Omaa aikaa, kun vauva on vasta pariviikkoinen :D

Ja totta helvetissä olen vahingoniloinen, kun rouva Kaikkitietävä ei ollutkaan niin kaikkitietävä mitä luuli!

Emme edes ole serkkuni kanssa kovin läheisiä. Aina tavatessamme hän piilovittuilee jostain asiasta. Ei kiinnosta olla tukena.

AP

Vierailija:

Olet serkkusi sanoista loukkaantunut ja nyt olet vahingoniloinen kun hän on väsynyt ja hämmentynyt vauva-arjesta. Koita kasvaa ihmisenä nyt ja tukea serkkuasi. Ok, hän ei osannnut tukea sinua, mutta voithan sinä olla nyt " parempi" . Eiköstä totta?

Minusta et nyt kuullosta kovin tasapainoiselta itsekään?!

Ei pahalla!

hyvällä omallatunnolla piilovittuilla jos itsekin ko henkilö tätä harrastanut, siinähän näkee mitä lapsenhoito oikeesti on..

pidän erittäin terveenä merkkinä jos tuore äiti osaa irtautua edes hetkeksi lapsesta ja tarvittaessa jättää lapsen isän tai jonkun muun luotettavan ihmisen hoiviin.



t. 1kk pojan isä

Se, että äiti EI HALUA irrottautua noin pienestä vauvasta, on tervettä.

Vierailija:

pidän erittäin terveenä merkkinä jos tuore äiti osaa irtautua edes hetkeksi lapsesta ja tarvittaessa jättää lapsen isän tai jonkun muun luotettavan ihmisen hoiviin.

t. 1kk pojan isä

Minulla on lapseton ystävä, joka on muuten oikein mukava, mutta hermostun lähes joka kerta hänen " viisaista" lastenhoito ohjeistaan. Ne menee esim. näin: Vauva 4kk syö hanakkaasti sormiaan ja minä sanon: " Pitäisi saada tuo vauva syömään mielummin tuttia kuin sormiaan." Ystävä vastaa: " Sinun pitäisi opettaa lapsi niin ettei se syö sormiaan EIKÄ tuttia." Tulee olo, että hohhoijaa. Opetappa tuo käytännössä 4kk ikäiselle vauvalle, jolla on kova imemisen halu.

t. 28

Mieheni siskon nuorin tytär, iltatähti oli käytännöllisesti katsoen 24/7 isovanhemmillaan ensimmäiset 6v. elämästään. Tätä miehen sisko ei tietenkään " muista" , vaikka koko muu suku muistaakin. Noh, nyt hän huomatti minulle, etten saisi vaiva mummua (äitiään), kun tarvitsin lapsenvahtia pariksi tunniksi! Ja mummu tuli siis ihan mielellään. Miehen sisko siis alkoi saarnaamaan, ettei vanhoja ihmisiä pidä tuolla lailla rasittaa...

olen nähnyt muutamankin tapauksen, jossa äiti pitää vauvastaan niin tiukoin ottein kiinni ettei esimerkiksi isyysvapaalla oleva isä ole saanut koko kahden viikon aikana pitää lastaan sylissä. Äiti ei uskalla, kun pelkää, että mies vaikka vahingoittaisi vauvaa. Äidin PITÄÄ KYETÄ IRROTTAUTUMAAN VAUVASTA eikä omistaa sitä! Useimmilla vauvoilla on isäkin, tai toinen vanhempi, olipa se sitten mitä sukupuolta tahansa. Toisenkin vanhemman on saatava rauhassa tutustua lapseensa, myös niin että saa olla sen kanssa kahden ILMAN ÄITIÄ.

ja itse tekisin sillä lailla, että kun asiasta tulee seuraavan kerran puhe niin sanoisin serkulle (muka) hyvässä hengessä ymmärtävästi hymyillen, ikäänkuin luottamuksella äiti-ihmisten kesken että: " niin ihan totta, eikö vaan oo niin ettei sitä tavallaan tajua mitä lasten kanssa oleminen on, ennekuin itsellä on niitä lapsia. niinkuin sinäkin, muistatko, silloin aiemmin monta kertaa morkkasit minua kun vien tuota kolmivuotiasta hoitoon."



jos serkku olisi niinkuin ei muistasi mitään sanoneensa niin naureskelisin vaan että " niinhän mä just sanoin että siinä monet ajatukset muuttuu kun itsellä on se lapsi" tms.

Serkku kehui miestään loistavaksi vaipanvaihtajaksi ja kylvettäjäksi. Kävelyllä ja kaupoissakin on siis jo ehtinyt käydä, ja isä on saanut olla vauvan kanssa. Mutta sekään ei riitä, pitäisi ilmeisesti päästä miehen kanssa kaksin parin viikon etelänlomalle tai jotain....

Siinäpä hyvä idea! Jos vielä joskus saamme vauvan, lähden muutaman viikon synnytyksestätoipumislomalle etelän aurinkoon, ja isä saa rauhassa tutustua vauvaan ILMAN ÄITIÄ *jösses*

ap

Vierailija:

olen nähnyt muutamankin tapauksen, jossa äiti pitää vauvastaan niin tiukoin ottein kiinni ettei esimerkiksi isyysvapaalla oleva isä ole saanut koko kahden viikon aikana pitää lastaan sylissä. Äiti ei uskalla, kun pelkää, että mies vaikka vahingoittaisi vauvaa. Äidin PITÄÄ KYETÄ IRROTTAUTUMAAN VAUVASTA eikä omistaa sitä! Useimmilla vauvoilla on isäkin, tai toinen vanhempi, olipa se sitten mitä sukupuolta tahansa. Toisenkin vanhemman on saatava rauhassa tutustua lapseensa, myös niin että saa olla sen kanssa kahden ILMAN ÄITIÄ.

Vakavasti puhuen, kyllähän niitäkin vanhempia oikeasti on, jotka jättävät muutaman kuukauden ikäisen isovanhemmille tms. ja lähtevät pariksi viikoksi etelään " kun ei ole parisuhdeaikaa ollenkaan" . Huhhuijaa.

t. jostain ketjun ekalta sivulta se äiti, joka myös tuskaili ekan lapsen kanssa vauva-arjen sitovuutta (eikä muista numeroaan)

Vierailija:

Siinäpä hyvä idea! Jos vielä joskus saamme vauvan, lähden muutaman viikon synnytyksestätoipumislomalle etelän aurinkoon, ja isä saa rauhassa tutustua vauvaan ILMAN ÄITIÄ *jösses*

ap

Olet ehkä hieman pipi!

Mutta onneksi hänellä on ilmeisesti hyvä isä. Äidillä vaikuttaa olevan jonkin sortin ongelmia. Aikuinen ihminen ei ole hoksannut, että pieni vauva tulee olemaan hänestä riippuvainen.

Olen huolissani sinusta! Et ole nyt ihan kunnossa!

nyt äitinä elämän loppuun asti..

Vaikka olisi miten ketku muuten, kyllä tuossa tilanteessa alkaa edes sitä kahvihetkeä kaivata. Ihme harhaluulo, että kaikki vauvan vain syövät ja nukkuvat. Jotkut vain huutavat. Tällöin omaa aikaa voi kaivata jo tosi äkkiä..

istuin vauva sylissä ja ihastelin häntä. miehen kanssa vuorotellen vaihdettiin vaippoja, syötin vauvaa, en edes osannut kaivata muualle, olin niin onnellinen.

Nyt kun on kolmenkuukauden päälle nukkuu jo pari 15 min ja yhden korkeintaan parin tunnin pätkän tissi suussa päivän aikana. yö unet kestää 22.30-6.30 asti ja herää tuona aikana 3-8 kertaa syömään. Onhan se rankkaa vauvan kanssa, mutta ei mulle ole vielä oma aika tullut mieleen. Tosin mulla on kyllä omaa aikaa kerran viikossa kun käyn avoimen kurssilla rentoutumassa.

Kaveriporukastamme se viimeisenä lapsen saanut jaksaa joskus huvittaa minuakin ;)



Jo vuosien ajan hän on ollut arvostelemassa kaikkien muiden lastenhoitoa. Lisätään että kaveriporukkamme jälkikasvuun kuuluu niin kaksosia kuin sairaita ja vammaisiakin lapsia. Myös näiden kohdalla hän on aina ollut arvostelemassa vanhempien toimintaa ja kertonut kuinka paljon paremmin hän osaisi asiat hoitaa. Kun vammaisen lapsen äiti joskus väsyneenä itki ettei tiedä miten jaksaa, kaveri syytti häntä lapsen vihaamisesta! Kuinka hän hoitaisi kaikki lapsen kuntoutukset ja terapiat sen sata kertaa paremmin kuin tämä äiti ilman mitään väsymystä koska hän tulee RAKASTAMAAN lastaan yli kaiken. Kun kaksosten äiti joskus ihmetteli miten saa kädet riittämään ja kiitti onneaan siitä että miehensä pytyy olemaan usein kotona, syyttä kaveri häntä uusavuttomuudesta. Hän kyllä pystyisi ilman mitään ongelmia hoitamaan kaksoset ilman miehen apua koska hän RAKASTAISI lapsiaan, eihän tuohon tarvi kuin hieman järjestelykykyä. Kun sairaan lapsen vanhempi on tuskaillut pitkiä sairaalajaksoja ja murehtinut esikoisen hoidoista tuona aikana virsi on ollut taas sama. Hän myös kritisoi vahvasti esikoisen hoitoon viemistä, alle 3v lapsen äidin työhön paluuta ja imetyksen epäonnistumista. Kaikki sujuu kunhan vaan RAKASTAA lastaan ;)



Kuinka ollakaan kaverin suuri RAKKAUS omaan lapseensa loppui sitten ihan alkumetreillä. Imetys ei onnistunutkaan eikä nuori äiti pärjännyt millään kotona ilman miehen, äitinsä tai siskonsa apua. Hän oli ihan loppu yhden terveen lapsen hoitoon vaikka auttavia käsiä oli ympärillä kokoajan. Hassua kyllä, silti hän jaksoi -ja jaksaa yhä arvostella muita aivan kuin ennenkin.