Hei vanhemmat! Diagnoosi ei poista kasvatusvastuuta

Kyllä. Jos adhd-ihminen käyttäytyy huonosti, hän on huonosti käyttäytyvä adhd-ihminen. Erityislapsellekin pitää kertoa mikä on asiallista käytöstä ja odottaa sen jälkeen sen noudattamista niin kauan kuin se ei ole kyseiselle lapselle aivan kohtuutonta. (Esim. löysäisin juhlien pukukoodista kosketusherkän lapsen kanssa, mutta en antaisi hänen ahnehtia tarjoiluja, vaan sanoisin että kaikille pitää riittää.)

Terveisin aikuinen jolla on adhd ja asperger -diagnoosit

Minua hämmentää tämän kaltaiset avaukset, joita näkee nykyään palstalla jatkuvasti. Tehdään aloitus, jossa esiinnytään asiantuntijana ja kerrotaan yleistäen asioita. Missä on tällainen ilmiö? Lähde? Tunnen monia adhd-lapsia ja aikuisia (myös minä itse kuten yksi lapsistani) eikä kukaan heistä piiloudu diagnoosin taakse. Päin vastoin, joka ikinen vanhempi tekee älyttömän määrän tukeakseen lastaan ja saadakseen apua. Ihan sellaisena huomiona muutenkin, että vaikka se adhd-lapsi näyttäisi käyttäytyvän huonosti niin takana voi olla vaikka kuinka paljon kodin tukea. 

Lapsen ei tarvitse myöskään yrittää opiskella, vaikka olisi ADHD-lääkitys, koska ADHD. Kummallinen ADHD -epidemia Suomessa yleensäkin. Yleensä itsediagnosoitu.

Lapsi käyttäytyy miten haluaa. Jos lapsen tavoitteet on yhteneväiset aikuisen tavoitteiden kanssa tämä voi niitä myötäillä, mutta jos ei ole niin myötäilyä ei myöskään tapahdu. Kasvatus ei poista ihmisen vapaata tahtoa, se vain tekee tietoiseksi mitä sääntöjä kulloinkin rikotaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse myöskään yrittää opiskella, vaikka olisi ADHD-lääkitys, koska ADHD. Kummallinen ADHD -epidemia Suomessa yleensäkin. Yleensä itsediagnosoitu.

Niinpä. Asperger lisääntyy myös nykyisin valtavasti. Yleensä itsediagnosoituna sellaisten toimesta joita ei ole työnteko nuorenakaan oikein kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse myöskään yrittää opiskella, vaikka olisi ADHD-lääkitys, koska ADHD. Kummallinen ADHD -epidemia Suomessa yleensäkin. Yleensä itsediagnosoitu.

Tämä. Todella moni jättää lapsen koulunkäynnin tukematta, koska lapsella on diagnoosi. Kuutenkin adhd -tohtoreitakin on. T: lasun sossu

Joissain tapauksissa se auttaa ymmärtämään lapsen käytöstä, mutta se on tosiaan viety niin pitkälle, että ihan kaikki kusipäinen käytös kuitataan diagnoosilla.

Mitä muuta voi tehdä kuin hankkia diagnoosin? Yrittää tunnekasvattaa lasta. Lapsen uhkailu, rankaiseminen, pakottaminen ja huutaminen sen sijaan eivät ole hyväksyttäviä toimintatapoja.

Ymmärrän oikein hyvin, että moni haluaa sen diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse myöskään yrittää opiskella, vaikka olisi ADHD-lääkitys, koska ADHD. Kummallinen ADHD -epidemia Suomessa yleensäkin. Yleensä itsediagnosoitu.

Huomaatko itse kommenttisi ristiriitaisuuden? Itsediagnosoitu ADHD eikä opiskella tarvitse, vaikka olisi lääkitys. Sitä lääkitystä ei saa ellei ole diagnoosia. En myöskään sanoisi, että on mikään erityinen epidemia. Nykyään tutkitaan enemmän. Ihan löytyisi omasta suvustakin monta ahdh-ihmistä, jos diagnosoimaan lähdettäisiin. Osa jo menehtyneitä, osa sen ikäisiä, ettei siihen aikaan tutkittu. 

En ole huomannut tällaista ilmiötä. Päinvastoin, vanhemmat joutuvat tekemään paljon työtä tukeakseen lapsensa sosiaalisia suhteita ja koulunkäyntiä. Koulusta riittävää tukea on todella vaikea saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse myöskään yrittää opiskella, vaikka olisi ADHD-lääkitys, koska ADHD. Kummallinen ADHD -epidemia Suomessa yleensäkin. Yleensä itsediagnosoitu.

Tämä. Todella moni jättää lapsen koulunkäynnin tukematta, koska lapsella on diagnoosi. Kuutenkin adhd -tohtoreitakin on. T: lasun sossu

Eikö lasun sossu tiedä, että adhd:ta on eri tasoisia? Osalla lievää, osalla vaikea. Adhd on myös vahvasti perinnöllinen, joten todennäköisesti myös vanhempi kärsii samoista asioista kuin lapsensa. Kun omakaan pakka ei pysy kunnolla kasassa, on lasta vaikea tukea, vaikka yrittäisi. On äärimmäisen surullista miten vähän "ammattilaisetkaan" tietävät neuropsykiatrisista ongelmista. Annoit siitä juuri hienon esimerkin. Adhd voi olla tohtori, mutta todennäköisesti silloin kyse on a)lievästä ilmiöstä b)aikaisesta tuesta ja diagnoosista c)ympäristön tuki, esimerkiksi koti ja koulu

Lasun sossuna varmasti tiedät myös, että on valtavia valtakunnallisia eroja sen kanssa, että millaista tukea lapsi saa esimerkiksi koulusta tai terveydenhuollosta. Myös sinun tehtäväsi on TUKEA, ei arvostella. 

Kyllä jokainen isä ja äiti yritää parhaansa!Aikuiset itse ovat varsinkin nasieset vasta niitä jotka masenuksen taakse menevät ja sen varjolla kaikki on sallitua.

No, itselleen diagnoosin antaneet ovat asia erikseen. Kouluissa on paljon autismin kirjon oppilaita (mm. entisiä aspergereita) ja näitä keskittymishäiriöisiä. Ne ovat ihan todellisia asioita. Vanhemmat siellä taustalla vaihtelevat. Osalle esim. aspergerius lapsella voi olla iso kriisi. Hyvin usein vanhemmalla on sama ongelma, jota hän ei vain ole (ehkä) tiedostanut. Näissä tilanteissa kommunikaatio koulun ja vanhemman välillä voi olla neurotyypillisen ihmisen näkökulmasta karmivaa (neurotyypillisinä opettajat vielä tietoisesti mukauttavat vuorovaikutustaan tietynlaiseksi huomattuaan vanhemman diagnosoimattoman aspergerin, eivät kaikki tosin, mutta parhaimmat... eli he tulevat merkittävästi vastaan, mutta silti meno voi olla hyvin hankalaa). Toki meno on aina kirjolla olevalle vaikeaa itselleenkin, mutta tiedostamaton asperger voi syyttää neurotyypillisiä kaikesta jne.

Aina kaikkea ei voi vanhemmille sanoa aivan suoraan, koska kommentit olisivat syvästi haavoittavia. Asperger-lapsen tai adhd-lapsen epätyypillinen vuorovaikutustyyli voi olla neurotyypilliselle luokkakaverille esimerkiksi hyvin raskas painolasti. Neurotyypillisistä kilteistä lapsista tulee usein aspergerin kannattelijoita, eli he kestävät osansa valittamatta (heidän kannaltaan toisen vaste vuorovaikutuksessa on aina niin erikoinen). Yläkouluun mentäessä asperger saattaa toivoa tiettyjä oppilaita omalle luokalleen, mutta näistä oppilaista kukaan ei taas halua aspergerin luokalle ja he myös ilmaisevat sen opettajille. Olen kohdannut tämän tilanteen urallani monia kertoja. Samalla toki koko koulun kulttuuri pyrkii taustalla vaikuttamaan siihen, että kaikenlaista erilaisuutta hyväksyttäisiin. Täytyykö silti saman neurotyypillisen lapsen viettää koko peruskoulu aspergeria kannatellen? Todella vaikea kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse myöskään yrittää opiskella, vaikka olisi ADHD-lääkitys, koska ADHD. Kummallinen ADHD -epidemia Suomessa yleensäkin. Yleensä itsediagnosoitu.

Itsediagnosoitu ADHD ei välttämättä ole ADHD. Suomessa on vaikea päästä psykiatrin/psykologin vastaanotolle. Etenkin jos vastassa on kouluterveydenhoitaja, joka tekee pikadiagnoosin lapsen koulutodistuksen perusteella ja toteaa ettei tällaisella todistuksella voi olla ADHD.

ADHD ei vaikuta älykkyyteen ja peruskoulu on niin älyttömän helppo, että ongelmat tulevat kuormmituksen kasvaessa vasta lukiossa tai yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse myöskään yrittää opiskella, vaikka olisi ADHD-lääkitys, koska ADHD. Kummallinen ADHD -epidemia Suomessa yleensäkin. Yleensä itsediagnosoitu.

Tämä. Todella moni jättää lapsen koulunkäynnin tukematta, koska lapsella on diagnoosi. Kuutenkin adhd -tohtoreitakin on. T: lasun sossu

Eikö lasun sossu tiedä, että adhd:ta on eri tasoisia? Osalla lievää, osalla vaikea. Adhd on myös vahvasti perinnöllinen, joten todennäköisesti myös vanhempi kärsii samoista asioista kuin lapsensa. Kun omakaan pakka ei pysy kunnolla kasassa, on lasta vaikea tukea, vaikka yrittäisi. On äärimmäisen surullista miten vähän "ammattilaisetkaan" tietävät neuropsykiatrisista ongelmista. Annoit siitä juuri hienon esimerkin. Adhd voi olla tohtori, mutta todennäköisesti silloin kyse on a)lievästä ilmiöstä b)aikaisesta tuesta ja diagnoosista c)ympäristön tuki, esimerkiksi koti ja koulu

Lasun sossuna varmasti tiedät myös, että on valtavia valtakunnallisia eroja sen kanssa, että millaista tukea lapsi saa esimerkiksi koulusta tai terveydenhuollosta. Myös sinun tehtäväsi on TUKEA, ei arvostella. 

Kyllä koulumenestykseen vaikuttaa myös lapsen älykkyys. Lapsen ka. peruskoulussa 9,5-9,8 ja käytös 9. ADHD diagnoosin sai vasta lukion puolella.

Kyllä näillekkin pitää ainakin yrittää säännöt ym.opettaa. Voin kertoa, että se on raskasta. Todella raskasta, koska toistojen määrä on x 1000  neurotyypilliseen lapseen. 

Vaatii ihan hemmetisti hermoja . Ja jaatuvaa ohjaamista, muistuttelua, rageemista (tämä on pakko välillä, muuten ei tapahdu mitään ) 

Kokemusta on. 

Onneks käyttäytyvät hyvin ainakin kodin ulkopuolella. Kotona ei aina.

Tämä keskittymishäiriöhän on yleensä perinnöllinen eli on jommalla kummalla vanhemmalla tai molemmilla. Vanhemmat voivat pitää käytöstä ihan luonteesta johtuvana normaalina käytöksenä ja jos eivät itse ole hoitaneet häiriötään, niin saattavat olla kykenemättömiä käsittelemään lapsenkaan tilannetta. Toinen seikka on, että ADHD-häiriö on aika uuvuttava, kun muutokset käytökseen tapahtuvat hyvin hitaasti, jos tapahtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei tarvitse myöskään yrittää opiskella, vaikka olisi ADHD-lääkitys, koska ADHD. Kummallinen ADHD -epidemia Suomessa yleensäkin. Yleensä itsediagnosoitu.

Tämä. Todella moni jättää lapsen koulunkäynnin tukematta, koska lapsella on diagnoosi. Kuutenkin adhd -tohtoreitakin on. T: lasun sossu

Eikö lasun sossu tiedä, että adhd:ta on eri tasoisia? Osalla lievää, osalla vaikea. Adhd on myös vahvasti perinnöllinen, joten todennäköisesti myös vanhempi kärsii samoista asioista kuin lapsensa. Kun omakaan pakka ei pysy kunnolla kasassa, on lasta vaikea tukea, vaikka yrittäisi. On äärimmäisen surullista miten vähän "ammattilaisetkaan" tietävät neuropsykiatrisista ongelmista. Annoit siitä juuri hienon esimerkin. Adhd voi olla tohtori, mutta todennäköisesti silloin kyse on a)lievästä ilmiöstä b)aikaisesta tuesta ja diagnoosista c)ympäristön tuki, esimerkiksi koti ja koulu

Lasun sossuna varmasti tiedät myös, että on valtavia valtakunnallisia eroja sen kanssa, että millaista tukea lapsi saa esimerkiksi koulusta tai terveydenhuollosta. Myös sinun tehtäväsi on TUKEA, ei arvostella. 

Kyllä koulumenestykseen vaikuttaa myös lapsen älykkyys. Lapsen ka. peruskoulussa 9,5-9,8 ja käytös 9. ADHD diagnoosin sai vasta lukion puolella.

Tottakai vaikuttaa. Siksihän etenkin moni tyttö saa diagnoosin myöhään, koska moni tyttö kompensoi älyllä. Ja edelleen valitettavan moni diagnosoidaan vasta aikuisiällä. 

Näille huonosti käyttääntyville diagnoosi lapsille pitäisi määrätä esim pakollinen perhetyöntekijä, joka ohjasi vanhempia miten lapsen kanssa tulee toimia, pelkkä ADHD lääkitys ei esimerkiksi ongelmia korjaa.

Vierailija kirjoitti:

Näille huonosti käyttääntyville diagnoosi lapsille pitäisi määrätä esim pakollinen perhetyöntekijä, joka ohjasi vanhempia miten lapsen kanssa tulee toimia, pelkkä ADHD lääkitys ei esimerkiksi ongelmia korjaa.

Kasvatussuositukset ovat sen sorttista höttöä, että en luottaisi perhetyöntekijöihin. Perhetyöntekijä saa palkkaa siitä, että saarnaa virallista näkökulmaa kasvatusasioissa ja käräyttää niitä jotka ajattelevat asioista "väärin".