Lue keskustelun säännöt.
En usko sellaiseen köyhyyteen Suomessa, että joku näkisi nälkää
04.12.2022 |
Ja jos näkee, on sitten omaa saamattomuuttaan ollut menemättä soppajonoon.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä yhteiskunnassa on vieläkin ihmisiä jotka putoavat tukiverkkojen läpi esim. päihde- ja mielenterveysongelmaiset jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään ja hakeutumaan heille kuuluvan avun piiriin. Tiedän erään joka psyykkisesti sairastuttuaan oli lopulta asunnoton, rahaton ja vailla ruokaa. Ja ihan oikeasti kärsi nälkää.
Siihenkin olen törmännyt että kaikki köyhät ja huono-osaiset eivät vieläkään saa riittävästi tietoa eri avustustahoista. Esim. yllämainitussa tapauksessa olisi tullut kullanarvoisena tietona se että leipäjonoissa jaetaan ilmaista ruokaa. Tuosta tapauksesta on aikaa 20v. ehkä nykyään on jo yleisemmässä tiedossa ruokajakelujen olemassaolo. Mutta silti pitäisi sosiaalitoimistossa olla heti ensitapaamisella lista eri avustustahoista esim. juuri leipäjonoista. Samoin diakoniatoimistossa.
Pikemminkin tuntuu että tietoa esim. harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta pimitetään. Olen kuullut että kelan virkailijoita on jopa ohjeistettu että tietyistä etuuksista ei saa kertoa ellei asiakas ymmärrä niistä kysyä. Säästösyistä toimitaan näin. Moni sosiaalivirkailija myös käyttää hänelle kuulumatonta valtaa asiakkaisiinsa koska voi niin tehdä. Käynti sosiaalitoimistossa tai kelassa voi pahimmillaan olla todella nöyryyttävä kokemus.
Täh, kyllä jo 20v sitten puhuttiin ruokajakeluista ja esim 90 luvulla Hurstin ruuan jakelu oli uutisissa ja otsikoissa tiheään (ja tyhmäkin tajusi niistä otsikoista että sitä on pitkin maata). 90 luvulla moni lamassa siihen turvautui ja siitä paljon puhuttiin. Tynnyrissä on saanut elää että ne otsikot silloin ohitti.
Ohiksena totean, että sanat psyykkisesti sairastunut ovat se selittävä tekijä tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On helppo olla tomera ja kertoa mitä tehdä, kun on hyvä työ, työkavereita jotka arvostavat, parisuhde ja rahaa tilillä remontoida ja matkustaa. Kun työ menee alta, tulee yllätysero ja yhtenä kauniina päivänä alkoholi ottaa niskalenkin, omanarvontunto murenee ja elämä näyttää kaaokselta. Silloin soppajonokin voi tuntua ylitsepääsemättömältä haasteelta.
Juuri silloin on tärkeää, että on mahdollisuus saada neuvoja ihmisiltä, jotka ovat tuollaiset kaaokset osanneet välttää tai päässeet niistä pois.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Ruoka on kaupoissa superhalpaa jos vaihtoehto olisi *kuolla nälkään*. Esim. peruna ja jauhot tai puurohiutaleet.
On paljon ihmisiä, joilla on hyvin vähän rahaa ruokaan. Vähäiset tulot menevät asumiskuluihin, ruokaan ja pakollisiin laskuihin. Monilla ihmisillä on myös velkoja, joita täytyy maksaa koko ajan. Vanha pikavippi, luottokorttivelka (ostettu talvikengät, pesukone, ruokaa velaksi) tai tutulta lainattu rahasumma. Asiakkaan velkaa ei oteta huomioon, jos hän anoo toimeentulotukea. Tosielämässä monilla on niukkaa. Itselläni on kotona valokuva, jossa näytän hirveän laihalta, koska käteen ei silloin jäänyt juuri mitään. Nyt joku palstalainen kiiruhtaa sanomaan, että pitäisi jättää pois alkoholi, tupakka, tatuoinnit ja kynsienhoito. Minulla ei ollut mitään niistä. En ostanut myöskään meikkejä ja ei ollut varaa ostaa vaatteita UFF-kaupasta.
Eihän toimeentulotukea olekaan tarkoitettu velkojen maksamiseen. Velkajärjestely on eri asia. Ilmoita velkojillesi, että olet toimeentulotuella, niin he ymmärtävät, että maksuvaraa ei ole, ja laittavat velat suoraan ulosottoon ilman ylimääräisiä kuluja. Sieltä voit sitten maksaa ne pois, kun olet taas töissä.
Kysymykseni kohdistuu tuohon aiempaan kommenttiin. Olen todella usein miettinyt esim. lehtijuttuja lukiessa, että mitä ne ovat ne vuokran jälkeiset "pakolliset laskut". Mitä niillä oikeasti tarkoitetaan, ja ymmärtävätkö ihmiset kaikki nuo "laskut" samalla tavalla?
Olen itse miettinyt, että pakolliset kulut kk- ja vuositasolla ovat itselläni seuraavat (olen pienituloinen, mutten köyhä):
-vuokra (sis. vesimaksu)
-sähkö
-netti
-puhelin
-koti- ym. vakuutus
(-bussilippu, jos tarpeen)
(-lääkärikäynnit ja apteekki, jos tarpeen)
Siinä ovat kaikki pakolliset laskut. Mitä muita laskuja on? Siis pakollisia laskuja?
En ajattele, että ruokakauppakäynti eli ruoan ja hygieniatarvikkeiden osto kuuluisi sarjaan "laskut". Kun keskusteluissa juurikin köyhyydestä/pienituloisuudesta/siitä, että rahat eivät riitä niiden laskujen maksuun, aina puhutaan, että vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen jää rahaa niin-ja-niin paljon eli aina ja poikkeuksetta liian vähän.
Kertokaa minulle, mitä muita pakollisia laskuja on kuin nuo? Kun minusta kaikki tuon listan ulkopuolelle jäävät maksut eli laskut ovat vapaaehtoisia. Ja puhutaan ajasta ennen sähkölaskujen hurjia nousuja tänä vuonna, kun se keskustelu on kuitenkin ollut jo pitkään olemassa, jossa viitataan noihin hurjiin "laskuihin".
Kysyn siksi, kun minulla on kova tunne siitä, että kun ihmiset puhuvat että niin-ja-niin-vähän jää jäljelle käyttöön "pakollisten laskujen" jälkeen, että nuo laskut sisältävät jotain oikeasti ei-pakollista. Mutta saatan olla väärässä, joten kertokaa minulle, mitä ne "pakolliset laskut" ovat.
Kyllä mulla pakollisia ovat kissanruoka ja hiekka.
Klapit lämmitykseen.
Niin mutta ovatko ne kuukausittain toistuvia laskuja? Ehkä eivät kuitenkaan.
Minusta on hyvin omituista meidän yleisessä puheessamme, että etukäteen osamaksulla ostamisesta on tullut jonkinlainen normi. Siitä kai se kertoo, että ihmiset puhuvat "pakollisista laskuista" eikä kukaan ryhdy kyselemään, mitä ne laskut ovat. (Esim. iltapäivälehtien jutuissa/haastatteluissa.)
Itselleni on kotoa opetettu ja sitä oppia noudatan, että ensin säästää sen rahan ja sitten vasta tekee sen hankinnan. Ettei edes pakollista kodinkonetta osteta laskulla, siis velaksi.
Faktisesti siis, jos olen oikein ymmärtänyt aiemmista kommenteista, moni puhuu veloistaan "pakollisina laskuina"?
Kyllä silloin pitäisi kysyä, mitä on ostettu. Netti ja kännykkä on nykyaikana pakollista, mutta ihan kaikki muu ihmisten ostama ei ole.
Pitäisi kai saattaa kunnianpalautus tuollaiselle wanhanaikaiselle ajatukselle, että säästetään ensin raha ja sitten vasta ostetaan se tuote. Silloin ei tule niitä "pakollisia laskuja" yhtään enempää.
Mahdollisuuksien tasa-arvon kannattajien on hyvä muistaa, että vaikka köyhille tarjottaisi kaikki maailman mahdollisuudet, he eivät niihin tartu. Köyhät ovat köyhiä hyvistä syistä, jotka liittyvät heidän omiin kyvykkyyksiinsä, olivatpa ne sitten itsekuria, mielenterveyttä tai mitä tahansa muuta. Paarialuokka tulee aina olemaan, ja meidän muiden on heitä tuettava sen verran kuin tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?
Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.
Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.
Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.
Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.
Raha on päinvastoin tasa-arvomahdollisuus. Jokainen voi nimittäin päästä siinä parempaan asemaan, jopa ihan huipulle asti. Sen sijaan ulkonäkö, olemus, sosiaaliset taidot, ääni, terveys, sukutausta ja moni muu ovat sellaisia, että niille ei useinkaan juuri voi mitään tehdä, mutta ne määräävät ihmisen paikan hierarkiassa. Ikävää, jos kaikki vaikuttamismahdollisuudet poistetaan ja päädytään muka tasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa oma asema on syntymässä lukittu.
Tällaisen lausunnon antaa vain henkilö, joka on joko varustettu A) erittäin hyvillä älyn ja itsetunnon lahjoilla tai B) sen lisäksi syntynyt kotiin, jossa hänen itsetuntoaan on vahvistettu ja häntä on kannustettu opiskelemaan.
Mietipä, mikä valtava määrä energiaa vapautuisi hyödyllisempään ja tehokkaampaan käyttöön, jos ihmisten ei enää tarvitsisi ponnistella itsekkäiden vaikuttimien ajamana päästääkseen juuri tiettyihin hyväpalkkaisiin töihin, vaan he voisivat tasa-arvoisemman palkkapolitiikan vallitessa todella suuntautua sinne, mistä löytyvät heidän aidot kiinnostuksen kohteensa (ja usein myös vahvuudet). Eikö se olisi mahdollisuuksien tasa-arvoa ja palvelisi kokonaisuuttakin paremmin?
Onko iso palkka todella oikea ja terve vaikutin sille, että ihmiset saadaan ponnistelemaan. Kannustaako se tehokkaampaan yhteistyöhön, yhteisten päämäärien eteen?
(Iso) palkka on yksi erinomainen ja tärkeä vaikutin. Jos se poistettaisi, niin me kaikki olisimme vain harrastelijoita.
Vähän läpällä täällä puuhailtaisi pikkusen graafista suunnittelua, musiikkia, mallin työt kiinostaisi joo ja ehkä välillä vois lääketiedettä lueskella. Kukaan ei ponnistelisi edes siellä intohimoalallaan eteenpäin niinä hetkinä, kun ei just nappaa (eli aika usein). Kukaan ei perustaisi yritystä ja ottaisi minkäänlaista riskiä, kun harrastaa voi ilmankin kaikkea sitä taakkaa, stressiä ja epämiellyttävää tekemistä, mitä siihen liittyy.
Järkeilysi perusteella täällä siis tehdään hyvää työtä varsin rajatussa määrässä ammatteja, vain niissä hyvin palkatuissa. Muissa vähän harrastellaan. Melko mustavalkoinen ja vääristynyt maailmankuva sinulla.
Palkkojen harmonisointi poistaisi turhan kilpailun koulutusten ja ammattialojen kesken ja näkisin sille perusteita. Ihmiset suuntaisivat opiskelemaan ja työskentelemään juuri niille aloille, minne omat taipumukset, vahvuudet ja mielenkiinto osoittaisivat, eikä sinne missä on tarjolla suurin palkka, niin kuin aivan liian usein tapahtuu.
Toki muutamille pohjattoman ahneille yksilöille tämä olisi äärimmäisen vaikea asetelma, koska miten enää löytää mielekästä työtä tai mielekkyyttä koko työntekoon. Normaalille ihmiselle keskimääräinen mediaanipalkka kyllä riittäisi vallan hyvin.
Ok, voimme teoretisoida tätä loputtomiin, joten etsitään esimerkkejä.
Valitettavasti en löydä yhtään esimerkkiä maasta, jossa Suomea selvästi pienemmillä tuloeroilla olisi päästy säädylliseen kokonaiselintasoon. Kuvasit hienosti sosialismin taustalla olevan logiikan, mutta se ei ole toiminut missään. Toki tällä kertaa voisi olla toisin
Islannissa ja Norjassa on onnistuttu hieman paremmin. Monista länsimaiden ulkopuolisista maista meillä taas ei ole riittävän tarkkaa tilastotietoa.
Suomenkin nykyinen kokonaiselintaso on jo pidemmän aikaa tuotettu velkarahalla, joten se ei ole kovin kestävällä pohjalla, toisin kuin vaikka Norjassa. Itse olen enemmän kuitenkin huolissani kasvavista varallisuus, kuin tuloeroista, vaikka ei niidenkään kehitys minua miellytä. Tuloerot kasvoivat 1995-2000 välillä jyrkästi ja ovat sen jälkeen jääneet tuolle tasolle.
Ehkä jonkinlainen moderni julkista sääntelyä omaava markkinatalous vetoinen ja demokraattinen sosialismi voisi toimiakin, jos siihen ei kertakaikkiaan yhdistetä minkäänlaista diktatuurista elementtiä tai ääriajattelua, valtion pakkotoimia tai etuoikeutettua eliittiä. Itse tosin uskon, että maailma ja Suomi ovat valmiita uuteen yhteiskunnalliseen aikakauteen vasta sitten, kun olemme laajempana yksikkönä saavuttaneet lisää epäitsekästä älyä, henkisyyttä ja joutuneet todella kohtamaan ilmastonmuutoksen haasteet. Ehkä kansallisvaltioiden aika on silloin kokonaan lopuillaan ja tulemme näkemään ensimmäisen yrityksen luoda yhtenäinen maailman hallinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On helppo olla tomera ja kertoa mitä tehdä, kun on hyvä työ, työkavereita jotka arvostavat, parisuhde ja rahaa tilillä remontoida ja matkustaa. Kun työ menee alta, tulee yllätysero ja yhtenä kauniina päivänä alkoholi ottaa niskalenkin, omanarvontunto murenee ja elämä näyttää kaaokselta. Silloin soppajonokin voi tuntua ylitsepääsemättömältä haasteelta.
Yritä siinä sitten luoda tasa-arvoa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa, kun osa alkaa ihan muina miehinä ja naisina kaataa viinaa kurkkuseen pienimmästäkin syystä. Sitten taas ollaan oma elämän matkustajana ja mihinkään ei kuulemma voi vaikuttaa. Ja ei kun hakemaan fattasta lisää viinarahaa.
Jotkut vaan mielellään kusaisee omiin ja muiden muroihin.
Palellaan ja nähdään nälkää, raha ei riitä edes sähkölaskuun saati ruokaan.
Take that putin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammutaan omiin jalkoihin ja syödään ötököitä.
Heil Schwab!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?
Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.
Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.
Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.
Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.
Raha on päinvastoin tasa-arvomahdollisuus. Jokainen voi nimittäin päästä siinä parempaan asemaan, jopa ihan huipulle asti. Sen sijaan ulkonäkö, olemus, sosiaaliset taidot, ääni, terveys, sukutausta ja moni muu ovat sellaisia, että niille ei useinkaan juuri voi mitään tehdä, mutta ne määräävät ihmisen paikan hierarkiassa. Ikävää, jos kaikki vaikuttamismahdollisuudet poistetaan ja päädytään muka tasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa oma asema on syntymässä lukittu.
Tällaisen lausunnon antaa vain henkilö, joka on joko varustettu A) erittäin hyvillä älyn ja itsetunnon lahjoilla tai B) sen lisäksi syntynyt kotiin, jossa hänen itsetuntoaan on vahvistettu ja häntä on kannustettu opiskelemaan.
Mietipä, mikä valtava määrä energiaa vapautuisi hyödyllisempään ja tehokkaampaan käyttöön, jos ihmisten ei enää tarvitsisi ponnistella itsekkäiden vaikuttimien ajamana päästääkseen juuri tiettyihin hyväpalkkaisiin töihin, vaan he voisivat tasa-arvoisemman palkkapolitiikan vallitessa todella suuntautua sinne, mistä löytyvät heidän aidot kiinnostuksen kohteensa (ja usein myös vahvuudet). Eikö se olisi mahdollisuuksien tasa-arvoa ja palvelisi kokonaisuuttakin paremmin?
Onko iso palkka todella oikea ja terve vaikutin sille, että ihmiset saadaan ponnistelemaan. Kannustaako se tehokkaampaan yhteistyöhön, yhteisten päämäärien eteen?
(Iso) palkka on yksi erinomainen ja tärkeä vaikutin. Jos se poistettaisi, niin me kaikki olisimme vain harrastelijoita.
Vähän läpällä täällä puuhailtaisi pikkusen graafista suunnittelua, musiikkia, mallin työt kiinostaisi joo ja ehkä välillä vois lääketiedettä lueskella. Kukaan ei ponnistelisi edes siellä intohimoalallaan eteenpäin niinä hetkinä, kun ei just nappaa (eli aika usein). Kukaan ei perustaisi yritystä ja ottaisi minkäänlaista riskiä, kun harrastaa voi ilmankin kaikkea sitä taakkaa, stressiä ja epämiellyttävää tekemistä, mitä siihen liittyy.
Järkeilysi perusteella täällä siis tehdään hyvää työtä varsin rajatussa määrässä ammatteja, vain niissä hyvin palkatuissa. Muissa vähän harrastellaan. Melko mustavalkoinen ja vääristynyt maailmankuva sinulla.
Palkkojen harmonisointi poistaisi turhan kilpailun koulutusten ja ammattialojen kesken ja näkisin sille perusteita. Ihmiset suuntaisivat opiskelemaan ja työskentelemään juuri niille aloille, minne omat taipumukset, vahvuudet ja mielenkiinto osoittaisivat, eikä sinne missä on tarjolla suurin palkka, niin kuin aivan liian usein tapahtuu.
Toki muutamille pohjattoman ahneille yksilöille tämä olisi äärimmäisen vaikea asetelma, koska miten enää löytää mielekästä työtä tai mielekkyyttä koko työntekoon. Normaalille ihmiselle keskimääräinen mediaanipalkka kyllä riittäisi vallan hyvin.
Ok, voimme teoretisoida tätä loputtomiin, joten etsitään esimerkkejä.
Valitettavasti en löydä yhtään esimerkkiä maasta, jossa Suomea selvästi pienemmillä tuloeroilla olisi päästy säädylliseen kokonaiselintasoon. Kuvasit hienosti sosialismin taustalla olevan logiikan, mutta se ei ole toiminut missään. Toki tällä kertaa voisi olla toisin
Islannissa ja Norjassa on onnistuttu hieman paremmin. Monista länsimaiden ulkopuolisista maista meillä taas ei ole riittävän tarkkaa tilastotietoa.
Suomenkin nykyinen kokonaiselintaso on jo pidemmän aikaa tuotettu velkarahalla, joten se ei ole kovin kestävällä pohjalla, toisin kuin vaikka Norjassa. Itse olen enemmän kuitenkin huolissani kasvavista varallisuus, kuin tuloeroista, vaikka ei niidenkään kehitys minua miellytä. Tuloerot kasvoivat 1995-2000 välillä jyrkästi ja ovat sen jälkeen jääneet tuolle tasolle.
Ehkä jonkinlainen moderni julkista sääntelyä omaava markkinatalous vetoinen ja demokraattinen sosialismi voisi toimiakin, jos siihen ei kertakaikkiaan yhdistetä minkäänlaista diktatuurista elementtiä tai ääriajattelua, valtion pakkotoimia tai etuoikeutettua eliittiä. Itse tosin uskon, että maailma ja Suomi ovat valmiita uuteen yhteiskunnalliseen aikakauteen vasta sitten, kun olemme laajempana yksikkönä saavuttaneet lisää epäitsekästä älyä, henkisyyttä ja joutuneet todella kohtamaan ilmastonmuutoksen haasteet. Ehkä kansallisvaltioiden aika on silloin kokonaan lopuillaan ja tulemme näkemään ensimmäisen yrityksen luoda yhtenäinen maailman hallinto.
Hyvää pohdintaa. Ennen tuon toteutumista voidaan varmaankin nauttia maailman tasa-arvoisimpiin, hyvinvoivimpiin, vapaimpiin ja kaikin muin tavoin erinomaisimmin toimivan yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista. Huolimatta siitä, haluaako vaurastua, toteuttaa itseään, ottaa iisisti vai yhdistellä näitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokajonossa käyneenä sain kyllä välillä ihan pilaantuneita ruokia. Osasta haistoi heti kun avasi pakkauksen tai näki lihan väristä ja osa alkoi haista pannulla märältä villasukalta. Nykyään kun on töitä taas olen joko työpaikalla ostanut lounaan tai eväitä syönyt. Paikkakunnallani se jonottaminen kestää jopa reilu kaksi tuntia ja "saaliin" taso vaihtelee. On paljon parempi kun palkoista jää kunnolla ruokaan rahaa ostaa kunnon jauhelihaa pakastin täyteen.
Myöskin voisin väittää, että herkkuja ja alkoholia tulee ostettua huomattavasti vähemmän kun käyn töissä, koska ei ole aikaa tai kiinnostusta niihin. Työttömänä on näköakattomuutta, on ihan sama vetää vaikka leipäjonosta saatua pullaa teen kanssa vaikka miten kävisikin kävelylenkeillä. Huomaamattaan syö enemmän, juo enemmän, menee rahat ja lihoo.
Aikuisellekin ihmiselle tekee hyvää jos on rutiinit ja työelämässä on ja palkasta jää sentään jotain käteen. Pystyy ostamaan vielä kaikkea muutakin kuin ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuuksien tasa-arvon kannattajien on hyvä muistaa, että vaikka köyhille tarjottaisi kaikki maailman mahdollisuudet, he eivät niihin tartu. Köyhät ovat köyhiä hyvistä syistä, jotka liittyvät heidän omiin kyvykkyyksiinsä, olivatpa ne sitten itsekuria, mielenterveyttä tai mitä tahansa muuta. Paarialuokka tulee aina olemaan, ja meidän muiden on heitä tuettava sen verran kuin tarvitaan.
Se, että kutsut ihmisiä, yhtä arvokkaita yksilöinä kuin sinäkin olet, paaria luokaksi, kertoo millä tasolla tässä liikutaan.
Onko koskaan todella kokeiltu tarjota "kaikkia maailman mahdollisuuksia" ? Enpä ole sellaisesta kuulut. Itse olen lukenut vain riistosta ja panettelusta.
Miten muuten tämän maan "isät" keräsivät aikanaan omaisuutensa? Olemalla hyviä tappajia ja siten saamalla "palkkioksi" meidän yhteiset maat ja mannut? Entä tänä päivänä sitten, rikkaimmat suomalaiset ovat yksinkertaisten nettipelien luojia, toki sarallaan erittäin taitavia, mutta kertoo sekin jotain ajastamme ja arvoistamme.
Tämä on kyllä osittain aikakauden, järjestelmätason ja ihan työmarkkinoidenkin luoma valuvika. Ahneudella on nyt paljon kannattajia erilaisissa päättävissä pöydissä ja toimielimissä. Me haluamme palkita vain osaa kansasta ruhtinaallisesti heidän työpanoksestaan, jättäen suuren osan sinnittelemään lähelle köyhyysrajaa. Köyhimmille heittelemme murusia ja naureskelemme paaria luokaksi. Nämä ovat myös yhteiskunnallisia arvovalintoja, mistä työstä ja toiminnasta näemme aiheelliseksi maksaa kunnollista palkkaa.
Nykyinen järjestelmä palkitsee ahkeruuden ja kunnianhimon, mutta kannustaa samalla kovuuteen, itsekkyyteen ja ahneuteen. Sellaista järjestelmää ei järkevä ihminen kutsu onnistuneeksi ja sen järjestelmän lopputuote on väistämättä sekin henkilö, jonka viestiin tässä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuuksien tasa-arvon kannattajien on hyvä muistaa, että vaikka köyhille tarjottaisi kaikki maailman mahdollisuudet, he eivät niihin tartu. Köyhät ovat köyhiä hyvistä syistä, jotka liittyvät heidän omiin kyvykkyyksiinsä, olivatpa ne sitten itsekuria, mielenterveyttä tai mitä tahansa muuta. Paarialuokka tulee aina olemaan, ja meidän muiden on heitä tuettava sen verran kuin tarvitaan.
Se, että kutsut ihmisiä, yhtä arvokkaita yksilöinä kuin sinäkin olet, paaria luokaksi, kertoo millä tasolla tässä liikutaan.
Onko koskaan todella kokeiltu tarjota "kaikkia maailman mahdollisuuksia" ? Enpä ole sellaisesta kuulut. Itse olen lukenut vain riistosta ja panettelusta.
Miten muuten tämän maan "isät" keräsivät aikanaan omaisuutensa? Olemalla hyviä tappajia ja siten saamalla "palkkioksi" meidän yhteiset maat ja mannut? Entä tänä päivänä sitten, rikkaimmat suomalaiset ovat yksinkertaisten nettipelien luojia, toki sarallaan erittäin taitavia, mutta kertoo sekin jotain ajastamme ja arvoistamme.
Tämä on kyllä osittain aikakauden, järjestelmätason ja ihan työmarkkinoidenkin luoma valuvika. Ahneudella on nyt paljon kannattajia erilaisissa päättävissä pöydissä ja toimielimissä. Me haluamme palkita vain osaa kansasta ruhtinaallisesti heidän työpanoksestaan, jättäen suuren osan sinnittelemään lähelle köyhyysrajaa. Köyhimmille heittelemme murusia ja naureskelemme paaria luokaksi. Nämä ovat myös yhteiskunnallisia arvovalintoja, mistä työstä ja toiminnasta näemme aiheelliseksi maksaa kunnollista palkkaa.
Nykyinen järjestelmä palkitsee ahkeruuden ja kunnianhimon, mutta kannustaa samalla kovuuteen, itsekkyyteen ja ahneuteen. Sellaista järjestelmää ei järkevä ihminen kutsu onnistuneeksi ja sen järjestelmän lopputuote on väistämättä sekin henkilö, jonka viestiin tässä vastaan.
Järjestelmähän on toiminut loistavasti. Katso nyt vähän ympärillesi ja mieti, miten hieno paikka Suomi on. Olet epärealistisen kriittinen.
Vierailija kirjoitti:
Useat "köyhät" ovat aika pulskia. Ruokaa siis on syöty mutta vääränlaista, hiilarihöttöä,sokeria, suolaa ja rasvaa. Määrään on varaa muttei laatuun. Itsekin köyhä eläkeläinen ja leipää ja sokeria syömällä lihonut.
Sähkön korkea hinta kärjistää köyhyyttä entisestään. Miten ensi talvesta selvitään. Monissa muissa maissa köyhät saavat välitöntä ja suoraa tukea sähkölaskuihin. Suomessa vasta jälkeen päin verotuksessa. Tuo alv:n laskunkin energiayhtiöt vetävät varmaan itselleen, ei alenneta hintoja. Hallitusta ei tunnu suomalaisen köyhän asiat kiinnostavan.
Ainakin silloin kun itse sain toimeentulotukea, niin siihen sisältyi sähkölasku, ja jos joutuu hakemaan toimeentulotukea on suomen mittapuulla köyhistä köyhin. En tiedä onko toi sähkölaskun maksaminen muuttunut tässä reilussa viidessä vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat "köyhät" ovat aika pulskia. Ruokaa siis on syöty mutta vääränlaista, hiilarihöttöä,sokeria, suolaa ja rasvaa. Määrään on varaa muttei laatuun. Itsekin köyhä eläkeläinen ja leipää ja sokeria syömällä lihonut.
Sähkön korkea hinta kärjistää köyhyyttä entisestään. Miten ensi talvesta selvitään. Monissa muissa maissa köyhät saavat välitöntä ja suoraa tukea sähkölaskuihin. Suomessa vasta jälkeen päin verotuksessa. Tuo alv:n laskunkin energiayhtiöt vetävät varmaan itselleen, ei alenneta hintoja. Hallitusta ei tunnu suomalaisen köyhän asiat kiinnostavan.Ainakin silloin kun itse sain toimeentulotukea, niin siihen sisältyi sähkölasku, ja jos joutuu hakemaan toimeentulotukea on suomen mittapuulla köyhistä köyhin. En tiedä onko toi sähkölaskun maksaminen muuttunut tässä reilussa viidessä vuodessa.
Sähkön hinnan syyttäminen on harhautus. Sähkölaskut huomioidaan kokonaan toimeentulotuessa, eli vaikka tulisi tonnin sähkölasku, Kela betalar.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia elämänhallintaan liittyviä ongelmia ja eräs merkittävä sellainen on vastuuton tai ajattelematon rahankäyttö. Pienillä tuilla eläville yksikin harkitsematon ostos, vaikka lapselle ostettu hieman kalliimpi lelu, saattaa ajaa talouden kaaokseen kuukausiksi.
Nälkään sinällään ei kukaan kuole, mutta kustannukset kyllä kohoavat nyt hyvin ripeästi kaikkialla, joten saa nähdä, mikä on tilanne vuoden kuluttua.
Tässä tarvitaan nyt vahvaa solidaarisuutta köyhimpiä kohtaan, sillä on melko selvä, että jos ihminen ei kykene syystä tai toisesta töihin ja häneltä viedään inhimillisen elämän edellytykset tuilla eläen, silloin osa vähävaraisista ja pienituloisista alkaa tavoittelemaan lisätuloja suurta enemmistöä haittaavalla ja sen turvallisuutta uhkaavalla tavalla. Näen tässä suuntauksessa vain kaikkille osapuolille suurta vahinkoa aiheuttavia elementtejä. Vain oikeudenmukainen yhteiskunta on turvallinen ja onnellinen yhteiskunta.
Miksi muuten kaikki nyt kallistuu niin kiivasta tahtia, johtuuko tämä kaikki todella sähkön ja polttoaineiden hinnoista? Vai ilmaantuneeata mahdollisuudesta rahastaa selittämällä asia "inflaation" syyksi? Jälkimmäisessä tapauksessa tilanne olisi varsin absurdi, sillä silloinhan samat yritykset, joita ensin tuettiin veronmaksajien rahoin korona aikana, olisivat nyt kynimässä auttajiaan heti tilaisuuden tullen.
Tässä olisi tutkivalle journalismille tuhannen taalan paikka tehdä kansainvälisestikin kiinnostavaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta.
Täytyy ihmisellä itselläänkin olla joku omavastuu elämästään ja rahankäytöstään. Ei yhteiskunnalla ole resursseja määrätä kaikille pienituloisille edunvalvojaa joka käyttäisi rahat järkevästi toisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varsin varakas, enkä keksi elämästäni mitään, mitä suomalaisella köyhällä ei olisi. Asuntoni on kalliimmalla alueella, autoni kenties uudempi ja vaatteissa ostan kalliimpia merkkejä, mutta pohjimmiltaan meillä on samat kamat ja mahdollisuudet. Onko se sitten liian eriarvoista? Tai onko väärin, että vuosikymmenien sitkeän työn jälkeen pystyin ostamaan asuntoni ydinkeskustasta, enkä viiden kilometrin päästä?
Ei se toki väärin ole, mutta moni pienituloinen on vielä vuosikymmenten sitkeän työnteon jälkeenkin vähävarainen ja se taas on mielestäni väärin.
Vaikutat hieman naiivilta taloudellisten mahdollisuuksien suhteen. Kirjoituksesi perusteella otaksun, ettet ole kokenut köyhyyttä tai elänyt varsinaisesti pienituloisena. Köyhän talous keikkuu epätasapainossa puolivuotta 100 euron ylimääräisen menon takia, sinä taas et luultavasti edes huomaisi, jos tililtäsi tai osakesalkustasi puuttuisi 1000 euroa.
Reilumpi ansiotulonjako ja tiukempi pääomatulojen verotus sekä perintöjen verotus häivyttäisi tätä yhteiskunnallista epäkohtaa ja loisi lisää oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa.
Mutta onko se todella niin iso epäkohta, että yksi asuu Ullanlinnassa ja toinen Jakomäessä? Mistä johtuu, että raha nähdään näin valtavan isona tasa-arvo-ongelmana, kun ei täällä kukaan ole puutteessa? Jos se iPhonen kaveria pienempi mallinumero todella on noin iso asia, niin sitten pitää jo alkaa katsoa peiliin.
Raha on päinvastoin tasa-arvomahdollisuus. Jokainen voi nimittäin päästä siinä parempaan asemaan, jopa ihan huipulle asti. Sen sijaan ulkonäkö, olemus, sosiaaliset taidot, ääni, terveys, sukutausta ja moni muu ovat sellaisia, että niille ei useinkaan juuri voi mitään tehdä, mutta ne määräävät ihmisen paikan hierarkiassa. Ikävää, jos kaikki vaikuttamismahdollisuudet poistetaan ja päädytään muka tasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa oma asema on syntymässä lukittu.
Tällaisen lausunnon antaa vain henkilö, joka on joko varustettu A) erittäin hyvillä älyn ja itsetunnon lahjoilla tai B) sen lisäksi syntynyt kotiin, jossa hänen itsetuntoaan on vahvistettu ja häntä on kannustettu opiskelemaan.
Mietipä, mikä valtava määrä energiaa vapautuisi hyödyllisempään ja tehokkaampaan käyttöön, jos ihmisten ei enää tarvitsisi ponnistella itsekkäiden vaikuttimien ajamana päästääkseen juuri tiettyihin hyväpalkkaisiin töihin, vaan he voisivat tasa-arvoisemman palkkapolitiikan vallitessa todella suuntautua sinne, mistä löytyvät heidän aidot kiinnostuksen kohteensa (ja usein myös vahvuudet). Eikö se olisi mahdollisuuksien tasa-arvoa ja palvelisi kokonaisuuttakin paremmin?
Onko iso palkka todella oikea ja terve vaikutin sille, että ihmiset saadaan ponnistelemaan. Kannustaako se tehokkaampaan yhteistyöhön, yhteisten päämäärien eteen?
(Iso) palkka on yksi erinomainen ja tärkeä vaikutin. Jos se poistettaisi, niin me kaikki olisimme vain harrastelijoita.
Vähän läpällä täällä puuhailtaisi pikkusen graafista suunnittelua, musiikkia, mallin työt kiinostaisi joo ja ehkä välillä vois lääketiedettä lueskella. Kukaan ei ponnistelisi edes siellä intohimoalallaan eteenpäin niinä hetkinä, kun ei just nappaa (eli aika usein). Kukaan ei perustaisi yritystä ja ottaisi minkäänlaista riskiä, kun harrastaa voi ilmankin kaikkea sitä taakkaa, stressiä ja epämiellyttävää tekemistä, mitä siihen liittyy.
Järkeilysi perusteella täällä siis tehdään hyvää työtä varsin rajatussa määrässä ammatteja, vain niissä hyvin palkatuissa. Muissa vähän harrastellaan. Melko mustavalkoinen ja vääristynyt maailmankuva sinulla.
Palkkojen harmonisointi poistaisi turhan kilpailun koulutusten ja ammattialojen kesken ja näkisin sille perusteita. Ihmiset suuntaisivat opiskelemaan ja työskentelemään juuri niille aloille, minne omat taipumukset, vahvuudet ja mielenkiinto osoittaisivat, eikä sinne missä on tarjolla suurin palkka, niin kuin aivan liian usein tapahtuu.
Toki muutamille pohjattoman ahneille yksilöille tämä olisi äärimmäisen vaikea asetelma, koska miten enää löytää mielekästä työtä tai mielekkyyttä koko työntekoon. Normaalille ihmiselle keskimääräinen mediaanipalkka kyllä riittäisi vallan hyvin.
Ok, voimme teoretisoida tätä loputtomiin, joten etsitään esimerkkejä.
Valitettavasti en löydä yhtään esimerkkiä maasta, jossa Suomea selvästi pienemmillä tuloeroilla olisi päästy säädylliseen kokonaiselintasoon. Kuvasit hienosti sosialismin taustalla olevan logiikan, mutta se ei ole toiminut missään. Toki tällä kertaa voisi olla toisin
Islannissa ja Norjassa on onnistuttu hieman paremmin. Monista länsimaiden ulkopuolisista maista meillä taas ei ole riittävän tarkkaa tilastotietoa.
Suomenkin nykyinen kokonaiselintaso on jo pidemmän aikaa tuotettu velkarahalla, joten se ei ole kovin kestävällä pohjalla, toisin kuin vaikka Norjassa. Itse olen enemmän kuitenkin huolissani kasvavista varallisuus, kuin tuloeroista, vaikka ei niidenkään kehitys minua miellytä. Tuloerot kasvoivat 1995-2000 välillä jyrkästi ja ovat sen jälkeen jääneet tuolle tasolle.
Ehkä jonkinlainen moderni julkista sääntelyä omaava markkinatalous vetoinen ja demokraattinen sosialismi voisi toimiakin, jos siihen ei kertakaikkiaan yhdistetä minkäänlaista diktatuurista elementtiä tai ääriajattelua, valtion pakkotoimia tai etuoikeutettua eliittiä. Itse tosin uskon, että maailma ja Suomi ovat valmiita uuteen yhteiskunnalliseen aikakauteen vasta sitten, kun olemme laajempana yksikkönä saavuttaneet lisää epäitsekästä älyä, henkisyyttä ja joutuneet todella kohtamaan ilmastonmuutoksen haasteet. Ehkä kansallisvaltioiden aika on silloin kokonaan lopuillaan ja tulemme näkemään ensimmäisen yrityksen luoda yhtenäinen maailman hallinto.
Hyvää pohdintaa. Ennen tuon toteutumista voidaan varmaankin nauttia maailman tasa-arvoisimpiin, hyvinvoivimpiin, vapaimpiin ja kaikin muin tavoin erinomaisimmin toimivan yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista. Huolimatta siitä, haluaako vaurastua, toteuttaa itseään, ottaa iisisti vai yhdistellä näitä!
Tähän positiiviseen lausuntoosi voin pääpiirteittäin yhtyä, vaikken aivan kaikilta osin olekaan samaa mieltä maamme nykytilan erinomaisuudesta. Kehittämisen ja kehittymisen varaa on aina, niin yksilöinä kuin kansakuntanakin. Hyviä ja onnistuneitakin puolia on kuitenkin syytä tunnustaa ja iloita niistä.
Vierailija kirjoitti:
Itse näin kyllä opiskelijana nälkää. Lohduttauduin sillä että olin hoikka. Katsoin kun lihavat keski-ikäiset työnsi täysiä ostoskärryjä ja mietin että ainakaan en näytä tuolta. Mutta nälkä oli kyllä oikeasti.
Sama täällä. Ei mammapalstan kerm a perse et sitä tajua. Mutta eivät he ole opiskelleet, niin eipä voi vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla köyhillä on kuitenkin yleensä varaa tupakoida, värjätä hiuksiaan ja ottaa ripsienpidennyksiä, pitää lemmikkiä jne. Ja sitten valitetaan, kuinka ruokaan sitä rahaa ei mitenkään löydy. Eli elämänhallinta siinä vaan on hukassa.
Minulla ei ole varaa tupakoida, värjätä hiuksiani, ottaa ripsienpidennyksiä, pitää lemmikkiä enkä edes juo alkoholia minkä unohdit mainita.
Ai niin, mutta tilastojen valossa en olekaan köyhä. Tulorajat siihen arvioon paukkuu niukasti, mutta elämänhallintaongelmia ei silti ole. Syynä on vain se, että virallisiin tilastoihin minut lasketaan yksinasuvaksi, vaikka todellisuudessa luonani asuu myös kaksi lasta vuoroviikoin ja elätän myös heidät. Mihinkään tukiin en ole oikeutettu samasta syystä. Tulonihan riittävät yksineläjälle.
T: työssä käyvä etäisä
Saatat hieman liioitella tilannettasi, tai sitten olet erittäin pienituloinen ( = bruttopalkka alle 2000/kk).
Sinällään on kyllä totta, että eräs merkittävimmistä väliinputoaja luokista on alle keskituloiset, yksinasuvat ja elatusmaksuja maksavat etävanhemmat. Silloin tipahdetaan ainakin hyvin lähelle köyhyysloukkua. Varsinainen lähivanhempi on taloudellisesti paljon suojatummassa asemassa, vaikkei edes kävisi töissä.
Varsin valitettava elämän tosiasia on sekin, että miehenä ei aina voi valita tulevansa isäksi. Naisen saadessa vauvakuumeen ja omatessa jossain määrin itsekkään ja moraalittoman luonteen, lapsiahan kyllä saadaan aikaiseksi, oli miehen kanta asiaan mikä hyvänsä tai ehkäisystä "huolehdittu".
Anteeksi mitä? Ai se on vaan naisen vastuulla huolehtia ehkäisystä? Jos mies ei halua lapsia, niin seksistä voi kieltäytyä, napsaa piuhat poikki tai käytä nyt hyvä mies edes sitä kondomia, äläkä valita.
Luetunymmärtäminen? Valehtelusta kyse tuossa kommentissa. Itse ainakin luotan, jos on yhteisesti sovittu kumppanin kanssa esim. pilleriehkäisystä enkä käytä silloin ekstrana kondomia. Siitä syystä meillä pillereihin päädyttiinkin, koska kumpikaan ei kondomia halua petipuuhiimme. Ei selibaatti tai vasektomiakaan tunnu järkevältä vain siksi, ettei luota kumppaniinsa. Ja selibaatti ja erohan siitä seuraisikin, jos kumppanini kokisi etten häneen luottaisi.
-eri
Mutta et sinä kyllä vaikuta luottavan. Jos teillä ehkäisy pettäisi, se on aika yleistä, uskoisitko että ehkäisy petti vai epäilisitkö että nainen huijaa sinua? Mieti tämä ennen kuin harrastat seksiä. Jos et oikeasti uskoisi että se oli vahinko, sinun kuuluisi nyt käyttää kondomia. Ja sinulla on oikeus käyttää kondomia, riippumatta siitä mitä mieltä nainen siitä on. Jos siitä tulee ero niin se on varmaan silti pienempi paha kuin tulla isäksi vastoin tahtoa? Muussa tapauksessa raskaus on sinun itse tietoisesti ottama riski. Ja onhan se sitä kondominkin kanssa toki. Sellaista se seksi nyt on, siitä voi tulla raskaaksi.
Ihme vänkääjä. Minä luotan, oleta sinä mitä oletat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuuksien tasa-arvon kannattajien on hyvä muistaa, että vaikka köyhille tarjottaisi kaikki maailman mahdollisuudet, he eivät niihin tartu. Köyhät ovat köyhiä hyvistä syistä, jotka liittyvät heidän omiin kyvykkyyksiinsä, olivatpa ne sitten itsekuria, mielenterveyttä tai mitä tahansa muuta. Paarialuokka tulee aina olemaan, ja meidän muiden on heitä tuettava sen verran kuin tarvitaan.
Se, että kutsut ihmisiä, yhtä arvokkaita yksilöinä kuin sinäkin olet, paaria luokaksi, kertoo millä tasolla tässä liikutaan.
Onko koskaan todella kokeiltu tarjota "kaikkia maailman mahdollisuuksia" ? Enpä ole sellaisesta kuulut. Itse olen lukenut vain riistosta ja panettelusta.
Miten muuten tämän maan "isät" keräsivät aikanaan omaisuutensa? Olemalla hyviä tappajia ja siten saamalla "palkkioksi" meidän yhteiset maat ja mannut? Entä tänä päivänä sitten, rikkaimmat suomalaiset ovat yksinkertaisten nettipelien luojia, toki sarallaan erittäin taitavia, mutta kertoo sekin jotain ajastamme ja arvoistamme.
Tämä on kyllä osittain aikakauden, järjestelmätason ja ihan työmarkkinoidenkin luoma valuvika. Ahneudella on nyt paljon kannattajia erilaisissa päättävissä pöydissä ja toimielimissä. Me haluamme palkita vain osaa kansasta ruhtinaallisesti heidän työpanoksestaan, jättäen suuren osan sinnittelemään lähelle köyhyysrajaa. Köyhimmille heittelemme murusia ja naureskelemme paaria luokaksi. Nämä ovat myös yhteiskunnallisia arvovalintoja, mistä työstä ja toiminnasta näemme aiheelliseksi maksaa kunnollista palkkaa.
Nykyinen järjestelmä palkitsee ahkeruuden ja kunnianhimon, mutta kannustaa samalla kovuuteen, itsekkyyteen ja ahneuteen. Sellaista järjestelmää ei järkevä ihminen kutsu onnistuneeksi ja sen järjestelmän lopputuote on väistämättä sekin henkilö, jonka viestiin tässä vastaan.
Järjestelmähän on toiminut loistavasti. Katso nyt vähän ympärillesi ja mieti, miten hieno paikka Suomi on. Olet epärealistisen kriittinen.
Havainnointi ja kritiikki on toinen luontoni. Näen ympärilläni kyllä paljon iloa, hyvinvointia ja eteenpäin menoa, mutta myös paljon surua, pahoinvointia ja kärsimystä. Pahoittelen, että saatan toisinaan kadottaa näköpiiristäni ne maamme onnistuneet puolet, joita toki niitäkin on varsin runsaasti.
Niin no, tuota minä olen itsekin epäillyt. Että siellä saattaa olla lehti- ja suoratoistotilauksia ja jotain osamaksujuttuja, joiden tarpeellisuutta ei koskaan kysytä tai kyseenalaisteta.
Mutta miten on oikeasti asianlaita? Sinäkin sanoit "aika usein on...", mutta olisiko tähän muita, jotenkin todennettavampia näkökulmia?
Nimittäin en haluaisi ryhtyä edes mielessäni syyttelemään ihmisiä hulttioiksi, jos he eivät sitä ole. Nyt vain minulle on syntynyt juurikin tuollaisen mediassa esiintyneen kiertelyn ("pakolliset laskut") vuoksi vahva vaikutelma, että ne "pakollisiksi" leimatut laskut eivät oikeasti ole pakollisia.