Nainen, miten käyttäydyt kiinnostavan miehen/ihastuksesi lähellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella typerästi. Mulle tulee joku pakottava tarve olla todella kova ja saatan tylyttää kohdetta ihan huolella. Ettei vaan ihastus tai kukaan muukaan huomaisi, että olenkin ihan pihkassa siihen. Olen oikeasti aika ujo ja arka, mutta saatan muuttua muka aika äänekkääksi ja itseluottamusta puhkuvaksi, ettei vaan kukaan näkisi herkkyyttäni ja pääsisi iskemään herkkään kohtaan. Sanomattakin selvää, että tämä linja ei ole tuottanut tulosta miesrintamalla. Yleensä kaikki pitää minua etäisenä ja varautuneena ja kylmänä. Että siitä sitten miehet arvuuttelemaan onko joku nainen teihin kenties ihan lätkässä. 

Suurin osa naisista ei sitten todellakaan käyttäydy näin. En haluaisi niiden miesten, joiden seura kuvottaa minua, kuvittelevan että oikeasti olen vain ihastunut.

No aika harvan miehen seura varsinaisesti kuvottaa minua. Ja jos näin on, niin yleensä lähden vain pois.  Heitä en tylytä tai haasta millään tavalla vaan ingnooraan täysin. Mutta kuten sanottu enpä muista, koska näin olisi tarvinnu toimia. T: tuo aiempi ihastuneena urposti käyttäytyvä

Aina ei ole mahdollista poistaa itseään kuvottavien miesten seurasta.

Aivot tilttaa, eli alan hihittää ja tyhmäillä.

Onneksi sitä ei kestä loputtomiin.

Pysyn asiallisena, koska olemme työympäristössä ja nykyään teemme välillä aika tiiviistikin yhdessä töitä. Toki sisällä kuohuu ja välillä turhauttaa.

Varmaan mies ihmettelee, koska olen välillä välinpitämätön ja välillä epäkiinnostavan ylipirteä. Ihan tarkoituksella. Mitä tahansa, ettei hän arvaa että olen ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään erityisesti. Ei niihin tarvitse mitenkään reagoida. Yleensä ne kestää muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Sitten unohdan koko jutun jos en näe ihmistä. 

Sama. Jos mies ei toimi niin hän joutuu voittamaan minut joka kerran uudelleen.

Olen yllättynyt että ketjua ei ole vielä poistettu. Minulla on syynä se, että parisuhteet on nähty, mukulat laitett 95% maailmalle. Kohta on minun vuoro saada se mitä haluan ja olen fokusoitunut siihen. Mikään mikä estää sen toteutumista ei kiinnosta minua. Parisuhteeseen päätyminen olisi kuin tippuminen takaisin siihen mustaan aukkoon mistä olen jo moneen kertaan kavunnut ulos. Olen velkaa sen sille pikkutytölle jonka suunnitelmissa ei ollut ikinä hankkia miestä eikä lapsia. Nyt on melkein kolmatta kymmentä vuotta eletty ihan jonkun muun elämää, nyt on minun vuoro. 

Ailahtalevasti. Välillä välttelen, välillä flirttaan ja juttelen tennosti, välillä yritän piilottaa tunteeni ja olla kuin en huomaisikaan, välillä olen ärtynyt koko tilanteesta ja saatan nakella jotain kohteelle. Jotakuinkin näin se meni, kun olin viimeksi ihastunut varattuun ja olen itse varattu. Ihan hirveää tunteiden vuoristorataa.

En mitenkään. Olen niin rikottu, että tuskin päästän lähelle. Joutuu näkemään vaivaa.

vilkuilen haaroihin

Salaperäisesti ;)

Vierailija kirjoitti:

Ailahtalevasti. Välillä välttelen, välillä flirttaan ja juttelen tennosti, välillä yritän piilottaa tunteeni ja olla kuin en huomaisikaan, välillä olen ärtynyt koko tilanteesta ja saatan nakella jotain kohteelle. Jotakuinkin näin se meni, kun olin viimeksi ihastunut varattuun ja olen itse varattu. Ihan hirveää tunteiden vuoristorataa.

Mä olen tällainen myös. Kerran hermostuksissani talloin ihastuksen varpaillekin.

Yritän tietysti käyttäytyä ihan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

vilkuilen haaroihin

katsotko myös mitä sieltä löytyy 

En uskalla katsoa silmiin, olen ehkä tavallista pidättyväisempi etten nolaa itseäni. Alan helposti matkia: hymyilen samalla tavalla (leveästi/suu kiinni/suu auki/ vain toisella puolella naamaa), heiluta päätä tai kävelen samalla tavalla. En siis matki hänen seurassaan näin, vaan itsekseni omaksi huvikseni.

Viileästi, asiallisesti ja vähän välttelinkin. Töissä oli tuollainen tilanne pari vuotta. Olin avioliitossa.

Sitten tuli tilanne, että päätin lähestyä miestä. Siitä alkoi suhde. Avioliitto sai lopun. Nyt vuosia yhdessä rakkaani kanssa.

Vaihtelevasti. Välillä flirttaan avoimesti, nauran ja hulluttelen, välillä jäädyn totaalisesti ja pakenen (livenä esim. töissä) tekemään jotain muuta tai lopetan somekeskustelun vähän äkisti mutta yritän olla kohtelias silti. Vaikeeta on välillä.

Yritän olla asiallinen, mutta luultavasti musta huomaa. Puhun jotenkin pehmeämmin, hymyilen enemmän ja katson silmiin.