan tämän asioita. Kuormitus on hirvittävää ja saan koko ajan useammin ja koko ajan pahempia ahdistuskohtauksia silloin kun yritän asioita hoitaa. Kärsin siis myös monista autismikirjoon liittyvistä ongelmista. Istun usein kotona pimeässä vessassa. Sekin auttaa aina vain huonommin. Yritän jotenkin vain selviytyä ja tehdä välttämättömimmän. Toivon pääseväni eläkkeelle. Koskaan en tule työllistymään.
Aika pitkälti taistelua ja selviytymistä tämä on. Tuntuu, ettei millään ole mitään väliä tai merkitystä.
Kaikki tuntuu jokseenkin yhdentekevältä tai mikään ei tunnu oikein miltään.
Aloin hiljattain käymään paikallisella Klubitalolla. Siitä on kyllä ollut iloa ja hyötyä, ja se on tuonut minulle merkityksellisyyden tunnetta! :)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntuu jokseenkin yhdentekevältä tai mikään ei tunnu oikein miltään.
Tämä. Aivan paskan haile. Käytännössä kaikki. Tulispa ydinsota ja koronan kuolemavariantti - pääsisi pois.
Päivä kerrallaan mennään. Viime aikoina on onneksi ollut hieman valoa tunnelin päässä näkyvissä. Paras tukimuoto on oikeastaan ollut liiallisen stressin välttäminen.