Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaiset ajattelevat juuri niin, että kaikki on itsestä kiinni. Esim. Tere Sammallahti. Lol.

Vasemmiston äänestäjät puolustelevat tekemättömyyttään ja kurjia olojaan juuri huonolla tuurilla. 

Napoleon uskoi onneen eli tuuriin. Hän valitsi upseereitaan armeijaansa kysymällä ehdokkailta onko heillä ollut onnea taistelukentillä. Hän uskoi että joillakin sitä on ja joillakin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset ei tykkää kun moni asia ei ole heidän hallinnassaan. Se että sait sen työpaikan voi olla niin pienestä kiinni kuin miten työnantaja nukkui yönsä. Siksi he järkeilevät asiat heille suotuisaan muotoon.

 

Työnantajalla on saattanut olla riita kotona ja se on jäänyt kyrsimään. Purkaa sen työnhakijaan ja paikkaa ei tule. Tai on on rakastunut ja kaikki näyttää ihanalta. Olet sinä päivänä haastattelussa ja saat paikan. Sekin vaikuttaa kuka on työhaastattelijana. Jos juuri se mukava ja kenen kanssa kemiat toimisi onkin pois töistä ja tilalla on sinua kohtaan vastahankainen tai tällä on jo suosikki valmiina. Tai muistutat väärällä tavalla jotain ihmistä jota työhönottaja ei siedä tai on kokenut hankalaksi tms. Tai päinvastoin. 

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se on pienestä kiinni monesti

Mutta hyvällä tuurilla jollekin on osunut heti se rakastunut työhönottaja ja on saanut paikan. Eli hänellä oli SILLÄ HETKELLÄ hyvää tuuria. Hän saattoi päästä jopa ensimmäisellä hakemuksella. Se on pienestä kiinni. Ja samana päivänä on samaan työhön hakenut toinen tenkilö, ehkä jopa pätevämpi, mutta hänelle on osunut se työhönottaja joka riiteli kotona tai jolla oli jo oma suosikki. Eli hänellä oli SILLÄ HETKELLÄ huonoa tuuria. Ja hänelöä saattoi olla vaikka kuinka mones hakemus. Se on pienestä kiinni. Jotkut lähettävät ahkerasti hakemuksia, mutta eivät pääse edes työhaastatteluun. Syynä voi olla ikä, joku pieni vajavuus, asuinpaikkakunta, ajokortin puute (sairauden tms. tähden) tai ei ole mitään näistä, mutta hakijoita on niin paljon tms. Usein on hyvinkin monta tasavertaista hakijaa, mutta vain muutama pääsee haastatteluun saakka. Tai jopa heikompaa, mutta jostain syystä hän taas pääsee. Tai onkin joku tuttu tai kaveri niin ohittaa muut. Listaa voisi jatkaa.  Se on pienestä kiinni. 

No, ne käsittävät jotka käsittaa ja toiset ei. 

"No, ne käsittävät jotka käsittaa ja toiset ei. "

Niin, ja toiset makaavat sohvalla ja syyttävät huonoa tuuria, kun elämä menee päin helvettiä.

No tuota... Kyllä mä uskon, että opinnoilla ja omalla ajalla työn ohella hankituilla lisäopinnoilla sekä sinnikkäällä oikean alan työnhaulla oli osansa siihen, että lopulta ura urkeni. 

Olisiko urjennut laakereilla leväten ja surkutellen kun ei tuurilla arpa osunut kohdalle?

Vierailija kirjoitti:

"No, ne käsittävät jotka käsittaa ja toiset ei. "

Niin, ja toiset makaavat sohvalla ja syyttävät huonoa tuuria, kun elämä menee päin helvettiä.

Niin, heti tuli todistetuksi, että toiset käsittää ja toiset ei. Ajatusjuoksua on vain yhdenlaista ja joka vastaavaan ketjuun samansuuntainen vastaus. Ei mitään muuta aivotoimintaa. Vaikka näillä se "kovalla yrittämisellä isehankittu" työpaikka usein on. Siinä, jos missä, on tarvittu tuuria tai suhteita. Näillä aivosoluilla. 

Nämä, joilla onnea tai tuuria on asioissa ollut eivät usein ole kykeneväisiä sitä itse tajuamaan. Tai myöntämään. 

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.

Niin minäkin olen tehnyt paljon töitä enkä silti ole edennyt vaikkapa hyviin tuloihin tai saavuttanut sellaisia asioita joita kutsuisin isoiksi onnistumisiksi. Aina on tullut kapula rattaisiin jostain. Moni niistä asioista joita yritän saavuttaa vaatii sekä työtä, jota siis olen tehnyt ja teen, mutta myös tuuria. Jos sadasta henkilöstä yksi valitaan johonkin, siinä ei auta vaikka jokainen teoriassa täyttäisi kriteerit ja olisi tehnyt hurjasti töitä, vain yksi voi voittaa.

Mulla kävi hyvä tuuri siinä että sain geeneissä kauniin ulkonäön, sekä älykkyyden ja sinnikkyyden joiden turvin olin aina luokan priimus, mutta huono tuuri siinä että geenit ja kasvuympäristö toi myös vakavan masennuksen joka ei koskaan parantunut. Eli joo, sattuma lopulta ratkaisi mun kohtalon, ei auttanut ahkeruus ja tunnollisuuskaan kun tarpeeksi paha sairaus iski.

Vierailija kirjoitti:

No tuota... Kyllä mä uskon, että opinnoilla ja omalla ajalla työn ohella hankituilla lisäopinnoilla sekä sinnikkäällä oikean alan työnhaulla oli osansa siihen, että lopulta ura urkeni. 

Olisiko urjennut laakereilla leväten ja surkutellen kun ei tuurilla arpa osunut kohdalle?

Oikeasti raastaa hermoja nähdä näin yksinkertaista retoriikkaa jatkuvasti.

Miten teidän maailmanne voi olla noin älyttömän mustavalkoinen että on vain ahkeria joilla kaikki aukeaa ja loput joille ei aukea eivät edes yritä mitään? Entä ne kaikki jotka yrittävät, opiskelevat, sinnittelevät, eivätkä silti voita? Heitäkö ei ole olemassa?

Itse tiedän ihmisiä jotka tosiaan eivät yritä yhtään mitään eivätkä monet heistä edes tavoittele oikein mitään. Tiedän myös sellaisia jotka tavoittelevat asioita, ovat ahkeria, mutta ei ole tärpännyt. On myös sellaisia jotka eivät ole poikkeuksellisen ahkeria tai viisaita mutta pääsevät eteenpäin suhteilla. Ja kaikenlaisia näiden sekoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi hyvä tuuri siinä että sain geeneissä kauniin ulkonäön, sekä älykkyyden ja sinnikkyyden joiden turvin olin aina luokan priimus, mutta huono tuuri siinä että geenit ja kasvuympäristö toi myös vakavan masennuksen joka ei koskaan parantunut. Eli joo, sattuma lopulta ratkaisi mun kohtalon, ei auttanut ahkeruus ja tunnollisuuskaan kun tarpeeksi paha sairaus iski.

Minäkin sain ihan kelvollisen taidon oppia juurikaan edes yrittämättä, mutta myös aikuisiäille asti diagnosoimattoman adhd:n ja vanhemmat jotka eivät yhtään katsoneet opiskelenko edes. Sain ihan hyviä numeroita lukematta, mutta sitten ylemmissä oppilaitoksessa kun on pitänyt alkaa oikeasti opiskella, on pitänyt aloittaa nollasta opettelemaan miten edes opiskellaan. Ja adhd toi mukanaan alemmuudentunteen, masennuksen, ahdistuksen ja muuta sellaista joista on ollut työlästä pyrkiä irti. Koettujen burnouttien vuoksi nykyään stressistä tulee fyysisiä oireita. Jos kaikki taas olisi aina mennyt hyvin, luulisin varmaan että kaikki on ihan itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Syrjäinen kauppakeskus ei houkuta koska bensaan menee paljon rahaa.

Vesalle sillä on kuitenkin ollut suuri merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.

 

Oletko itse valinnut nämä vanhempasi, vai olisiko ihan TUURISTA kiinni, että et saanut alkoholisti/narkkari/hy

Tuuria tässä olet sinä. Sinä olet juuri se hyvään perheeseen syntynyt lapsi, eikä joku muu. Sinulle kävi se tuuri jonka vanhempasi aikaansaivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi hyvä tuuri siinä että sain geeneissä kauniin ulkonäön, sekä älykkyyden ja sinnikkyyden joiden turvin olin aina luokan priimus, mutta huono tuuri siinä että geenit ja kasvuympäristö toi myös vakavan masennuksen joka ei koskaan parantunut. Eli joo, sattuma lopulta ratkaisi mun kohtalon, ei auttanut ahkeruus ja tunnollisuuskaan kun tarpeeksi paha sairaus iski.

Minäkin sain ihan kelvollisen taidon oppia juurikaan edes yrittämättä, mutta myös aikuisiäille asti diagnosoimattoman adhd:n ja vanhemmat jotka eivät yhtään katsoneet opiskelenko edes. Sain ihan hyviä numeroita lukematta, mutta sitten ylemmissä oppilaitoksessa kun on pitänyt alkaa oikeasti opiskella, on pitänyt aloittaa nollasta opettelemaan miten edes opiskellaan. Ja adhd toi mukanaan alemmuudentunteen, masennuksen, ahdistuksen ja muuta sellaista joista on ollut työlästä pyrkiä irti. Koettujen burnouttien vuoksi

Jep, minäkään en menestyskuplassa tajunnut miksi joku haluaisi olla spurgu tai miksei kaikki pinnistele huipulle päästäkseen. Se ahaa -elämys tulee sitten kun ei itse pystykään johonkin ihan perusasiaan. Ja siksi en voi täysin tuomita kokkareitakaan, kun en itsekään tajunnut miten homma menee ilman omaa kokemusta. Toki olin nuori kun sairastuin, joten silloin on muutenkin ihan ulalla tosielämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi hyvä tuuri siinä että sain geeneissä kauniin ulkonäön, sekä älykkyyden ja sinnikkyyden joiden turvin olin aina luokan priimus, mutta huono tuuri siinä että geenit ja kasvuympäristö toi myös vakavan masennuksen joka ei koskaan parantunut. Eli joo, sattuma lopulta ratkaisi mun kohtalon, ei auttanut ahkeruus ja tunnollisuuskaan kun tarpeeksi paha sairaus iski.

Minäkin sain ihan kelvollisen taidon oppia juurikaan edes yrittämättä, mutta myös aikuisiäille asti diagnosoimattoman adhd:n ja vanhemmat jotka eivät yhtään katsoneet opiskelenko edes. Sain ihan hyviä numeroita lukematta, mutta sitten ylemmissä oppilaitoksessa kun on pitänyt alkaa oikeasti opiskella, on pitänyt aloittaa nollasta opettelemaan miten edes opiskellaan. Ja adhd toi mukanaan alemmuudentunteen, masennuksen, ahdistuksen ja muuta sellaista joista on ollut työlästä pyrkiä irti. Koettujen burnouttien vuoksi

Pärjäsit lukematta peruskoulun, mutta sinulla on mielestäsi niin paha adhd että et sen takia pärjää elämässäsi? Adhd:ta syyttäminen varmasti tuo mukanaan masennuksen.

Vierailija kirjoitti:

Koska se on niin pelottava ajatus. Tuntuu paljon paremmalta ajatella että oma menestys johtuu siitä että on niin fiksu. Ja jonkun muun epäonni siitä että se oli tyypin omaa syytä ja typeryyttä. Ei tunnu kivalta ajatella että itselle voisi käydä samoin.

Juuri tämä. Toinen porukka on sitten niitä, jotka eivät kykene hahmottamaan koko asiaa - joko eivät ymmärrä, miten jokin asia voisi vaikuttaa menestymiseen (tai sen puutteeseen), tai pitävät sitä merkityksettömänä (jolloin tullaan vahvistusharhaan, joka tavallaan pätee tässäkin)

Edellisten elämien karma vaikuttaa miten onnistut tai epäonnistut. Ihminen ei itse voi vaikuttaa elämäänsä. Olemme kohtalon armoilla. Turha elvistellä omasta osuudestaan. Sinä et elämästäsi päätä.

Tuuriin luottavien korttitalo yleensä luhistuu ennemmin tai myöhemmin. Se, ettei kohtaa voittamattomia vastoinkäymisiä tai pystyy kiertämään ne, ei varsinaisesti ole tuuria.

Typerät ihmiset kuvittelevat omalla toiminnallaan vaikuttaneensa menestymiseensä. Huh, mitä harhaa. Tiedän monia lahjakkaita ja ahkeria, yritteliäitä ihmisiä, jotka eivät ole menestyneet kovasta työstään huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Sinnikkyys ja pitkäjänteinen työ koulussa ja työelämässä usein tuo myönteisiä tuloksia, todistuksia ja lisää töitä. Ei ole tuuria. Minäkin 7 oppilas kävin ahkerasti tunneilla ja niin vain valmistuin kahdesta toisen asteen koulusta ja myöhemmin alemmasta korkeakoulusta. Näiden jälkeen töihin päivä toisensa jälkeen, laskutettavaa työtä tunti toisensa jälkeen. Ei ole tuuria. Välillä sitten kova, tuloksellinen työ huomataan ja siitä tulee jos jonkinnäköistä palkintoa. Ei ole tuuria.

Tuuria oli, että synnyit Suomeen, sait opiskella ja olla terveenä. Älä kuvittele itse vaikuttaneesi niihin asioihin.