Miten ihmiset jaksaa käydä kokopäivätöissä ja saada surkeaa palkkaa vuodesta toiseen!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein ymmärrä mitä elämältä pitäisi saada materiaalisessa mielessä. Aika hyvin on asiat jos on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita. Ihmisille syötetään ihanteita, että pitäisi olla niin paljon enemmän. Se ajaa ihmisiä hulluksi, jotkut pakkomielteet isoista taloista, autoista ja lomamatkoista. Ymmärrän itsekin pienipalkkaisena miten kituutus ärsyttää, mutta niin sekin ettei voisi olla muka ihan onnellinen vaikka piirit olisivat pienet vaan aina pitäisi jotenkin inhota ja hävetä "köyhyyttä".

Jos asuu yksin ja oma elämä on tasaisesti järjestyksessä, niin asia on näin, mutta mietipä tilannetta, että sinulla on kasvavia lapsia ja he haluaisivat vaikka harrastaa jotakin tai käydä joskus kavereidensa kanssa Linnanmäellä, sisäleikkipuistossa tai isompana vaikka saada vaikka kerrankin samanlaiset merkkivaatteet kuin kavereilla, ettei kiusattaisi koulussa. Tai mieti jos vaikka lapset sairastuvat sellaiseen  vaivaan, jota ei julkisella hoideta kunnolla. Tai elämässä tulee muuta yllätystä. Tai mieti että olet teini ja haluaisit m asturboida tai tuoda sen ekan seurustelukumppanin kotiin, mutta ei ole omaa huonetta. Ihmisiä asuu vaikka teltoissa ja pahvilaatikoissa ja voidaan sanoa että riittää kun on katto pään päällä ja ruokaa, mutta ihmiset vertaavat toisiin ihmisiin ja jos puolet päivästä kuluu siihen että tekee töitä jonkun toisen ihmisen firmaan tai yleiseen hyvään vaikka sairaanhoitajana, niin eikö siitä pitäisi sentään vähän parempaa elintasoa seurata kuin mininmi perustarpeet? Lisäksi pienituloiset esimerkiksi elävät lyhyemmän elämän kuin suurituloiset Suomessa. Ei pitäisi olla ihan noin naiivi.

Mä olen elänyt itse tuollaisen lapsuuden ja en ole naiivi. Tiedän oikeasti mistä puhun. Ei köyhänkään perheen lapsi tarvitse älyttömästi, se rannalle meno kesällä ja jäätelö on aika hyvä jo. Lapsi tarvitsee turvallisen kasvuympäristön ja jos molemmat vanhemmat käyvät töissä niin kyllä lapselle jää rahaa Lintsiin jos vanhemmat priorisoivat asioita lapsen hyväksi. Mutta näitäkin pitää ajatella sen kannalta mikä on mahdollista, mihin on varaa ja kestääkö vaikka oma terveys huolehtia lapsista. On monta muutakin aspektia kuin raha.

Minä olin lama-ajan lapsi ja opin ettei raha merkitse kaikkea, se on ihan hyväkin ettei kaikkea saa lapsena eteen kannettuna. Ei mikään ihme, että ihmiset ovat ihan sekaisin kun kaikkea mitataan rahassa, jessus. Ja sitä kun ei ymmärrä niin se on kauhean naiivia! Juuri siksi osaan arvostaa pieniä asioita kun opin nauttimaan niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmisellä tuntuu olevan aika harhainen kuva siitä, että mitä pitäisi saada ja minkälaisella vaivannäöllä. Ei tarvitse mennä kovin montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun suurin osa ihmisten ajasta meni ihan vaan siihen, että saatiin edes jonkunlaista ruokaa. Eikä puhettakaan mistään mukavuuksista, kuten sähköstä, juoksevasta vedestä, kirjastoista, tietokoneista, puhelimista jne, jotka ovat nykyään aivan perusjuttu köyhimmillekin (erityisesti Suomessa).

Jokainen ihminen on läpi historian joutunut tekemään työtä sen eteen, että on jonkunlainen asumus ja ruokaa mitä syödä (poikkeuksia toki on, mutta niitä on suhteessa hyvin vähän). Suomessa sen asumuksen ja ruuan saa lorvimalla kotona, ja silti valitetaan. Tai että saadakseen vähän enemmän, niin pitäisi nähdä vähän vaivaa ja mennä töihin. Ja silti jää aika paljon vapaa-aikaa tehdä mitä haluaa, ja tapoja käyttää sitä vapaa-aikaa on aivan uskomaton määrä verrattuna menneisiin aikoihin.

Ja silti vaan valitetaan.

Vuonna 2022 asiat pitäisi olla paremmin kuin sinun kirjoituksen perusteella ennen vanhaan. Miksi suomalaisia kurjistetaan vuodesta toiseen. Kerrotaan että tämä on hyvinvointivaltio, kenelle tämä on hyvinvointivaltio.

Vain muiden eläteille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on ihan jokaisen myös mahdollista kouluttautua lisää että pääsee parempiin töihin.

Mulla on ihan ok-palkkainen vakityö 8h päivässä, mutta käyn samaanaikaan iltaisin etäkoulua kokonaan toiselle alalle. Ala on harrastukseeni liittyvä ja tarkoitus on jossain vaiheessa perustaa oma yritys tuon harrastuksen ympärille. Vaikka viihdyn tällä hetkellä hyvin työssäni niin tiedän että tulen jossain vaiheessa kaipaamaan muutosta ja silloin mulla on jo toinen tutkinto takataskussa. Tai jos vaikka tulisi yt:t ja jäisin työttömäksi niin mulla on jo valmiiksi plan B.

Älkää hyvät ihmiset surkutelko vaan tehkää asialle jotain.

Ainut koulu mihin Suomessa jokainen pääsee on peruskoulu. Sen jälkeen pääseminen vaikeutuu joka portaalla.

No siellä koulussa pitäisi oppia ja tehdäkin jotain. Ei työnantajia varsinaisesti kiinnosta, mitä kouluja olet käynyt vaan mitä olet siellä oppinut. Ne tutkinnot ovat sitten vain helpompi tapa tarkistaa se. Miksi sinun pitäisi päästä lukioon, jos et ole edes peruskoulusta selvinnyt niin, että sinulla riittäisi arvosanat lukioon? Entä miten kuvittelet selviäväsi yliopistosta, jos sinulla ei riitä äly tai pitkäjänteisyys edes pääsykokeeseen lukemiseen? Voin kertoa, että ne pääsykoemateriaalit ovat aika paljon yksinkertaisempia, kuin edes peruskurssien kirjat syventävistä puhumattakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein ymmärrä mitä elämältä pitäisi saada materiaalisessa mielessä. Aika hyvin on asiat jos on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita. Ihmisille syötetään ihanteita, että pitäisi olla niin paljon enemmän. Se ajaa ihmisiä hulluksi, jotkut pakkomielteet isoista taloista, autoista ja lomamatkoista. Ymmärrän itsekin pienipalkkaisena miten kituutus ärsyttää, mutta niin sekin ettei voisi olla muka ihan onnellinen vaikka piirit olisivat pienet vaan aina pitäisi jotenkin inhota ja hävetä "köyhyyttä".

Jos asuu yksin ja oma elämä on tasaisesti järjestyksessä, niin asia on näin, mutta mietipä tilannetta, että sinulla on kasvavia lapsia ja he haluaisivat vaikka harrastaa jotakin tai käydä joskus kavereidensa kanssa Linnanmäellä, sisäleikkipuistossa tai isompana vaikka saada vaikka kerrankin samanlaiset merkkivaatteet kuin kavereilla, ettei kiusattaisi koulussa. Tai mieti jos vaikka lapset sairastuvat sellaiseen  vaivaan, jota ei julkisella hoideta kunnolla. Tai elämässä tulee muuta yllätystä. Tai mieti että olet teini ja haluaisit m asturboida tai tuoda sen ekan seurustelukumppanin kotiin, mutta ei ole omaa huonetta. Ihmisiä asuu vaikka teltoissa ja pahvilaatikoissa ja voidaan sanoa että riittää kun on katto pään päällä ja ruokaa, mutta ihmiset vertaavat toisiin ihmisiin ja jos puolet päivästä kuluu siihen että tekee töitä jonkun toisen ihmisen firmaan tai yleiseen hyvään vaikka sairaanhoitajana, niin eikö siitä pitäisi sentään vähän parempaa elintasoa seurata kuin mininmi perustarpeet? Lisäksi pienituloiset esimerkiksi elävät lyhyemmän elämän kuin suurituloiset Suomessa. Ei pitäisi olla ihan noin naiivi.

Mä olen elänyt itse tuollaisen lapsuuden ja en ole naiivi. Tiedän oikeasti mistä puhun. Ei köyhänkään perheen lapsi tarvitse älyttömästi, se rannalle meno kesällä ja jäätelö on aika hyvä jo. Lapsi tarvitsee turvallisen kasvuympäristön ja jos molemmat vanhemmat käyvät töissä niin kyllä lapselle jää rahaa Lintsiin jos vanhemmat priorisoivat asioita lapsen hyväksi. Mutta näitäkin pitää ajatella sen kannalta mikä on mahdollista, mihin on varaa ja kestääkö vaikka oma terveys huolehtia lapsista. On monta muutakin aspektia kuin raha.

Minä olin lama-ajan lapsi ja opin ettei raha merkitse kaikkea, se on ihan hyväkin ettei kaikkea saa lapsena eteen kannettuna. Ei mikään ihme, että ihmiset ovat ihan sekaisin kun kaikkea mitataan rahassa, jessus. Ja sitä kun ei ymmärrä niin se on kauhean naiivia! Juuri siksi osaan arvostaa pieniä asioita kun opin nauttimaan niistä.

Minäkin olen lamajan lapsia ja en usko, että me olimme niin hirveän onnettomia verrattuna nykylapsiin. Tietenkin joillakin perheillä meni huonosti, mutta niinhän se on nykyäänkin. Meidän perheessä kumpikin vanhempi sai pitää työnsä ja sinänsä ei ollut mistään pulaa, mutta kyllähän kaikkea aineellista oli paljon vähemmän. Silti me pystyimme pelaamaan porukalla pesistä jollain vanhalla lussahtaneella tennispallolla ja lippikset räpylöinä. Tuntuu, että omat lapset eivät pysty oikein mihinkään, jos ei ole juuri oikeat välineet ja siinä on varmaan tullut tehtyä joitakin virheitä vanhempana. Ei ole tullut pakotettua tarpeeksi käyttämään mielikuvitusta, vaan on halunnut tarjota pelit ja vehkeet, kun niihin on ollut varaa. 

Mielellään menen töihin valmistuttuani koska tykkään rutiineista.

Ja pikkuhommia silloin tällöin teen jo ennen sitä. Opiskelijan elo kun on aika köyhää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmisellä tuntuu olevan aika harhainen kuva siitä, että mitä pitäisi saada ja minkälaisella vaivannäöllä. Ei tarvitse mennä kovin montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun suurin osa ihmisten ajasta meni ihan vaan siihen, että saatiin edes jonkunlaista ruokaa. Eikä puhettakaan mistään mukavuuksista, kuten sähköstä, juoksevasta vedestä, kirjastoista, tietokoneista, puhelimista jne, jotka ovat nykyään aivan perusjuttu köyhimmillekin (erityisesti Suomessa).

Jokainen ihminen on läpi historian joutunut tekemään työtä sen eteen, että on jonkunlainen asumus ja ruokaa mitä syödä (poikkeuksia toki on, mutta niitä on suhteessa hyvin vähän). Suomessa sen asumuksen ja ruuan saa lorvimalla kotona, ja silti valitetaan. Tai että saadakseen vähän enemmän, niin pitäisi nähdä vähän vaivaa ja mennä töihin. Ja silti jää aika paljon vapaa-aikaa tehdä mitä haluaa, ja tapoja käyttää sitä vapaa-aikaa on aivan uskomaton määrä verrattuna menneisiin aikoihin.

Ja silti vaan valitetaan.

Vuonna 2022 asiat pitäisi olla paremmin kuin sinun kirjoituksen perusteella ennen vanhaan. Miksi suomalaisia kurjistetaan vuodesta toiseen. Kerrotaan että tämä on hyvinvointivaltio, kenelle tämä on hyvinvointivaltio.

Tämä on hyvinvointivaltio niille, jotka eivät tienaa itse rahojaan elääkseen. Niille, jotka käyvät töissä olisi huomattavasti edullisempaa elää jenkkimallin mukaan, jossa ihmiset ovat vastuussa itsestään ja esimerkiksi terveydenhuolto hoidetaan vakuutusten kautta ilman, että asiasta mitään ymmärtämättömät poliittiset päättäjät huseeraavat siellä mukana. Esimerkiksi apotti-fiasko ei olisi ikinä ollut mahdollinen yksityisellä puolella, koska siellä ei ole rajatonta budjettia, joka ei kiinnosta ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä olisi se vaihtoehto? Niin, ei sitä ole. Kyllä pienistäkin tuloista voi säästää ja vaikka sijoittaakin. Näin olen minäkin tehnyt 1500€:n nettopalkalla. Kertyy ihan puoli huomaamatta pesämuna.

Kyllä voi pienistäkin tuloista säästää ja saada rahat riittämään. Pitää osata elää oikein. Usein sanotaankin, että ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.

Mä oon viimeisen 10 vuoden aikana ollut töissä surkealla, keskitasoisella ja tällä hetkellä hyvällä palkalla. Huonointa elämä oli keskituloisena. Työ oli vastuullista ja otti enemmän kuin ne tunnit mitä siihen kului. Suorittavassa työssä annoin aikani, mutta keskitason palkkaa vastaan täytyi antaa jo itsensä. Silti palkka riitti vain välttämättömyyksiin. Nyt hyväpalkkaisena työ on yhä enemmän vastuullista, mutta sen sietää paremmin kun vastineeksi saa jo elämäänsä vähän laatua ja voi toteuttaa pieniä haaveitakin ja nauttia taloudellisen turvan tunteesta. Näillä kokemuksilla valitsemisin ääripäät, en keskitasoa.

Vähän yli vuosi sitten tein raksahommia 1500 euroan palkalla. Minun palkan olisi pitänyt olla 2700 euroa ainakin ammattitaidon mukaan. Pyysin sitten pomolta palkankorotusta 2200 euroon. Se ei suostunut joten otin loparit töistä. Tein 1500 eurolla töitä koska halusin näyttää miten hyvä työntekijä olin. En ollut kertaakaan sairaslomalla Firmassa oli muita jotka oli tosi laiskoja, olivat sairaslomalla vaikka eivät olleet sairaita, piti 2 tunnin ruokataukoja ja olivat vaan laiskoja ja saivat enemmän palkkaa kun minä. Sanoin kaikesta pomolle että yksi tyyppi oli sairaslomalla vaikka kävi kalassa päivisin. No otin sitten loparit kun en saanut arvostusta. Pomo soitti myöhemmin että voi nostaa palkan 1750 euroon. Sanoin että 2500 euroa , muuten ei kiinnosta. No olen ollut nyt yli vuoden työttömänä. Pärjään hyvin työttömänäkin ei siinä mitään.