Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän eron tuskasta!
02.12.2022 |
Tuntuu että en kestä tätä yksinäisyyttä. Avovaimo jätti, ilmoitti perjantaina illalla ja sunnuntaina muutti pois, tästä aikaa pari kuukautta.
Aika parantaa sanotaan, mutta huonompaan suuntaan on mennyt.
Kommentit (24)
Mikä se tuottaa eniten tuskaa? Yksin kotona istuminen vai? Soita seuraa kavereista tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä voi kestää pitkään. Joudut rakentamaan elämän uudestaan.
Millaisia ajatuksia sulla on päässä tällä hetkellä?
Uusi harrastus. Eikä tätä pidä ottaa kliseenä. Pää täytyy saada pois pensaasta. Pura maalauskurssilla patoutumia.
Anna taiteen viedä.
Oliko avovaimo kodinhoitaja? Lähdet vain etsimään uutta.
Pattayalle terapiaan.
Siellä on moni parantunut sydänsuruista( osa jo ekana yönä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita kaikki ulos. Pura paperille raivo ja kiukku tai suru ja häpeä - mitä ikinä tunnet. Sitten kun oot saanu purettua tunteet ulos, voisit kirjoittaa ex-avokillesi vanhanaikaisen kirjeen. Ja tuosta tunnepurkautumisesta - jos siinä on olennaisia kohtia, jotka hänen on syytä tietää, lisäät ne. Postita kirje?
Toinen neuvoni: liikunta. Tutkitusti liikunta auttaa masennuksen hoidossa paremmin kuin lääkärin määräämät. Hikiliikunta, semmonen, missä pitää vähän pusertaa sitä masentunutta tahtoa ulos. Ainakin 3x viikko - mutta jos makaat siellä sohvan pohjalla, olisi loistavaa jos jaksaisit kävellä edes joka päivä vähän. Luonto on upea nyt talvella.
Ja ylipäätään palkitse itsesi, jos jaksat tehdä jotakin järkevää nyt - kehu itseäsi. Kiitä itseäsi viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla sano ääneen jotain positiivista itsestäsi. Positiivinen ajattelu, kiitollisuus, ne alkavat muokkaamaan mieltä siihen suuntaan, että elämästäsi tulee vähitellen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin suru voi viedä puolitoistakin vuotta.
Aikoinaan miesystävä ilmoitti keväällä haluavansa erota tuosta vaan. Jouduin etsimään uuden kodin ja aloittamaan alusta. Purskahtelin itkuun autoa ajaessa, kodinkoneliikkeissä ja kadulla. Mielestäni minussa oli aura, joka kertoi kaikille vastaantulijoille, että minut on jätetty.
Ensimmäisen kesän elin aivan sumussa ja laihduin 17 kg. Syksyllä alkoi tuntua paremmalta, mutta jälkeenpäin katsottuna toipumiseen meni 1½ vuotta. Jos olisinn silloin tiennyt kuinka ihanan, pitkän parisuhteen vielä saan, en olisi surrut niin paljon, mutta sitähän ei voinut silloin tietää.
Harrastuksia ja ystäviä on ihan riittämiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita kaikki ulos. Pura paperille raivo ja kiukku tai suru ja häpeä - mitä ikinä tunnet. Sitten kun oot saanu purettua tunteet ulos, voisit kirjoittaa ex-avokillesi vanhanaikaisen kirjeen. Ja tuosta tunnepurkautumisesta - jos siinä on olennaisia kohtia, jotka hänen on syytä tietää, lisäät ne. Postita kirje?
Toinen neuvoni: liikunta. Tutkitusti liikunta auttaa masennuksen hoidossa paremmin kuin lääkärin määräämät. Hikiliikunta, semmonen, missä pitää vähän pusertaa sitä masentunutta tahtoa ulos. Ainakin 3x viikko - mutta jos makaat siellä sohvan pohjalla, olisi loistavaa jos jaksaisit kävellä edes joka päivä vähän. Luonto on upea nyt talvella.
Ja ylipäätään palkitse itsesi, jos jaksat tehdä jotakin järkevää nyt - kehu itseäsi. Kiitä itseäsi viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla sano ääneen jotain positiivista itsestäsi. Positiivinen ajattelu, kiitollisuus, ne alkavat muokkaamaan mieltä siihen suuntaan, että elämästäsi tulee vähitellen onnellinen.
Kiitos, tämä oli lämmittävä viesti.
Saat uutta pimpsaa vielä tytöltä kun aika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä meni parisuhteessa pieleen mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen, että lähdet jonnekin p*nemaan.
Yleisesti ottaen sydänsuruista toipuu noin puolessa vuodessa, eli se matka on vielä alkupäässänsä.
Voi että, senkun tietäisi. Itse täällä myös suren eroa. Tuskaista on.
Mies meillä se, joka sanoi haluavansa erota. Kaikki rikkoutui. Aikaa mennyt nyt useampi kuukausi. Välillä menee paremmin, välillä huonommin.
Juuri tuota mitä joku muukin kirjoitti, sitä vaan purskahtelee itkuun.
Minut on pelastanut arki. Lasten kanssa arki kantaa, paljon puuhaa niin ei ehdi ajattelemaan. Ja työ. Sama homma siellä, ei ehdi ajattelemaan.
Aikaa tämä vie. Anna itsellesi lupa käydä kaikki vastaantulevat tunteet läpi. Kaikki se suru, tuska, vihakin. Koska jos ne patoaa, tulee ne vastaan jossain vaiheessa kuitenkin.
Ole itsellesi armollinen, jos et jaksa, et jaksa. Tulee vielä päivä, että jaksat.
Puhu. Esim. Apua eroon järjestön kautta pääsee juttelemaan. Seurakunnan kautta? Jos siis kavereille ei halua puhua.
Voimia sinulle. Tämä erin aiheuttama tuska on hirveää. Välillä ajatellut, että aivan kuolemaan rinnastettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Voi että, senkun tietäisi. Itse täällä myös suren eroa. Tuskaista on.
Mies meillä se, joka sanoi haluavansa erota. Kaikki rikkoutui. Aikaa mennyt nyt useampi kuukausi. Välillä menee paremmin, välillä huonommin.
Juuri tuota mitä joku muukin kirjoitti, sitä vaan purskahtelee itkuun.
Minut on pelastanut arki. Lasten kanssa arki kantaa, paljon puuhaa niin ei ehdi ajattelemaan. Ja työ. Sama homma siellä, ei ehdi ajattelemaan.
Aikaa tämä vie. Anna itsellesi lupa käydä kaikki vastaantulevat tunteet läpi. Kaikki se suru, tuska, vihakin. Koska jos ne patoaa, tulee ne vastaan jossain vaiheessa kuitenkin.
Ole itsellesi armollinen, jos et jaksa, et jaksa. Tulee vielä päivä, että jaksat.Puhu. Esim. Apua eroon järjestön kautta pääsee juttelemaan. Seurakunnan kautta? Jos siis kavereille ei halua puhua.
Voimia sinulle. Tämä erin aiheuttama tuska on hirveää. Välillä ajatellut, että aivan kuolemaan rinnastettavissa.
Kiitos sinulle vastauksesta ja voimia ja jaksamista.
Lapsia ei ole, koti tuntuu kovin yksinäiseltä kun on tottunut ihmiseen vierellä. Pitää yrittää uskoa että paremmat ajat ovat edessä.
Pura tuska ulos. Urheilemalla, huutamalla, kirjoittamalla, soittamalla, laulamalla jne, mutta älä sorru lohtusyömiseen eikä -juomiseen. Paras on tietysti puhua jollekin, joka vaan kuuntelee. Lämmitä sauna, osta koppa kaljaa(ei muuten juopottelua) ja kutsu paras kaveri luo ja puhu. Primitiivinen, mutta toimiva keino.
Tsemppiä!
T: Saman tuskan läpi kulkenut mies.
Silloin kun tuska hyökyy päälle voimalla, on todella vaikea jaksaa uskoa niihin parempiin aikoihin. Silloin pitää antaa tuskan tulla. Jos et saa nukutuksi, hae siihen apua. Muuten menee liian raskaaksi.
Saatko syötyä? Jos et, niin koita edes jotain syödä, ihan mitä vaan mikä maistuu. Tai vaikka pakolla vähän, ettet aivan uuvahda.
Tällä hetkellä ajattelen, että mikään parisuhde ikinä, ei tule olemaan sen arvoinen, että ottaisin tämän tuskan kokemisen riskin uudelleen.
Itsellä tuskaa lisää lasten oirehdinta, epävarmuus. Tuska ja suruvsiitä, että lasten elämä muuttuu, koti rikkoutuu. Epätietoisuus miten tämä kaikki vaikuttaa heihin tulevaisuudessa. Riittääkö rahat jatkossa mihin? Vai riittääkö mihinkään? Todella iso suru lasten puolesta. On raskasta omassa surussa kannatella vielä heitäkin.
Jos koti tuntuu tyhjälle, olisiko sinun mahdollista muuttaa? Jos ei, niin mitä jos uudistaisi kotia? Tekisi pientä remonttia, tai vaikka vaihtaisi huonekalujen paikkaa. Hankkisi uudet lakanat, ei tarvitsisi nukkua niissä, missä ex:än kanssa nukkui?
Kauanko olitte yhdessä?