Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on terve itsetunto ja positiivinen sisäinen dialogi
04.12.2022 |
Terveellä tarkoitan sitä, että näkee itsensä rehellisesti (mutta positiivisesti) ja hyväksyy itsensä silti. Ei sellaista, että kuvitellaan pystyvänsä mihin tahansa ja olevansa paras kaikista.
Olen miettinyt, että voiko tätä itsensä rakastamista viedä liian pitkälle? Esim onko siitä oikeasti mitään haittaa, jos hemmottelee ja kehuu itseään usein (siis hiljaa mielessään). Silittelee itseään ja nauttii vaikkapa vaahtokylvystä itsensä kanssa.
Kehittyminen ei ihmisenä loppuisi, vaan mokiin suhtautuisi kannustavasti ja rakentavasti, ei haukkuen ja hajottaen. Palkitsisi itseään kehuilla ja kannustuksilla aina mielessään. Kävisi treffeillä itsensä kanssa.
On helpompi sitten olla muillekin kiva ja antelias, kun itsellä on asiat hyvin. Pahasta olosta ei kumpua terveitä asioita.
Miten teillä? Mitä ajatuksia heräsi?
Kommentit (25)
Ap jatkaa, että koska kontrasti on niin jyrkkä, mielen perukoilta nousee jonkinlainen tarve kyseenalaistaa tilanne. Kysymys, että voiko se olla liiallista tai haitallista, on siis sellaista uteliasta pyörittelyä, ei erityisen vakava huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että olet itse tuollainen. Oletko siis huomannut itsessäsi jotakin oireita siitä, että itsesi rakastaminen ja itsesi rehellisesti näkeminen olisi "mennyt liian pitkälle", ap? Mikä saa sut kysymään tällaista?
No siis hassu juttu, mutta olen nykyään ajoittain tosi fiiliksissä itsestäni, vähän kuin sellainen kutkuttava tunne kun olet löytänyt uuden kaverin josta olet tosi innoissaan. Kuin ihastuminen, mutta ei seksuaalista. Että olenkin oikeasti kiva tyyppi ja minulla on hyviä ideoita sekä hauskoja ajatuksia.
Kontrastina oma itsetunto on joskus ollut niin hirveän huono, etten ole esim sallinut itseni katsoa tiettyjä sarjoja, koska ne ovat liian hyviä minulle. Tai elintapoja, vaatteita, tavaroita. Eli suorastaan häiriintynyttä (olin pahasti kiusattu lapsen). Ap
Ap, sydäntä lämmittää lukea tästä sun muuttumisesta! Onnittelut, hyvin tehty. Ei haittaa että arvostaa itseään, kunhan se ei muutu ylimielisyydeksi muita kohtaan. Go, girl!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että olet itse tuollainen. Oletko siis huomannut itsessäsi jotakin oireita siitä, että itsesi rakastaminen ja itsesi rehellisesti näkeminen olisi "mennyt liian pitkälle", ap? Mikä saa sut kysymään tällaista?
No siis hassu juttu, mutta olen nykyään ajoittain tosi fiiliksissä itsestäni, vähän kuin sellainen kutkuttava tunne kun olet löytänyt uuden kaverin josta olet tosi innoissaan. Kuin ihastuminen, mutta ei seksuaalista. Että olenkin oikeasti kiva tyyppi ja minulla on hyviä ideoita sekä hauskoja ajatuksia.
Kontrastina oma itsetunto on joskus ollut niin hirveän huono, etten ole esim sallinut itseni katsoa tiettyjä sarjoja, koska ne ovat liian hyviä minulle. Tai elintapoja, vaatteita, tavaroita. Eli suorastaan häiriintynyttä (olin pahasti kiusattu lapsen). Ap
Ap, sydäntä lämmittää lukea tästä sun muuttumisesta! Onnittelut, hyvin tehty. Ei haittaa että arvostaa itseään, kunhan se ei muutu ylimielisyydeksi muita kohtaan. Go, girl!
Kiitos! Ja ei se muutu. En vertaile itseäni toisiin enkä pidä yllä sellaista huonompi/parempi ajattelumallia. En assosioi itseni rakastamista toisiin ihmisiin.
Yksi kiusaajistani muuten pyysi minulta nyt aikuisiällä anteeksi. Annoin anteeksi ja elämä jatkuu.
Positiivisesta elämänasenteestakin voi
parantua. Eli leuka rintaan ja kohti
uusia pettymyksiä.
Outo reaktio, näin ulkopuolisen silmissä: sun teksti on hyvin kirjoitettu, napakka ja liittyy täysin aiheeseen. Et sen perusteella ole tyhmä, vaan päinvastoin osaa analysoida itseäsi ja kirjoittaa. Olisko aika omaksua parempia tapoja kuin itsesi mollaaminen?
Ohis