Onko tämä nyt sitten se sielunkumppani?

Ei välttämättä, teillä saattaa vain olla samanlainen kommunikointityyli, sanaton viestintä tms.

Voi hyvin olla. Mutta aina kannattaa muistaa, että aina sielunkumppani ei sovi parisuhdekumppaniksi. Joskus sellaisen on tarkoitus olla "vain" ystävä.

Sisko ja sen veli

Sitä kestää siihen asti, kunnes se toinen sanoo tai tekee jotain sellaista, että tajuat kaiken olleen toiveajattelua.

T: Kokemuksen ääni

Up

Onko muilla smaanlaisia kokemuksia?

Kerran nuorena näin miehen, josta ensimmäinen ajatus oli, että ai sinäkin olet täällä! Ihan kuin hän olisi ollut vanha tuttu, mutta en kuitenkaan tuntenut häntä. Ihastuin häneen liikaa ja jännitin aina niin paljon, etten edes koskaan tutustunut häneen sen kummemmin. Mutta se ensimmäinen tunne hänestä oli mieletön, en ole sen koommin sellaista kokenut.

Up

Selvä merkki mielisairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kestää siihen asti, kunnes se toinen sanoo tai tekee jotain sellaista, että tajuat kaiken olleen toiveajattelua.

T: Kokemuksen ääni

Niin, aika usein kokemus "sielunkumppanuudesta" on täysin yksipuolista.

Vierailija kirjoitti:

Up

Onko muilla smaanlaisia kokemuksia?

Mulla on. Olin ihan varma – ja niin oli mieskin – että tässä se nyt on. Ollaan etsitty toisiamme koko elämämme. Mies oli naimisissa ja aikoi erota, jotta voimme olla yhdessä. Minä odottamaan, ja eihän sitä eroa ole tullut, vielä tänä päivänäkään. Tuo mies ei silti jätä minua rauhaan. Olen miettinyt, narautanko hänet hänen vaimolleen, niin nähtäisiinkö loppu tällekin vihdoin.

Nauti siitä niin kauan kun sitä kestää.

"Sielunkumppani" on se sinua haukkuva, suosittu psykopaatti/narsisti, joka on kaiken muun Ihanan mustamaalaamisen lisäksi puhunut kaikki tuttusi sinua vstaan/sinusta eroon sekä asennuttanut kamerat asuntoosi (josta olet tiennyt kaiken aikaa).

Sielunkumppani, kaksoissielu, sisarsielu, samaa soopaa kuin new age yleensäkin.

Up

Vierailija kirjoitti:

Sielunkumppani, kaksoissielu, sisarsielu, samaa soopaa kuin new age yleensäkin.

tarkoitatko kaksoisliekkiä? Sielunkumppani ja kaksoisliekki ovat eri asia. 

On se mahdollista. Minä löysin omani. Mutta ensi näkemällä inhosin häntä ja ajattelin, että ikinä en tahdo olla tuon seurasss. Juteltiin tutustuttiin ja nyt olemme olleet ystäviä pian 20 vuotta ja olemme päivittäin yhteydessä. Molemmat siis miehiä ja ihan vain ystäviä. Mutta kun olemme yhdessä niin täydennämme toisemme lauseet valehtelematta.

Itse törmäsin kanssa pari vuotta sitten sielunkumppaniin. Minä olen mies ja hän nainen. Ei tästä vielä ole tullut mitään katastrofia ja ollaan tultu oikein hyvin toimeen keskenään. Hämmästyttävän hyvin.

Joskus meidän viestintä tapahtuu jopa sanattomasti, esim katseella johdatellen ja Ilmeillä.

On toiminut, vaikka yllä muutamassa viestissä sen toimivuutta on epäilty.

Ja jos tähän voi sanoa varoituksen sana niille ketkä sitä voisi tarvita. Vastaavassa tilanteessa.

Sellaisessa suhteessa on sitten pakko olla enempi kuin rehellinen ja täysin lojaali koska siinä parisuhteessa elät tavallaan itsesi kanssa, mutta elät kaksin. Ja voi tästä nauttiakin, sitten kun sen tilanteen oivaltaa. Hauskaa seksiä yms muitakin elämän iloja, ja ilman väkisin väännettyjä kompromisseja.

Jos taas kaipaa enempi haasteita kumppanilta, niin elä edes ajattele suhdetta sielunkumppaniin kanssa.

Tämä on vaan minun vaatimaton, parin vuoden kokemus aiheesta.

Mä tapasin tällaisen yli 15 vuotta sitten. Tuli ihan tunne, kuin olisi tunnettu jo edellisissä elämissä, vaikka en edes usko jälleensyntymään. Niin vahva se tuttuuden tunne oli, tunne että olen aina tuntenut sinut ja aina rakastanut sinua, enkä voisi ketään muuta rakastaa. Hän tunsi aivan samoin. 

Mies oli naimisissa, mutta eroamassa jo ennestään. Menimme yhteen, mutta se oli myrskyisää, miehellä oli eroprosessi päällä ja 2 lasta kuvioissa ja hänellä oli syyllisyyttä erosta ja pelkoa uutta sitoutumista kohtaan ja kaikkea. Mutta koska se tunne että kuulumme yhteen oli niin vahva, minä päätin että odotan. Että odotan vaikka lopun ikääni. Mies halusi välillä olla yhdessä, välillä taas ei ollutkaan vielä valmis parisuhteeseen. Välillä hänellä oli jopa toinen nainen. Mutta minä tiesin että hän tulee takaisin minun luokseni. Ja hän tuli. 4 vuotta erosta hän oli käsitellyt, terapiassakin, ongelmiaan ja oli valmis sitoutumaan. Ei tosin odottanut että enää huolisin häntä, mutta minä otin takaisin kuin hän ei olisi koskaan lähtenytkään. 

Parin vuoden päästä menimme naimisiin, ja olemme olleet hyvin onnellisia yhdessä. Parhaat ystävät, ja mahtavaa seksiä joka ei ole pelkän kehon tason asia vaan jotenkin syvempi yhteys jossa kadottaa itsensä hetkeksi kokonaan. Me emme ole kumpikaan helppoja ihmisiä, mutta koska se "olen aina tuntenut sinut ja rakastanut sinua" tunne on aina läsnä, toisen oikkuihin suhtautuu niin kuin suhtautuisi ymmärryksellä, vähän kuin lapsen kiukutteluun, eikä siitä tule koskaan riitaa. Sillä on nyt tuollainen tunnetila, se menee ohi, odotetaan. Aiemmissa suhteissa minä varsin kiivaana luonteena olisin tarttunut johonkin mitä toinen sanoi tai teki, alkanut "puolustautua" tai väitellä, ja tulos olisi ollut riita. Nyt on vähän kuin lapsen kanssa tunteita sanoittaessa toimitaan: ymmärtää että toisella on paha olla, suhtautuu ymmärryksestä käsin, ei tunne itseään uhatuksi toisen tunteiden takia.

Up

Usein kun kaksi myötäilevää ja mielistelyyn taipuvaista tapaavat, kokevat mystisesti löytäneensä sen sielunkumppaninsa.