Listaa lapsettomuuden hyviä puolia

Kyllähän se vie monta vuotta elämästä. Meillä 2 lasta pienellä ikäerolla ja olihan se aikamoista suoranaista kärsimistä muutama vuosi.

Kuvaavaa on että reilu tunti kampaajalla oli odotettu luksushetki. Lämmintä ruokaa en syönyt noin 2 vuoteen, kun ehti aina jäähtyä siinä sählätessä.

Illalla sai olla tyytyväinen kun kukaan ei ollut kuollut (tippunut ikkunasta, hukkunut lähijärveen, karannut autotielle). Vaikka oli elämäni onnellisinta aikaa, oli se silti hirveä stressi.

Sittemmin kun lapset kasvaa ei huolet välttämättä lopu. Aikuisilla lapsilla ja nuorilla voi olla monenlaisia huolia. Itse koen myös raskaana kun itse pitää olla se turvallinen, tasaista elämää elävä äiti hamaan loppuun asti.

Vaikka itse haluaisin välillä laittaa elämän risaiseksi ja karata San Fransiscoon polttamaan pilveä, se ei käy kun lapsille on tärkeää että on turvaverkot ja lapsuudenkoti johon palata.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä lohduta, mutta nyt yhtä katkeraa, ilkeää äitiä sivusta seuratessani, olisi ehkä ollut parempi

Jos hän olisi ilman lapsia.

Äiti syöttää lapsille puutaheinää lasten isästä.

Odotan vain kun lapset aikaistuu, tämä äiti

Löytää edestään tuhon minkä on aiheuttanut lasten mieleen.

Niin,kaikille ei satu se kivoin äiti

Ei tarvi kärsiä katastrofiajatuksista joissa näkee kaikkia mahdollisia skenaarioita mitä pahaa lapselle voi sattua.

Ei siis ole sitä kamalaa huolen tunnetta.

Et ainakaan ole synnyttänyt seuraavaa Hitleriä, Putinia tai vastaavaa.

Ei tarvitse tajuta miten paska äiti/isä on. Ja miten lapsi kärsii sen takia.

Ei tarvitse pelätä kiusataanko lasta rumuutensa vai luonteesa takia

Voi antaa omille harrastuksilleen tai työlleen kaiken aikansa ja omistautumisensa.

Vapaus ehdottomasti ja lisäksi helppous.

Mikäli on pieniä lapsia päikyssä ja saavat kaikki mahdolliset taudit rs-viruksista enterorokkoon, niin kyllä siinä oma vapaus on kaukana.

Työnteosta eikä opiskelusta tule mitään, kun lapset saattavat olla kipeinä 3 viikkoa kuukaudesta, toisinaan sairaalan osastolla asti hoidettavina. Tähän en ole äitinä keksinyt mitään ratkaisua ja tämä on erittäin rankkaa, toisinaan jopa katunut lasten hankkimista tämän takia, valitettavasti.

Ilman lapsia olisi rahaa, aikaa ja vapautta. Nyt on lähinnä lääkkeitä, lääkäreitä ja huutavia lapsia. Toivottavasti tämä joskus helpottaa, mutta kunpa olisin tiennyt etukäteen että mitä on tulossa

- Vapaus. Ei tarvitse olla ensin 24/7 jonkun käytettävissä ja myöhemmin kuskata päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin

- Säästyy raskausaikaan ja synnytyksiin liittyviltä riskeiltä, esim. leikkauksia vaativilta repeämiltä ja lapsivuodepsykoosilta

- Ei tarvitse huolehtia niin paljon, ei lasten mahdollisista sairauksista, vammoista, kuntoutuksista, leikkauksista tai siitä, missä teini menee yhdeltä yöllä

- Rahaa säästyy todella paljon

- Parisuhde pysyy todennäköisemmin parempana, iso osa lapsia saaneista tutuista erosi ja sitten vuorovanhemmuus ja uusperhekuviot tuo omat lisäongelmansa

- Jos eroaa ei ole sidoksissa esim. pettäjä-exään koko loppuelämää lasten vuoksi

- On ekologisempaa

En halunnut jälkeläista maahan. jossa on riisto, raha virka ja musuvalta.  Maassamme on erittäin pahat päättämässa ja myös totalirtaismi.

Ääniyliherkkänä totean, että kukaan ei huuda kotonani. Ex-puoliso erehtyi kerran niin kännissä tekemään, ja se oli se 16 vuoden suhde siinä. Olen tässä asiassa varsin tarkka.

Voi matkustella koulujen loma-aikojen ulkopuolella, hinnat halvemmat ja vähemmän metelöiviä lapsia ympärillä.

Ei tarvitse murehtia lopun elämäänsä.

Vaikka tulisitkin raskaaksi, voisi lapsi syntyessään olla vammainen, nepsy tms. normaalia lasta haastavampi, jonka vuoksi voit heittää romukoppaan ajatukset leppoisista eläkepäivistä ja lapsenlapsista.

Tai lapsi saattaa teini-iässä sekaantua huumeisiin ja/tai rikolliselle polulle.

Tahattoman lapsettomuuden johdosta saatat herätä henkiselle polulle ja olla apuna muiden elämässä.

Luota elämään.

Ei tarvitse murehtia omien asioiden lisäksi lasten pärjäämistä, esimerkiksi onko se laiska vai tyhmä vai mikä on kun ei pärjää opinnoissa. Tai jos on huumeidenkäyttäjä tai alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä lohduta, mutta nyt yhtä katkeraa, ilkeää äitiä sivusta seuratessani, olisi ehkä ollut parempi

Jos hän olisi ilman lapsia.

Äiti syöttää lapsille puutaheinää lasten isästä.

Odotan vain kun lapset aikaistuu, tämä äiti

Löytää edestään tuhon minkä on aiheuttanut lasten mieleen.

Tämäpä avio/avioeron sattuessa, jos ei osata olla aikuisia, niin lapset kärsii huonosta vanhemmuudesta.

Minä olen ollut lapsesta asti lapsirakas. Jo teininä hoidin mielelläni sisarusten lapsia ihan vaan siksi koska se oli hauskaa ja viihdyin lasten seurassa.

Kun ikää tuli ja miestä ei löytynyt aloin jo sopeutua ajatukseen lapsettomasta elämästä. Tai siis eihän se lapsetonta ollut vaan minulla oli monta kertaa kuukaudessa sukulaislapsia yökylässä ja kävin iltaisin hoitamassa työkavereiden lapsia ja koin että nämä oli parasta elämässäni.

Sitten se mies löytyikin. Mutta lasta ei vaan alkanut kuulua. Se oli minulle henkisesti tosi kova paikka. No muutaman hoitokierroksen jälkeen raskauduinkin sitten hoitotauolla. Seuraavat raskaudet alkoivat helposti (turhankin).

Nyt kun mietin niin lapsiperhe elämä on ollut todella rankkaa. Taisin nauttia enemmän niiden lainalasten kanssa. Silloin oli aina aikaa toipua yksin omassa rauhassa ja kun lapset tulivat minulle kylään niin jaksoin olla täysillä mukana. Tehtiin paljon kaikkea hauskaa yhdessä. Omien lasten kanssa olin aina niin väsynyt. Ja sitä omaa aikaa rentoutua ja palautua ei ollut vuosiin käytännössä juuri yhtään (meillä lapsilla monia sairauksia jotka niin vaativia hoitaa ettei lapsille löytynyt juurikaan hoitajia esim sukulaisista ). Aina painoi että pitäisi olla enemmän lasten kanssa ja toisaalta että pitäisi tehdä kotitöitä ym. Lainalasten kanssa ei tarvinnut murehtia söivätkö riittävästi kasviksia ja pitäisikö lapsi viedä lääkäriin jne jne.

Eli ap sanoisin tällä kokemuksella että lapsettomana tai lapsellisena voi kumpanakin elää täyttä ja yhtä hyvää elämää. Ja vaikka itse ei saisi omia lapsia niin kyllä niistä muidenkin lapsista tulee rakkaita kun niiden kanssa on paljon. Lapset lähtivät riemusta hihkuen mukaani kun hain heidät yökylään, vanhemmat olivat tyytyväisiä, minä olin tyytyväinen. Kun pari vuorokautta myöhemmin palautin väsyneet mutta tyytyväiset lapset koteihinsa niin taas kaikki oli tyytyväisiä. Minä siitä että pääsin omaan rauhaan, vanhemmat ja lapset onnellisena yhdessä.

Ei ole tatuoituja teinejä jotka katoavat saadakseen huomiota.

Hyviä pointteja jo edellä. Synnytys ja raskaus voi myös saada aikaan pysyviäkin vaurioita elimistössä ja erilaisia sairauksia voi myös puhjeta tuolloin. Onhan siinä myös menehtymisen riski naiselle, vaikka todennäköisyys onkin Suomessa pieni.