Lue keskustelun säännöt.
Supernanny Suomi 2022 OFFICIAL
Kommentit (456)
Aivan ihana ja välittävä tuon perheen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyllä herttainen ja kaunis perhe, ihana koti. Ja hyviä vanhempia, aivan turhaa syyllisyyttä äiti koki ja onneksi sai Pialta apua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mp kolmannen jakson perhe?
Loistava esimerkki siitä, että lapsi tarvii selkeät ohjeet ja rajat eikä mitään curling-lässytystä. Tytöstä kuoriutui ihana tarmokas 5-vuotias loppujen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekassa jaksossa Supernanny kertoo vanhemmille, että lapsilta ei kysellä vaan lapsille ilmoitetaan miten toimitaan (kuten minunkin mielestä pitää). Nannyltä kuitenkin lipsahti tallilla, kun se kysyi itse tytöiltä "lähdetäänKÖ pulkkamäkeen ja otatteKO hepat mukaan?" :D :D
Hän kielsi puhumasta päiväunista ja nukkumisesta toisessa jaksossa, vanhemmat tuntuivat pitävän siitä kiinni. Sitten toisella käynnillä supernanny sitten kehui lasta "nukuitko sä päiväunet"
No tilanne oli jo erilainen, joten saattoi kysyä ei reilusti päiväunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin symppis pari ja suloiset lapset! Todella täysipäiset vanhemmat, kovasti hädissään kun piti tyttö jättää itkemään sänkyyn. Hienosti iskä tsemppasi äitiä epävarmuuksissa. Äiti oli kovin ankara itseään kohtaan ja ihan suotta. Kyllä siinä väsyy kun on vauva ja vilkas taapero huolehdittavana.
Kaikkea hyvää heille!Pitikö jättää itkemään sänkyyn? Vieläkö siis käytetään tuota välttelevän kiintymyssuhteen kehittämistä kasvatuskeinona? Itse en pysty katsomaan tuota sarjaa ollenkaan. Oliko se tässä sarjassa joskus aiemmin myös se lapsen eristäminen kasvatuskeinona, mitä käytettiin? Vai oliko se niissä jenkkiversiossa? Lasta ei saisi jättää yksin pärjäämään vaikeiden tunteidensa kanssa. Lukekaapa välttelevä kiintymyssuhde ja miten se muodostuu ja millaisia seurauksia sillä voi olla.
Minustakin tuntui,että lepäämiseksi olisi voitu pitää esim.lukuhetki,äiti olisi voinut lukea lapselle kirjaa,lapsi olisi saattanut nukahtaa siihen.En minäkään jättäisi yksin itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Aivan upea oli tuo 2v tyttö, puhui ja käyttäytyikin hyvin. Heti eka kerralla kun Pia ohjasi ruokailua, tyttö kysyi lopuksi, saako nyt lähteä. Ja jakson lopussa, kun Pia oli lähdössä ja kehui kuinka ihana pieni tyttö täällä on, tyttö sanoi, että täällä on myös ihana pieni poika. Onneksi vanhemmat saivat neuvoja lasten ohjaamisessa, rakkautta ja välittämistä tuossa perheessä oli paljon.
Niin oli suloinen tyttö,ei oikeastaan itkenyt tai kiukutellut ollenkaan koko aikana,kävi vaan ylikierroksilla väsymyksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella paljon on nykyään vanhempia, jotka ovat lastensa tossun alla.
Lapset pompottelevat ja käskyttävät vanhempiaan kuin pikku-riiviöt konsanaan.
Ja vanhemmat, he ovat täysin "kädettömiä" lastensa edessä.
Jatkuvasti : "haluatko lähetä ulos, otatko maitoa, mehua, vettä , tuoremehua vaiko kaakaota ..
Putki sinisen, vihreän, keltaisen, ruskean vaiko violetin puseron" ..
Voi hyvä päivää , aikuiset ihmiset !
Lapset riehuvat joka tilanteessa ja vanhemmat silmät pyöreinä, että "MITÄHÄN MEIDÄN PITÄISI TEHDÄ" .
Uskomattoman uus'avuttomia vanhempia.
Laittakaa ja PITÄKÄÄ NE RAJAT lapsillenne.
Se on näköjään LASTEN VALTA suomalaisissa huusholleissa.
Lapset käskyttävät ja kyykyttävät jo pari vuotiaasta alkaen vanhempiaan.
Joka toisessa suomalaisessa kodissa pitäisi Super Nannyn käydä ohjeet iskemässä seinälle.
Ihmetyttää, MISSÄ näiden vanhempien maalaisjärki piilee ?
Kun mitään tolkkua ei näytä olevan.
Varmaan Piian on vaikea olla sanomatta, että "NYT määrät SINÄ, eikä tuo lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ketään muuta ihmetyttänyt että eka perhe ei kertaakaan ollut ruokaillut yhdessä ennen super nannyn vierailua? Ainakin yli vuoden päivät olivat siis hösönneet pöydässä lasten kanssa syömättä itse suullistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ketään muuta ihmetyttänyt että eka perhe ei kertaakaan ollut ruokaillut yhdessä ennen super nannyn vierailua? Ainakin yli vuoden päivät olivat siis hösönneet pöydässä lasten kanssa syömättä itse suullistakaan.
Ei missään jaksossa ole ollut perheiden yhteistä syömistä. Ihmeteltiin tätä miehen kanssa, että eivätkö perheet enää syö yhtä aikaa? Ja jumalaton kasa porkkanaa lautasella lapselle joka ei syö porkkanaa, eikö yksi pieni maistamispala riittäisi?
Kun omat lapset oli pieniä ja edelleen syödään koko perhe yhtäaikaa lämmin ruoka. Eihän ne lapset muuten opi pöytätapoja, pöytäkeskusteluja ja syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ketään muuta ihmetyttänyt että eka perhe ei kertaakaan ollut ruokaillut yhdessä ennen super nannyn vierailua? Ainakin yli vuoden päivät olivat siis hösönneet pöydässä lasten kanssa syömättä itse suullistakaan.
Ei missään jaksossa ole ollut perheiden yhteistä syömistä. Ihmeteltiin tätä miehen kanssa, että eivätkö perheet enää syö yhtä aikaa? Ja jumalaton kasa porkkanaa lautasella lapselle joka ei syö porkkanaa, eikö yksi pieni maistamispala riittäisi?
Kun omat lapset oli pieniä ja edelleen syödään koko perhe yhtäaikaa lämmin ruoka. Eihän ne lapset muuten opi pöytätapoja, pöytäkeskusteluja ja syömistä.
Toisaalta noin, mutta ei meillä syöty kuin jouluna ja juhannuksena koko perhe yhdessä, äiti ja isä oli vuorotöissä eli aina jompikumpi töissä kun me muut ruokailtiin ja kyllä ihan tarkoituksella halusivat eri vuorot, että jompikumpi olisi meitä vahtimassa. Se unohtuu usein, että osalla on vanhemmat vuorotyössä, kumpikin ja osalla isä tai äiti on reissuhommissa eikä tule kotiin ihan heti.
Kyllä super nanny on useita perheitä siihen ohjeistanut ja itseäni hämmästyttää joka kerta että ulkopuolisen ihmisen pitää kehottaa perhettä syömään yhdessä. Mulla ei oikeasti ole käynyt mielessäkään että lapset ja aikuiset söis eri aikaan. Oon melkein aina vauvojenkin kanssa syönyt vanhempainvapailla kaksin lounaan, niin että vauva syö vieressä sormin tai sit laitan välissä sille lusikkaa suuhun. Meillä iltapala on ainoa minkä lapset syö keskenään. Miten ne ees oppisi syömään jos ei näe esimerkkiä? Ja haluaisitko itse syödä niin että kaksi ihmistä vaan tuijottaa ja painostaa sua syömään? Kyllä tosiaan ihmetyttää että noin simppeli asia kun yhdessä ruokaileminen ja esimerkillä syömisen ja pöytätapojen opettelu on niin ahaa-elämys monille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ketään muuta ihmetyttänyt että eka perhe ei kertaakaan ollut ruokaillut yhdessä ennen super nannyn vierailua? Ainakin yli vuoden päivät olivat siis hösönneet pöydässä lasten kanssa syömättä itse suullistakaan.
Ei missään jaksossa ole ollut perheiden yhteistä syömistä. Ihmeteltiin tätä miehen kanssa, että eivätkö perheet enää syö yhtä aikaa? Ja jumalaton kasa porkkanaa lautasella lapselle joka ei syö porkkanaa, eikö yksi pieni maistamispala riittäisi?
Kun omat lapset oli pieniä ja edelleen syödään koko perhe yhtäaikaa lämmin ruoka. Eihän ne lapset muuten opi pöytätapoja, pöytäkeskusteluja ja syömistä.
Toisaalta noin, mutta ei meillä syöty kuin jouluna ja juhannuksena koko perhe yhdessä, äiti ja isä oli vuorotöissä eli aina jompikumpi töissä kun me muut ruokailtiin ja kyllä ihan tarkoituksella halusivat eri vuorot, että jompikumpi olisi meitä vahtimassa. Se unohtuu usein, että osalla on vanhemmat vuorotyössä, kumpikin ja osalla isä tai äiti on reissuhommissa eikä tule kotiin ihan heti.
Ja tätä ollaan 365 päivää vuodessa? Tottakai silloin kun on vuorotyö niin ne perheenjäsenet jotka ovat kotona syövät yhtäaikaa ja huoltaja joka on työssä syö siellä.
Ja lapsille sanotaan : "Kun olette syöneet, lähdemme ulos" . Ja sillä siisti.
Eikä näin : "haluatteko lähteä ulos, vai mitä te haluatte" !
Voi elämä mitä HOTELLI TASON PALVELUA aamusta iltaan tenaville.
Jotka vaan entistä enemmän raivoavat.
Vanhemmat sanovat mitä tehdään , milloin ja miten.
Lapset noudattaa ohjeita.
Leikki on lasten "työ", eikä POMOTTELU.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ketään muuta ihmetyttänyt että eka perhe ei kertaakaan ollut ruokaillut yhdessä ennen super nannyn vierailua? Ainakin yli vuoden päivät olivat siis hösönneet pöydässä lasten kanssa syömättä itse suullistakaan.
Ei missään jaksossa ole ollut perheiden yhteistä syömistä. Ihmeteltiin tätä miehen kanssa, että eivätkö perheet enää syö yhtä aikaa? Ja jumalaton kasa porkkanaa lautasella lapselle joka ei syö porkkanaa, eikö yksi pieni maistamispala riittäisi?
Kun omat lapset oli pieniä ja edelleen syödään koko perhe yhtäaikaa lämmin ruoka. Eihän ne lapset muuten opi pöytätapoja, pöytäkeskusteluja ja syömistä.
Toisaalta noin, mutta ei meillä syöty kuin jouluna ja juhannuksena koko perhe yhdessä, äiti ja isä oli vuorotöissä eli aina jompikumpi töissä kun me muut ruokailtiin ja kyllä ihan tarkoituksella halusivat eri vuorot, että jompikumpi olisi meitä vahtimassa. Se unohtuu usein, että osalla on vanhemmat vuorotyössä, kumpikin ja osalla isä tai äiti on reissuhommissa eikä tule kotiin ihan heti.
No mutta onhan teillä sit aina yksi aikuinen voinut ruokailla teidän kanssa. Se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Todella paljon on nykyään vanhempia, jotka ovat lastensa tossun alla.
Lapset pompottelevat ja käskyttävät vanhempiaan kuin pikku-riiviöt konsanaan.Ja vanhemmat, he ovat täysin "kädettömiä" lastensa edessä.
Jatkuvasti : "haluatko lähetä ulos, otatko maitoa, mehua, vettä , tuoremehua vaiko kaakaota ..
Putki sinisen, vihreän, keltaisen, ruskean vaiko violetin puseron" ..
Voi hyvä päivää , aikuiset ihmiset !
Lapset riehuvat joka tilanteessa ja vanhemmat silmät pyöreinä, että "MITÄHÄN MEIDÄN PITÄISI TEHDÄ" .Uskomattoman uus'avuttomia vanhempia.
Laittakaa ja PITÄKÄÄ NE RAJAT lapsillenne.
En ymmärrä minäkään näitä "haluatko kaikkea" -vanhempia. Tän tyyppiset kysymykset ihan toisiin kohtiin.
Mä muistan itse lasteni kanssa että yhtäkkiä huomasin, että he vaatii mua ohjaamaan heitä. Olivat 1 ja 3. Alkoivat hulista sisällä (ulkona oltiin ok) ja mulla kesti pari päivää tajuta, että mun pitää käskeä heitä.
Olin välttänyt käskemistä, koska olin itse traumassa minuun kohdistuneesta kurinpidosta, arvostelusta ja käskyttämisestä.
Mutta tajusin, että mun pitää.
Otin siis itseäni kiinni niskasta ja pistin itseni käskemään ystävällisesti enkä antanut ensin vaihtoehtoja. Jos tuli vastalauseita, kovetin itseni ja sanoin etten esittänyt vaihtoehtoja, vaan nyt tehdään näin ja näin. Oppivat ja tuntuivat tyytyväisiltä, että mä otin vastuun.
Kumpikin aikuisia nyt: toinen insinööri ja toinen valmistuu poliisiksi.
Olen ylpeä.
Anoppi tapasi kysyä meidän lapselta
- mentäisiinkö syömään
- vaihdettaisiinko vaippa
Koetin nätisti kysyä että mitä jos lapsi vastaa että ei vaihdeta vaippaa. Ehdotin että jos ei halua komentaa suoraan niin kysyy ainakin niin että kumpikin vastaus on tehtävissä eli esim vaihdetaanko vaippa vessassa vai hoitopöydällä. Eli jos haluaa antaa vaihtoehtoja niin niiden pitää olla oikeita. Sen sijaan se ei ole vaihtoehto että vaippa jätettäisiin vaihtamatta. Oppi hiljakseen sanomaan lapselle selkeästi eikä enää esittänyt muka kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Se on näköjään LASTEN VALTA suomalaisissa huusholleissa.
Lapset käskyttävät ja kyykyttävät jo pari vuotiaasta alkaen vanhempiaan.Joka toisessa suomalaisessa kodissa pitäisi Super Nannyn käydä ohjeet iskemässä seinälle.
Ihmetyttää, MISSÄ näiden vanhempien maalaisjärki piilee ?
Kun mitään tolkkua ei näytä olevan.
Varmaan Piian on vaikea olla sanomatta, että "NYT määrät SINÄ, eikä tuo lapsi.
Tätä minäkin olen miettinyt monet kerrat, missä maalaisjärki??
Itselläni akateemisesti koulutettuja kavereita, jotka kasvattavat lapsistaan huonotapaisia, kiittämättömiä ja avuttomia ihmisiä. Lapset kiukuttelevat ja rääkyvät minkä ehtivät ja vanhemmat lässyttävät vieressä ja yrittävät mielyttää lasta. Ensimmäiseksi pitäisi lapselle sanoa, että nyt loppu tuollaiset puheet, jos ei nätisti osaa asiaansa esittää niin voi olla hiljaa.
Mutta kun pitää saada ilmaista kaikenlaisia tunteita.. Mitä sekin opettaa että äidillä tai isällä ei ole tunteita ollenkaan? Vaikka lapsi tekisi mitä, vanhempi ei ikinä edes korota ääntään? Kai vanhemmillakin on oikeus saada ilmaista tunteitaan yhtä lailla? Onhan se tärkeä lapsenkin oppia että muillakin kuin hänellä itsellään on tunteita ja haluja. Myös äidillä ja isillä!
Aivan upea oli tuo 2v tyttö, puhui ja käyttäytyikin hyvin. Heti eka kerralla kun Pia ohjasi ruokailua, tyttö kysyi lopuksi, saako nyt lähteä. Ja jakson lopussa, kun Pia oli lähdössä ja kehui kuinka ihana pieni tyttö täällä on, tyttö sanoi, että täällä on myös ihana pieni poika. Onneksi vanhemmat saivat neuvoja lasten ohjaamisessa, rakkautta ja välittämistä tuossa perheessä oli paljon.