Onko täällä ihmisiä joiden puoliso on paras ystävä ja muita läheisiä ei juuri ole??
Pelottaako teitä koskaan että jos joskus menetätte puolisonne, mitä elämällänne tapahtuu ? Minun paras ystävä on oma mies ja pelottaa aina että menettäisin hänet, jos hän vaikka haluaisi erota... vaikka tiedän ettei halua. Mutta sairastan ahdistuneisuushäiriötä niin sen takia mietin tälläisiä myös :( En ole jotenkin osanut tehdä muita ystäviä, varsinkaan naispuoleisia, tuntuu että elämme ihan eri maailmoissa...
Kommentit (4)
Nykyään joo. Kasvoin koronan aikana ulos monista asioista (alkoholi, negatiivisuus) ja löysin toisenlaista mielenkiinnon kohteita (itsensä haastaminen, aktiivinen elämä, tervehenkisyys). Nykyään on puoliso ja liuta hyvän päivän tuttuja ja etäisiä kavereita. Yksi läheisempi ystävä miehen lisäksi.
Ei pelota jäädä yksin. Löytäisin kyllä läheisiä ympärilleni.
Sopisi mulle. Kaipaan kumppanuutta ja yhdessä tekemistä. En tarvitse suurta ihmisjoukkoa elämääni, mutta en tietenkään odota kumppanilta samaa introverttiyttä.
Samoja mietteitä. En selviäisi ilman miestä. Olisi tosiaan parempi kuolla ennen häntä. Yksi kaveri on miehen lisäksi.
Ihan samoja ajatuksia. Epävakaan persoonallisuushäiriön vuoksi kaikki yritykset kaverisuhteista ovat loppujen lopuksi vain hiipuneet, ei minulla ole nykyään ketään kavereita, tai edes tuttuja. Puoliso on paras ystäväni johon luotan. Eikä ole kyllä perhettäkään muita kuin 85v äitini joka ikänsä puolesta ei varmasti elämässäni enää kauan ole. Olen aina ollut muihin tukeutuja ja elämä ilman miestä tuntuu ihan kamalalta, mahdottomalta. En vain selviäisi ilman häntä. Haluan kuolla ennen häntä. Hän selviää yksinkin.