Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nelikymppinen! Missä tapasit kumppanisi?
30.11.2022 |
Niin, te, jotka olette tavanneet kumppanin yli nelikymppisenä, miten tapasitte?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olen nelikymminen mies.
Erosin neljä vuotta sitten.
Lapsi jäi vaimolle ja maksan lapsesta elatusmsksut hänelle.
Ammattini ja työni takia jouduin matkustamaan paljon, sekä kotimassa että ulkomailla.
Tämä oli yksi avioeroni syy.
Vaikka antsaisin hyvin, kotona ja perheen ja kanssa vietetty aika jäi vähiin.
Tottahan sitä luuli, jotta vaimo on tyytyväinen, kun taloudellinen tilanne on hyvin.
Mutta ei se kaikilla niin mene.
Ei mene rakastamisesta ja välittämisestä huolimatta.
Ero tuli. Elin vuosikausia eron jälkeen pelkästään työlleni.
Kerran eräällä ulkomaan matkalla tutuistuin ruotsalaiseen sinkku naiseen. Tutuistumme perusterllisesti ja pitkään, ennekuin suhteestamme tuli pysyvä.
Lopulta tämä nainen, johon rakastuin, muutti Suomeen, koska sai täältä työpaikan, kansainvälisestä firmasta.
Asumme nyt yhdessä ja elo ja elämä sujuu hyvin.
Jotenka, kaikki avioerot eivät ole mikään katastrofi, eikä elämän loppu. Vaikka ne eron ja sen jälkiseurauksissa, siltä tuntuvatkin.
Aina pitää antaa itselleen aikaa, paljonkin, että löytäå lopulta eron jälkeen kumppanin, jonka kanssa on halua ja mielenkiintoa ja rakkautta, perustaa loppuelämän suhde hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
No, olen nelikymminen mies.
Erosin neljä vuotta sitten.
Lapsi jäi vaimolle ja maksan lapsesta elatusmsksut hänelle.Ammattini ja työni takia jouduin matkustamaan paljon, sekä kotimassa että ulkomailla.
Tämä oli yksi avioeroni syy.
Vaikka antsaisin hyvin, kotona ja perheen ja kanssa vietetty aika jäi vähiin.Tottahan sitä luuli, jotta vaimo on tyytyväinen, kun taloudellinen tilanne on hyvin.
Mutta ei se kaikilla niin mene.
Ei mene rakastamisesta ja välittämisestä huolimatta.Ero tuli. Elin vuosikausia eron jälkeen pelkästään työlleni.
Kerran eräällä ulkomaan matkalla tutuistuin ruotsalaiseen sinkku naiseen. Tutuistumme perusterllisesti ja pitkään, ennekuin suhteestamme tuli pysyvä.
Lopulta tämä nainen, johon rakastuin, muutti Suomeen, koska sai täältä työpaikan, kansainvälisestä firmasta.
Asumme nyt yhdessä ja elo ja elämä sujuu hyvin.Jotenka, kaikki avioerot eivät ole mikään katastrofi, eikä elämän loppu. Vaikka ne eron ja sen jälkiseurauksissa, siltä tuntuvatkin.
Aina pitää antaa itselleen aikaa, paljonkin, että löytäå lopulta eron jälkeen kumppanin, jonka kanssa on halua ja mielenkiintoa ja rakkautta, perustaa loppuelämän suhde hänen kanssaan.
" Tottahan sitä luuli, jotta vaimo on tyytyväinen, kun taloudellinen tilanne on hyvin."
Olitpa typerä. Toivottavasti otit opiksesi etkä tee samaa virhettä toiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yökerhossa, tanssilattialla
miksi alapeukku? yökerhon tanssilattia oli tuohon aikaan ehdottomasti helpoin tapa tavata uusi kumppani.
Toimitsijana tapahtumassa, johon kumpikin oli kutsuttu viime tingassa kaverin pyynnöstä paikkaamaan sairastunutta, ja joka liittyi aihepiiriin, josta kumpikaan ei ole sen suuremmin kiinnostunut.
Kannatti siis lähteä kotoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paikallisessa S-marketissa :)
Oletko se kempeleläisnainen, joka näyttää ikäistään nuoremmalta, eikä ole koskaan käynyt kampaajalla? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinderissä. Helsingin päärautatieasemalla ensimmäisen kerran kasvokkain :)
Vierailija kirjoitti:
Reiveissä Berliinissä. Eiku.
Enpä pistäisi yhtään pahakseni tavata tulevan kumppanini reiveissä Berliinissä, vielä ihan näin nelikymppisenäkin. :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä tavannut ja 50 lähestyy pian.
Vierailija kirjoitti:
Huorissa tapasin.
Paljonko laskutit ?
Työpaikalla, olimme samassa kokouksessa.
Työpaikalla. Hän ei vielä tiedä olevansa kumppani.
Työpaikalla, oltiin työkavereita.
Alue: Aihe vapaa
Mummotunnelissa.