Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hei vanhemmat! Diagnoosi ei poista kasvatusvastuuta

Vierailija
03.12.2022 |

Erityisenä ilmiönä nykyään, että jos on esim. adhd-diagnoosi lapsella, niin sen taakse mennään ihan kaikessa. Mitään kasvatuksellista vastuuta ei oteta, kun lapsi/nuori törttöilee eikä edes yritetä, "koska adhd". Ja jos on kyse pienestä lapsesta, niin selitetään huono käytös/ toiminta sillä, että vanhemmat epäilevät adhd:n olevan syynä asioihin. Aargh!

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
04.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No, itselleen diagnoosin antaneet ovat asia erikseen. Kouluissa on paljon autismin kirjon oppilaita (mm. entisiä aspergereita) ja näitä keskittymishäiriöisiä. Ne ovat ihan todellisia asioita. Vanhemmat siellä taustalla vaihtelevat. Osalle esim. aspergerius lapsella voi olla iso kriisi. Hyvin usein vanhemmalla on sama ongelma, jota hän ei vain ole (ehkä) tiedostanut. Näissä tilanteissa kommunikaatio koulun ja vanhemman välillä voi olla neurotyypillisen ihmisen näkökulmasta karmivaa (neurotyypillisinä opettajat vielä tietoisesti mukauttavat vuorovaikutustaan tietynlaiseksi huomattuaan vanhemman diagnosoimattoman aspergerin, eivät kaikki tosin, mutta parhaimmat... eli he tulevat merkittävästi vastaan, mutta silti meno voi olla hyvin hankalaa). Toki meno on aina kirjolla olevalle vaikeaa itselleenkin, mutta tiedostamaton asperger voi syyttää neurotyypillisiä kaikesta jne.

Aina kaikkea ei voi vanhemmille sanoa aivan suoraan, koska kommentit olisivat syvästi haavoittavia. Asperger-lapsen tai adhd-lapsen epätyypillinen vuorovaikutustyyli voi olla neurotyypilliselle luokkakaverille esimerkiksi hyvin raskas painolasti. Neurotyypillisistä kilteistä lapsista tulee usein aspergerin kannattelijoita, eli he kestävät osansa valittamatta (heidän kannaltaan toisen vaste vuorovaikutuksessa on aina niin erikoinen). Yläkouluun mentäessä asperger saattaa toivoa tiettyjä oppilaita omalle luokalleen, mutta näistä oppilaista kukaan ei taas halua aspergerin luokalle ja he myös ilmaisevat sen opettajille. Olen kohdannut tämän tilanteen urallani monia kertoja. Samalla toki koko koulun kulttuuri pyrkii taustalla vaikuttamaan siihen, että kaikenlaista erilaisuutta hyväksyttäisiin. Täytyykö silti saman neurotyypillisen lapsen viettää koko peruskoulu aspergeria kannatellen? Todella vaikea kysymys. 

Lapsen ei tarvitse kannatella ketään toista lasta! On aikuisten asia hoitaa lasten asiat mutt lapsen pitää antaa saada kasvaa omana itsenään ilman vastuuta toisesta lapsesta. On hullua edes kuvitella muuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla