Elämänhaluttomuus ja väsymys kaikkeen keski-iässä

Yleensä tämä liittyy "pesän tyhjenemiseen", mutta itselläni ei ole lapsia ollutkaan. Olen saanut tehdä mitä haluan, mutta en enää halua mitään.

Ei mitään uutta auringon alla.

https://www.funet.fi/pub/doc/bible/finnish/1933,38/Saarn.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kamalaa lukea tätä ketjua. Itse olen 50-vuotias nainen ja elän elämäni parhaita vuosia. Lapset alkavat jo muuttaa omilleen yksi kerrallaan ja saan käyttää yhä enemmän aikaa itseeni ja harrastuksiini.

Harrastukseni eivät ole kalliita - toki esimerkiksi urheiluvarusteita uusin toisinaan, mutta koska en ole mikään huippu-urheilija, samat varusteet, kuten sukset, kestävät vuosikaudet.

Kodin pikku remontointi ja sisustaminen tuo valtavasti sisältöä elämään, jo niiden suunnittelu ja edullisten materiaalien / kierrätystuotteiden metsästys. Ja hyvin suunniteltu on todellakin puoliksi tehty.

Jos on huono sää, aina voi lukea, kirjoitella tai tehdä jotain käsityötä - esimerkiksi entisöidä vanhaa huonekalua.

Odotan innolla tulevia vuosia ja sitä aikaa, kun työnteko ei enää sekään häiritse harrastamista. Minulla on valtavasti pieniä haaveita, joiden toteuttamiseen en tarvitse suuria rahasummia - ainoastaan aikaa. 

Mulla oli tää vaihe 40-vuotiaana, remppa ja sisustaminen, entisöinti jne. Mutta nyt on koti sisustettu, ja kierrätystuotteet metsästetty. Ei tänne määräänsä enempää mahdu. Toki jotkut uusivat sitten taas sen sisustuksen kymmenennen kerran, mutta ei kiitos minulle.

No minä olen harrastanut tuota käytännössä koko ikäni, joten teen sitä varmaan jossain muodossa aina. Lapset hankkivat varmasti lähivuosina ensiasuntojaan, joten pintaremppaa pääsee taas kohta tekemään. Vievät varmaan mieluisia huonekalujaankin täältä minun luotani omiin koteihinsa, ja pääsen päivittämään omaa sisustusta. Ja tosiaan urheiluun käytettävä aika on lisääntynyt hurjasti, ja siitä olen onnellinen. Suunnittelen pitkiä latu- ja patikkavaelluksia. 

n50

Tuo johtuu siitä ettet osaa arvostaa sitä mitä sulla on. Esim.terveyttä ja perhettä. Rikkaan ongelmia kun ruvetaan kitisemään ettei ole muuta kuin mammonaa ja tavaraa. Itse olen köyhä ja arvostan enemmän kaikkea sitä mikä ei liity mammonaan ja tavaraan. Taidanpa olla minä onnellisempi.

Up

Eräs tuttu alkoi 5kymppisenä odottaa kuolemaa. On odottanut yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jep, alkoi joskus muutama vuosi sitten. Heräsin siihen, että en tee mitään kerrytetyllä omaisuudella, joutavuuksia höpöttävällä tuttavapiirillä tai lomilla/matkoilla/elämyksillä. Kaikkea on ja se kaikki on turhaakin turhempaa. Lähdin tutustumaan hengellisyyteen, mutta angnostikkona on ollut vaikea löytää mitään uskottavaa tai herättelevää. Tällainen keskiluokkainen nolife ei kuitenkaan enää onnistu.

Herättelisikö sinua Eben Alexanderin kokemus? Mies, jolla oli kuolemanrajakokemus, vaikka fyysisesti aivot olivat sairauden vuoksi tilassa, jossa minkäänlainen aivotoiminta, mielikuvitus, hallusinaatiot, unet jne. ei ole fyysisesti mahdollista? Taitaa olla parhaimpia, jos ei paras, tieteellisesti todistettu kuolemanrajakokemus ja henkisyys.

Ebenin kirja on käännetty suomeksi, netistä löytyy esim. Youtube Ebenin omia kertomuksia kokemuksesta.

Minulla on vihdoin keski-ikäisenä itsevarmuutta alkaa toteuttamaan unelmiani. Opiskelen paria eri alaa joilla aion toteuttaa itseäni, toinen on liikunnanala. Minulla on monia projekteja mielessäni.

Sain tänään puhtaat paperit syöpävuosikontrollista. Vielä minulla siis on elinaikaa viedä projektini loppuun.

Ei kannata hukata elämää.

Ei ole tuollaista tunnetta. Ostin kesällä moottoripyörän. Ainia miinus on se, että eläkeikään on vielä melkoisesti matkaa.

Juuri kun pääsin nuoruuden levottomuudesta, alkoi tämä möllötys.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuollaista tunnetta. Ostin kesällä moottoripyörän. Ainia miinus on se, että eläkeikään on vielä melkoisesti matkaa.

Munanjatke helpottaa vain pienivehkeisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuollaista tunnetta. Ostin kesällä moottoripyörän. Ainia miinus on se, että eläkeikään on vielä melkoisesti matkaa.

Munanjatke helpottaa vain pienivehkeisiä.

Mikä helpottaa niitä, joilla on iso tai munat ovat vetäytyneet sarjoihin?

En kaipaa viihdykettä ja viihdykettä vaan rauhaa. Liekö hermosto muuttunut, adrenaliini ei aiheuta säväreitä enää?

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu alkoi 5kymppisenä odottaa kuolemaa. On odottanut yli 20 vuotta.

En ihmettele. Minulla on 45:na olo, että mitään ei kannata suunnitella kymmenen vuoden päähän koska tuskin olen edes elossa. En vain kykene hahmottamaan itseäni niin ikäloppuna. Silti tunnen ihan reippaita itseäni 10 vuotta vanhempia, mutta kun me kaikki vanhetaan yksilöllisesti. Mietin lähinnä selviänkö ilman apua, uskaltaako tässä enää elämässään mitään tehdäkään. Mummini oli ihan samanlainen. Se odotti 50 vuotta kuolemaa. Ehkä tämä on printattuna minun soluihini.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jokapäiväinen syöminen ja paskominenkin alkaa jo tympiä.

Hanki itsellesi ummetus. Muistelet kaiholla jokapäiväistä paskomistasi, ja ilahdut seuraavasta purkautumisesta niin, että jaat riemusi Suomessa.

En tunnista moista tunnetta. Aloitin juuri opiskelun ja ensimmäinen lapsenlapsi syntyy maaliskuussa. Ihania asioita siis luvassa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tämä liittyy "pesän tyhjenemiseen", mutta itselläni ei ole lapsia ollutkaan. Olen saanut tehdä mitä haluan, mutta en enää halua mitään.

Tämä vaihe kuvataan joko

Ruuhkavuosien loppumisena perheellisenä

tai

Sinkkuna puumailuna.

En sovi kumpaankaan, kun olen lapseton mutta parisuhteessa.

Kirjoja:

Keski-ikäinen elämäni. Honkasalo, Laura

Toinen elämä. Pauliina Vanhatalo

Näkymätön. Pia Sievinen

Vierailija kirjoitti:

Kirjoja:

Keski-ikäinen elämäni. Honkasalo, Laura

Toinen elämä. Pauliina Vanhatalo

Näkymätön. Pia Sievinen

Muiden elämät kiinnostaa vielä vähemmän kuin oma elämäni.

Up