Lue keskustelun säännöt.
Onko asioita joita ei voi antaa anteeksi?
30.11.2022 |
Tällainen kysymys esitettiin tänään lehdessä. Mitä mieltä on arvon vauvaraati?
Mietin omalta osaltani: olen antanut melko helposti anteeksi ja mielestäni jokaisella pitäisi olla toinen mahdollisuus.
Pari kertaa elämässä pn tullut tilanne, jota en vieläkään ole osanut antaa anteeksi ja ne kumpikin tilanteista osuvat kouluaikaan:
Yksi näistä oli sellainen, että (muka) paras kaverini päätti antaa minulle ennen koetta pienen briiffin. Oltiin menossa luokkaan, ja hän loihi lausumaan, että muista sitten, että kaava se ja se lasketaan näin ja näin ja kaava tuo ja tämä noin.
Jäin siinä ihmettelemään kun olin juuri lukenut yötä päivää kokeeseen ja ajattelin että nyt minäkin joskus saan paremman numeron kuin sen iänikuisen kasin. "ystäväni" oli täyden kympin tyttöjä, niin eikun menin lankaan ja seurasin tämän ohjeita. Lopputuloksena ystävä sai kympin ja minä seiskan.
Kun sitten ihmettelin, että miksi tuo on antanut väärää tietoa niin pyöritteli silmiään ja kielsi ikinä koskaan mitään näin tehneensä.
Aikani asiaa itkettyä ja mietittyä heräsin epäilemään, että tämä tyttö oli tahallaan antanut vääriä neuvoja jotta varmaan säilyttäisi asemansa ainoana kymppinä luokassa.
Mutta tarkistinpa vielä asian. Kun tuli seuraava koe, esitin typeriä kysymyksiä luokkaan mennessäni "olikos niin, että tämä lasketaan näin...." tietäen että ehhei, pieleen menisi tuolla tavalla. Ja eikus tuo nyökännyt suoraan silmiin katsoen, että joo, just noin.
No, laskin sen oikean eikä hänen neuvojen mukaan ja kun saimme kokeet takaisin, oli ihmeissään, miten minäkin olin nyt saanut kympin.
Silloin tiesin, että ystävä ei ollut ystävä, vaikka sitä halusikin vuosia vielä olla.
Pyysi myöhemmin vuolaasti itkien anteeksi ja selitti ettei tiedä, miksi meni valehtelemaan ja niin eespäin.
Mutta ei. Näitä en voinut enkä voi antaa anteeksi.
Kommentit (52)
Miksi joku asia pitäisi antaa anteeksi jos sen itse kokee niin suureksi ettei sitä voi antaa anteeksi? Jonkun iltapaskan toimittajan kaveriko sen määrittelee mikä pitää antaa anteeksi? Eikö noille roskalehdille riitä että kertovat miten päin tulisi vessapaperi laittaa telineeseen? Pitääkö noiden alkaa jo kertoa meille anteeksiannostakin? Ei millään hyvällä mutta seiskalehtikin on nykyisin jo parempaa journalismia kuin iltapaskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen, lyöminen fyysisesti tai henkisesti. En voi antaa anteeksi, koska haavat ei sillä parane.
Ihmettelen ylipäätään kuinka moni ajattelee asian katoavan anteeksi pyytämällä.
Riippuu hiukan siitä mitä anteeksi antamisella tarkoitetaan. Menneeseen ei minusta missään tilanteessa kannata takertua. Jos anteeksi antaminen tarkoittaa sitä että välttää katkeroitumisen, ei mielestäni ole asioita joita ei pitäisi antaa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ylipäätään kuinka moni ajattelee asian katoavan anteeksi pyytämällä.
Näinkin. Mutta vielä enemmän ihmettelen niitä, jotka ajattelee asian katoavan anteeksi pyytämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex vei mun lapset vielä surun keskellä, en tule koskaan antamaan anteeksi. Vaikka ne muut asiat unohtuisi.
Kaiken voi antaa anteeksi. Useimmiten kannattaakin. Unohtaa niitä asioita ei silti kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivalta kaikissa muodoissaan on sellainen jota en hyväksy laisinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin antaa jos ihminen on vilpittömästi pahoillaan ja pyytää anteeksi. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole, jolloin en anna anteeksi ja välttelen ihmistä parhaani mukaan.
Ihminen ei unohda, siksi että ymmärtää pysyä jatkossa erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaa en antanut anteeksi. Noin 15 vuotta sitten silloinen poikakaveri löi, väitti minun pitäneen silmäpeliä toisen kanssa. Jäi yhteen kertaan se lyöminen. Hirveä poruhan siitä nousi kun jätin hänet. Tein oikein. Nyt olen onnellisessa liitossa ja kahden suloisen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen, henkinen ja fyysinen väkivalta. Näitä kolmea ei tule koskaan antaa anteeksi.
Pettämistä en ole antanut anteeksi. Olen sen sanonut miehellenikin, että en tule koskaan antamaa sitä anteeksi, mutta yhdessä ollaan edelleen ihan käytännön syistä, ja ehkä ystäviäkin ollaan. Kieltämättä olen myös katkera.
Yritin antaa anteeksi kun mies jäi pettämisestä kiinni. Varokaa niitä pikkujouluja!
Yritin siis antaa anteeksi mutta kehoni ei ollut samaa mieltä. En kestänyt enää kosketustakaan mieheltäni, seksistä puhumattakaan. Mentiin terapiaankin, enkä ikinä ole nähnyt kenenkään miehen niin kovasti itkevän ja katuvan ja huutavan ja taas itkevän kuin siellä. Ero tuli. Ei oltu onneksi naimisissa eikä vielä lapsiakaan.
Lähes kaiken voi antaa anteeksi, jos toinen katuu tekoaan. Eri asia on, haluaako olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on tehnyt väärin. Elämä on lyhyt, jokaisella on oma tonttinsa hoidettavanaan.
Minä en halua olla tekemissä ihmisten kanssa, jotka eivät ole hyviä. Ei ole minun asiani kasvattaa tai antaa anteeksiantoa ihmisille täällä elämässä. Jokainen vastaa omista teoistaan.
Sellaista, jos ystävä tai rakas hylkää silloin, kun eniten tarvitsee tukea. Silloin ei ole enää ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi annan, mutta unohda en.
Minulle ei oikein avaudu, että mitä iloa anteeksi antamisesta on jos ei unohda.
Minä en pyydä enkä anna anteeksi kuin merkityksemattömiä vahinkoja.
On. Omalta kohdalta petturuus (treffien sopiminen toisen kanssa), väkivalta, huo**ttelu, jne.
En ymmärrä miksi tässä oon, en voi unohtaa, kun aina toistuukin.