Supernanny Suomi 2022 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tapasi kysyä meidän lapselta

- mentäisiinkö syömään

- vaihdettaisiinko vaippa

Koetin nätisti kysyä että mitä jos lapsi vastaa että ei vaihdeta vaippaa. Ehdotin että jos ei halua komentaa suoraan niin kysyy ainakin niin että kumpikin vastaus on tehtävissä eli esim vaihdetaanko vaippa vessassa vai hoitopöydällä. Eli jos haluaa antaa vaihtoehtoja niin niiden pitää olla oikeita. Sen sijaan se ei ole vaihtoehto että vaippa jätettäisiin vaihtamatta. Oppi hiljakseen sanomaan lapselle selkeästi eikä enää esittänyt muka kysymyksiä.

Tuohon lempeään (mutta tosiaan loppupeleissä haitalliseen) tyyliin sortuu kyllä helposti kun haluaa leperrellä lapselle, huomaan itsekin juttelevani omalle vauvalle noin. Täytyy nyt ihan asioikseen keskittyä sanoihin, etten kysele tältä 3kk ikäiseltä nyt niin ei tarvi kysellä sit 3 vuotiaanakaan. :D

Ilmiannettu epäasiallisia viestejä ja myös ne asialliset viestit, joiden lainauksissa on epäasiallisuuksia. Ethän lainaa viestejä, joissa haukutaan ulkonäköä tai lapsia. Muussa tapauksessa joudun ilmiantamaan myös sinun mukavan ja asiallisen viestisi.

T: palstapoliisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella paljon on nykyään vanhempia, jotka ovat lastensa tossun alla.

Lapset pompottelevat ja käskyttävät vanhempiaan kuin pikku-riiviöt konsanaan.

Ja vanhemmat, he ovat täysin "kädettömiä" lastensa edessä.

Jatkuvasti : "haluatko lähetä ulos, otatko maitoa, mehua, vettä , tuoremehua vaiko kaakaota ..

Putki sinisen, vihreän, keltaisen, ruskean vaiko violetin puseron" ..

Voi hyvä päivää , aikuiset ihmiset !

Lapset riehuvat joka tilanteessa ja vanhemmat silmät pyöreinä, että "MITÄHÄN MEIDÄN PITÄISI TEHDÄ" .

Uskomattoman uus'avuttomia vanhempia.

Laittakaa ja PITÄKÄÄ NE RAJAT lapsillenne.

En ymmärrä minäkään näitä "haluatko kaikkea" -vanhempia. Tän tyyppiset kysymykset ihan toisiin kohtiin.

Mä muistan itse lasteni kanssa että yhtäkkiä huomasin, että he vaatii mua ohjaamaan heitä. Olivat 1 ja 3. Alkoivat hulista sisällä (ulkona oltiin ok) ja mulla kesti pari päivää tajuta, että mun pitää käskeä heitä.

Olin välttänyt käskemistä, koska olin itse traumassa minuun kohdistuneesta kurinpidosta, arvostelusta ja käskyttämisestä.

Mutta tajusin, että mun pitää.

Otin siis itseäni kiinni niskasta ja pistin itseni käskemään ystävällisesti enkä antanut ensin vaihtoehtoja. Jos tuli vastalauseita, kovetin itseni ja sanoin etten esittänyt vaihtoehtoja, vaan nyt tehdään näin ja näin. Oppivat ja tuntuivat tyytyväisiltä, että mä otin vastuun.

Kumpikin aikuisia nyt: toinen insinööri ja toinen valmistuu poliisiksi.

Olen ylpeä.

En huomannut koskaan omissa vastaavaa hulinamoodia, tosin lapseni eivät olleet päiväkodissa, jossa kaikki on ohjelmoitua ja lapsen vapaus käyttää mielikuvitustaan selkeä nolla. En kokenut käskemisenä sitä, että sanoin  "nyt mennään syömään" tai "nyt siivotaan yhdessä lelut lattialta", minulle ne ovat toiminnanohjausta. Vaihtoehtoja tosin ei ollut, mutta muuten lapset saivat elellä aika lailla oman mielensä mukaan. Ihan mukavia aikuisia heistä tuli, on työpaikat ja omat kodit, joten en täysin epäonnistunut minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään muuta ihmetyttänyt että eka perhe ei kertaakaan ollut ruokaillut yhdessä ennen super nannyn vierailua? Ainakin yli vuoden päivät olivat siis hösönneet pöydässä lasten kanssa syömättä itse suullistakaan.

Ei missään jaksossa ole ollut perheiden yhteistä syömistä. Ihmeteltiin tätä miehen kanssa, että eivätkö perheet enää syö yhtä aikaa? Ja jumalaton kasa porkkanaa lautasella lapselle joka ei syö porkkanaa, eikö yksi pieni maistamispala riittäisi?

Kun omat lapset oli pieniä ja edelleen syödään koko perhe yhtäaikaa lämmin ruoka. Eihän ne lapset muuten opi pöytätapoja, pöytäkeskusteluja ja syömistä.

Toisaalta noin, mutta ei meillä syöty kuin jouluna ja juhannuksena koko perhe yhdessä, äiti ja isä oli vuorotöissä eli aina jompikumpi töissä kun me muut ruokailtiin ja kyllä ihan tarkoituksella halusivat eri vuorot, että jompikumpi olisi meitä vahtimassa. Se unohtuu usein, että osalla on vanhemmat vuorotyössä, kumpikin ja osalla isä tai äiti on reissuhommissa eikä tule kotiin ihan heti.

No, voi sentään. Eihän kaikissa perheissä ole edes isää ja äitiä. Koko perheen kesken syömistä on myös se, että esimerkiksi yh- isä ja lapsi syövät yhdessä.

Onko Suomen TV:ssa mitaan suomalaisia ohjelmia vaan onko kaikki Supernanny Suomi, Selviytyjat Suomi, jne.? Ulkomailta matkittuja ja vaihtelevalla menestyksella Suomeen sovellettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin symppis pari ja suloiset lapset! Todella täysipäiset vanhemmat, kovasti hädissään kun piti tyttö jättää itkemään sänkyyn. Hienosti iskä tsemppasi äitiä epävarmuuksissa. Äiti oli kovin ankara itseään kohtaan ja ihan suotta. Kyllä siinä väsyy kun on vauva ja vilkas taapero huolehdittavana.

Kaikkea hyvää heille!

Pitikö jättää itkemään sänkyyn? Vieläkö siis käytetään tuota välttelevän kiintymyssuhteen kehittämistä kasvatuskeinona? Itse en pysty katsomaan tuota sarjaa ollenkaan. Oliko se tässä sarjassa joskus aiemmin myös se lapsen eristäminen kasvatuskeinona, mitä käytettiin? Vai oliko se niissä jenkkiversiossa? Lasta ei saisi jättää yksin pärjäämään vaikeiden tunteidensa kanssa. Lukekaapa välttelevä kiintymyssuhde ja miten se muodostuu ja millaisia seurauksia sillä voi olla.

Oliko sulla ihan käytännön kokemustakin lapsista vai pelkkää kirjoista luettua faktaa?

Mikä vahinko tapahtui, että lapsi itki väsymysitkua 5 min ja nukahti?

Mikä vahinko tapahtuu jos masentunut huoltaja ei saa levättyä?

Voisin sanoa, että minulla on kokemusta satojen lasten kasvattamisesta. En ole nähnyt tuota tilannetta. Lapsen tunnetilan toistuva mitätöiminen voi vahingoittaa kiintymyssuhdetta. Kannattaa perehtyä asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään muuta ihmetyttänyt että eka perhe ei kertaakaan ollut ruokaillut yhdessä ennen super nannyn vierailua? Ainakin yli vuoden päivät olivat siis hösönneet pöydässä lasten kanssa syömättä itse suullistakaan.

Ei missään jaksossa ole ollut perheiden yhteistä syömistä. Ihmeteltiin tätä miehen kanssa, että eivätkö perheet enää syö yhtä aikaa? Ja jumalaton kasa porkkanaa lautasella lapselle joka ei syö porkkanaa, eikö yksi pieni maistamispala riittäisi?

Kun omat lapset oli pieniä ja edelleen syödään koko perhe yhtäaikaa lämmin ruoka. Eihän ne lapset muuten opi pöytätapoja, pöytäkeskusteluja ja syömistä.

Toisaalta noin, mutta ei meillä syöty kuin jouluna ja juhannuksena koko perhe yhdessä, äiti ja isä oli vuorotöissä eli aina jompikumpi töissä kun me muut ruokailtiin ja kyllä ihan tarkoituksella halusivat eri vuorot, että jompikumpi olisi meitä vahtimassa. Se unohtuu usein, että osalla on vanhemmat vuorotyössä, kumpikin ja osalla isä tai äiti on reissuhommissa eikä tule kotiin ihan heti.

No, voi sentään. Eihän kaikissa perheissä ole edes isää ja äitiä. Koko perheen kesken syömistä on myös se, että esimerkiksi yh- isä ja lapsi syövät yhdessä.

Aivan niin. Ei ole kyse siitä, voivatko kaikki perheenjäsenet istua sen pöydän ääressä aina yhtaikaa työaikojen ym syiden vuoksi (eli ei olla kaikki aina kotona silloin), vaan siitä, että sen pöydän ääressä istuvat syövät omaa ruokaansa, eikä niin, että vanhemmat ottavat vain lapsen auttajan / palvelijan roolin.

Huh sanon vaan että jos minä aikuisena meinaan hajota valinnanvaikeuteen, kun joku toinen aikuinen esittää minulle muutaman eri kysymyksen, niin miten kaoottinen olo olisi jos olisin lapsi jonka pitäisi koko ajan vastailla kysymyksiin. Jotkut ihmiset jostain syystä puhuvat kysymällä kysymyksiä. 

Kaikille ihmisille tekisi hyvää oppia kommunikoimaan niin, että mietiskelet ensin mielessäsi mitä haluat sanoa, miten saat viestisi perille ja vielä sanomaan sen selkeästi. Ahdistaaaaa

Tämä 3 perhe on kyllä ihan hukassa. Aina sitä hämmästyy, että tuollaisia perheitä on olemassa. Lapset vie vanhempia kuin litran mittaa ja hallitsee koko perhettä. Lapsen kanssa neuvotellaan ja kysytään otatko tätä vai tota. Oman lapsen kanssa ei pärjätä. Nykypäivän lapsiperheet on kammottavia. Ei tarvi kun kauppaan mennä niin siellä näitä hirviöperheitä on. Lapset juoksee käytävillä ja koskee kaikkiin tuotteisiin ja vanhemmat ei tee mitään tai vaan naureskelee kun oma mussukka on niin söpö. Sitten ihmetellään kun kohta ei enää pärjätä lapsien kanssa. Euroopassa paljon käyneenä on hienoa nähdä sitä kasvatus kulttuuria. Siellä pääsääntöisesti lapset osaavat käyttäytyä ja siellä ei hypitä vanhempien silmille oli ikä mikä hyvänsä. Kahviloissa ja ravintoloissa osataan käyttäytyä hyvin.

Tää super nanny kuvaa hyvin sitä miten hukassa suomalaiset lapsiperheet on. Miten voi olla, että ei osata toimia normaaleissa tilanteissa oman lapsen kanssa. Huh huh!

Mitenköhän ennen vanhaan pärjättiin ilman tuollaisia Supernannyja ja esimerkiksi ilman kaikenlaisia lastenhoito ja lastenkasvatusoppaita? Tuskin joskus 1800-luvulla oli mitään kirjoja, missä neuvottiin, jos vaikka vauva itki koliikki-itkuaan, lapsi oli nirso ruoan suhteen tai joku uhmaikäinen kiukutteli kun ei saanut tahtoaan läpi. Miten silloin tehtiin? Jätettiin vaikka vain vauva itkemään kunnes hän lopetti sen, kun huomasi että ei saa huomiota sillä ja uhmaikäistä kenties annettiin piiskaa? Siis piiskattiin lasta, kunnes tämän oma tahto nujertui ja hän alkoi totella.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ennen vanhaan pärjättiin ilman tuollaisia Supernannyja ja esimerkiksi ilman kaikenlaisia lastenhoito ja lastenkasvatusoppaita? Tuskin joskus 1800-luvulla oli mitään kirjoja, missä neuvottiin, jos vaikka vauva itki koliikki-itkuaan, lapsi oli nirso ruoan suhteen tai joku uhmaikäinen kiukutteli kun ei saanut tahtoaan läpi. Miten silloin tehtiin? Jätettiin vaikka vain vauva itkemään kunnes hän lopetti sen, kun huomasi että ei saa huomiota sillä ja uhmaikäistä kenties annettiin piiskaa? Siis piiskattiin lasta, kunnes tämän oma tahto nujertui ja hän alkoi totella.

Osa pärjäsi maalaisjärjellä ja rakkaudella. Joissakin perheissä lapsia kuritettiin pahoinpitelemällä heitä. Tämä viimeinen konsti on sittemmin kielletty lailla. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ennen vanhaan pärjättiin ilman tuollaisia Supernannyja ja esimerkiksi ilman kaikenlaisia lastenhoito ja lastenkasvatusoppaita? Tuskin joskus 1800-luvulla oli mitään kirjoja, missä neuvottiin, jos vaikka vauva itki koliikki-itkuaan, lapsi oli nirso ruoan suhteen tai joku uhmaikäinen kiukutteli kun ei saanut tahtoaan läpi. Miten silloin tehtiin? Jätettiin vaikka vain vauva itkemään kunnes hän lopetti sen, kun huomasi että ei saa huomiota sillä ja uhmaikäistä kenties annettiin piiskaa? Siis piiskattiin lasta, kunnes tämän oma tahto nujertui ja hän alkoi totella.

Vaihtelevasti pärjäsivät. Vielä omien vanhempieni lapsuudessa, ainakin maalla josta ovat, eli 1940-luvulla, oli paljon semmoista että ei lapsia mitenkään kasvatettu, ne vaan oli siinä jaloissa pyörimässä siinä missä koiratkin. Niitä komennettiin ja tarvittaessa fyysisesti kuritettiin, jos tekivät jotain väärin, mutta ei kauheasti neuvottu miten pitäisi toimia.

Äitini perheessä vanhemmat oli hellämielisempiä, joten fyysistä kuria ei ollut kovin paljon. Isäni perheessä isä sitten oli sitä mieltä että "joka vitsaa säästää, lastaan vihaa", ja aika pienestäkkin tosissaan tulistuneena hakkasi ja heitteli lapsia. Yksi sai aivovaurionkin todennäköisesti tällaisesta tapauksesta, vaikka sitä ei ole koskaan virallisesti todettu koska perhe peitteli asian, meni "kaatumisena" lääkäreille. Mutta isä sanoo että siitä tuli sellainen sen jälkeen kun hänen isänsä oli oikein tulistunut lapsen karattua metsään rangaistusta pakoon, ja heitellessään tätä löi lapsen pään leivinuunia päin.

Isän perheen kasvatus onkin tuottanut hienon tuloksen. Heitä oli 8 sisarusta, ja 3 niistä teki jo nuoruudessa itsemurhan. Kaksi on alkoholia käyttänyt aina liikaa, ja lopuillakin on ollut mt-ongelmia, joihin on tarvinnut hoitoa jossain vaiheessa elämäänsä. Isällä oli ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöt, joihin sai hoitoa vasta nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tapasi kysyä meidän lapselta

- mentäisiinkö syömään

- vaihdettaisiinko vaippa

Koetin nätisti kysyä että mitä jos lapsi vastaa että ei vaihdeta vaippaa. Ehdotin että jos ei halua komentaa suoraan niin kysyy ainakin niin että kumpikin vastaus on tehtävissä eli esim vaihdetaanko vaippa vessassa vai hoitopöydällä. Eli jos haluaa antaa vaihtoehtoja niin niiden pitää olla oikeita. Sen sijaan se ei ole vaihtoehto että vaippa jätettäisiin vaihtamatta. Oppi hiljakseen sanomaan lapselle selkeästi eikä enää esittänyt muka kysymyksiä.

Aikoinani käytin tätä menetelmää. Kysyin, että laitetaanko punaiset vai siniset sukat.

Oli siis olemassa vaihtoehto, minä väriset laitetaan, mutta toisaalta pakko, että ne laitetaan. Säilyi valinnanvapaus ja auktoriteetti.

Just tämä. 

Joo'o... Ruotsissa ja Tanskassa on hyvinkin vapaan kasvatuksen tyyli.

Siis aika boheemi perhe elämä.

Siitäköhän juontaa juurensa nämä Ruotsin/Tanskan JENGIT ja JENGIYTYMINEN...

Kun kotoa ei löydy rajoja eikä sääntöjä, niin nuoret tekevät radikaaleja temppuja ja rikoksia, katsoakseen että löytyykö yhteiskunnassa niitä rajoja.

Ellei kotona pystytä kasvattamaan lapsia eikä jakseta laittaa heille rajoja.

Rajat löytyvät kyllä myöhemmin.

Virkavalta laittaa viimeistään ne rajat.

Se on jo kovaa peliä sitten se.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tapasi kysyä meidän lapselta

- mentäisiinkö syömään

- vaihdettaisiinko vaippa

Koetin nätisti kysyä että mitä jos lapsi vastaa että ei vaihdeta vaippaa. Ehdotin että jos ei halua komentaa suoraan niin kysyy ainakin niin että kumpikin vastaus on tehtävissä eli esim vaihdetaanko vaippa vessassa vai hoitopöydällä. Eli jos haluaa antaa vaihtoehtoja niin niiden pitää olla oikeita. Sen sijaan se ei ole vaihtoehto että vaippa jätettäisiin vaihtamatta. Oppi hiljakseen sanomaan lapselle selkeästi eikä enää esittänyt muka kysymyksiä.

Mun äitini tekee samaa, vaikka monesti sille sanonut, että älä tee kauppaa, älä anna vaihtoehtoja.

Sitten äiti valittaa, kun esikoinen on hankala lapsi, sillä ei ole koskaan hyvä.

Minulle tuli todella surullinen olo tuosta kolmannesta perheestä missä äiti ja isoäiti olivat todella hukassa tytön kanssa ;( Tilanne oli päässyt kehittymään hallitsemattomaksi eikä ollut lainkaan keinoja enää. Onneksi saivat keinoja ja oivalsivat itsekin miten toimia ja tilanne todennäköisesti paranikin. Surullista kyllä tyttö näytti lihoneen entisestään jakson lopun kuvausten aikaan. Toivottavasti kokonaistilanne jatkunut parempaan suuntaan! Kaikkea hyvää heille elämään.

Vilja-tyttö ja koko perhe ovat aivan ihania. Hienoa että osasivat hakea apua kun kokivat tarvitsevansa ja saivat sitä. Äiti turhaa moittii itseään, tosin tunnistan itsessäni ihan samat ajatukset ja masennuksen. Lapseni ovat aikuisia, kohteliaita ihania nuoria, tuntuu että ihan liikaa analysoin ja syyllistyn itseäni. Olisi pitänyt kutsua supernanny apuun😁

Kaikkea hyvää ohjelman ihanalle nuorelle perheelle!

Kolmannessa perheessä oli ravinto ja liikkuminen jotenkin pielessä. Äiti ja lapsi olivat reilusti ylipainoisia. Mummollakin oli mahaa. Ok. Hän oli jo yli kuusikymmentä vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Apua kun masentaa tämä ohjelma, vaikka perheet saavatkin tästä selvästi apua. Tuo suomalainen tunnekylmyys, tuppisuisuus ja sosiaalinen kyvyttömyys paistaa niin kirkkaasti monesta perheestä. Kun supernanny kertoo havaintojaan, äidit ja isät istuvat ilmeettöminä mumisemassa. Lasten kanssa ei jutella ja olla eikä opeteta heille sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Lasten kanssa on epäilemättä hankalaa, mutta kyllä heitä pitää osata myös kehua, opettaa sanoittamaan tunteitaan ja käsittelemään niitä. Ja pitää myös hauskaa ja opetella yhdessä uusia asioita. Myös ruokailu näyttää olevan aivan retuperällä lähes järjestään. Jotenkin niin hemmetin luuskaa menoa näissä. 

Tuskin kukaan tavallinen ihminen on rennosti kun kuvataan televisioon,kyllä tilanne varmaan jännittää kaikkia eikä näytä ihan sitä ,mitä perhe-elämä todellisuudessa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on näköjään LASTEN VALTA suomalaisissa huusholleissa.

Lapset käskyttävät ja kyykyttävät jo pari vuotiaasta alkaen vanhempiaan.

Joka toisessa suomalaisessa kodissa pitäisi Super Nannyn käydä ohjeet iskemässä seinälle.

Ihmetyttää, MISSÄ näiden vanhempien maalaisjärki piilee ?

Kun mitään tolkkua ei näytä olevan.

Varmaan Piian on vaikea olla sanomatta, että "NYT määrät SINÄ, eikä tuo lapsi.

Tätä minäkin olen miettinyt monet kerrat, missä maalaisjärki??

Itselläni akateemisesti koulutettuja kavereita, jotka kasvattavat lapsistaan huonotapaisia, kiittämättömiä ja avuttomia ihmisiä. Lapset kiukuttelevat ja rääkyvät minkä ehtivät ja vanhemmat lässyttävät vieressä ja yrittävät mielyttää lasta. Ensimmäiseksi pitäisi lapselle sanoa, että nyt loppu tuollaiset puheet, jos ei nätisti osaa asiaansa esittää niin voi olla hiljaa.

Mutta kun pitää saada ilmaista kaikenlaisia tunteita.. Mitä sekin opettaa että äidillä tai isällä ei ole tunteita ollenkaan? Vaikka lapsi tekisi mitä, vanhempi ei ikinä edes korota ääntään? Kai vanhemmillakin on oikeus saada ilmaista tunteitaan yhtä lailla? Onhan se tärkeä lapsenkin oppia että muillakin kuin hänellä itsellään on tunteita ja haluja. Myös äidillä ja isillä!

Aikuinen voi opetella ilmaisemaan tunteitaan muuten kuin huutamalla. Eivät supernannyt Penttilä ja Jo Frostkaan joudu koskaan korottamaan ääntään, kun panevat lapsia ruotuun. Katsoin sattumalta eilen klassikkojakson, jossa perheen hirviölikka löi ja raapikin nannyä, ja tilanne purettiin keskustelemalla.  Myöhemmin tytölle selitettiin jäähyjen idea.