Jos sinulla todettaisiin syöpä, menisitkö välttämättä hoitoihin?
Omalta kohdaltani mietin, etten olisi varma menisinkö. Olisi sitten tullut vain aika kuolla pois. Ja toiset syöpäpotilaat pääsisivät nopeammin hoitoihin, kun minä en veisi käyntiaikoja.
Olenkohan ainoa, joka pohtii näin?
Kommentit (77)
Jos minulla olisi korona menisinkö tartuttamaan sitä muihin ihmisiin?
Ai niin, mutta mähän olen jo tartuttanut.
Jos elämäsi viimeiset kaksi vuotta olisivat jatkuvaa kärsimystä ja sitten kuolisit, niin jälkikäteen ajatellen, kannattiko kokea ne kaksi viimeistä vuotta? On syöpiä, joihin varmuudella tietää kuolevansa ja joissa tila kurjistuu päivä päivältä. Joissa tietää sekä itsensä, että läheistensä kärsivän. Jopa niin että ei enää hallitse itseään, vaan sekopäisillä huutamisillaan, alleenlaskemisillaan ym. raunioittaa läheisten mielikuvat rakastettavasta läheisestä.
Ottaisin kaikki hoidot mitä saa. Mä haluan elää! Niin paljon rakkaita ja ihana elämä. Olisi kamalaa kuolla kun lapset on pieniä.
En soittaisin veljelleni että hörpitäisiinkö kahvit jossain naamatusten ennen kun noutaja tulee eikä muuta
Vierailija kirjoitti:
Jos elämäsi viimeiset kaksi vuotta olisivat jatkuvaa kärsimystä ja sitten kuolisit, niin jälkikäteen ajatellen, kannattiko kokea ne kaksi viimeistä vuotta? On syöpiä, joihin varmuudella tietää kuolevansa ja joissa tila kurjistuu päivä päivältä. Joissa tietää sekä itsensä, että läheistensä kärsivän. Jopa niin että ei enää hallitse itseään, vaan sekopäisillä huutamisillaan, alleenlaskemisillaan ym. raunioittaa läheisten mielikuvat rakastettavasta läheisestä.
Siis jos muuten maukkaasta kakusta viimeinen pala on ehtaa p*skaa, niin se pala kannattaa jättää syömättä, eli lopettaa ruokailu kun enää p*skapala on jäljellä.
Terveydenhoito saattaa olla hidasta, mutta onneksi syöpäselontoja on. Nyt 50-vuotiaana olen menossa toiseen syöpäseulontaan tänä vuonna. Ensiksi oli kohdunkaulansyövan seulonta ja nyt olen ensi viikolla menossa rintasyövän seulontaan eli mammografiaan. Nämä yhteiskunta tarjoaa ilmaiseksi. Mammografia on kahden vuolen välein tästä lähtien.
Onpa täällä paljon ihmisiä jotka eivät ole lainkaan selviytyjiä.
No, luonto korjaa heikommat ja näin se kai näkyy että osa heittää pyyhkeen kehään jo kättelyssä eikä edes yritä .
MIksi ihmeessä et menisi hoitoihin? Kuolisit kituen mieluummin pois. Kamala ajatus. Kyllä elämän puolesta pitää edes yrittää taistella. Elämän varrella tulee paljon vastoinkäymisiä, mutta täytyy vain jaksaa. Toisille niitä tosin tulee enemmän kuin toisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis sitä pahoinvointia. Mielummin kuolisin pois.
Mitä pahoinvointia?
Sytostaatit aiheuttaa lähes aina pahoinvointia.
Nykyään on pahoinvoinninestolääkkeet. Olen käynyt läpi sytostaattihoidot, enkä voinut pahoin tai oksentanut kertaakaan. Välillä olin vähän väsyneempi, mutta toisaalta osan aikaa normaalia energisempi. Kävin vaelluksilla, salilla, ulkoilin, harrastin ja elin muutenkin lähes normaalia elämää hoitojen läpi. Leikkaus aiheutti eniten kipua ja rajoitusta sen hetken.
Sama täällä. Kävin 6x3 päivää ja vuotta myöhemmin 6x6 päivää sytostaattitiputuksessa enkä oksentanut koskaan.
Mitenkään en tule itseäni hoidattamaan syöpädiagnoosin saatuani. Tämä elämä ei ollut pätkääkään elämisen arvoinen. Ekan kerran toivoin kuolemaa alta 10 vuotiaana eikä tilanne ole muuttunut. En silti koe olevani masentunut, olen ihan menestynytkin työelämässä ja perustanut perheen.
Nyt lapset jo omillaan ja puoliso on ex minun halustani. Kaikki on päällisinpuolin kunnossa, mutta en haluisi elää yhtään tämän enempää.
Olen tehnyt todella tarkan hoitotestamentin ja kieltänyt itseni elvyttäminen, letkuruokinnan jne.
Olen ollut saattohoitamassa ystävääni ja kyllä hänen kuolemansa syöpään oli kivuton ja hyvinkin kaunis, vaikka joku tässä ketjussa oli eri mieltä
Jos syöpä löytyisi levinneenä ja toivoa ei ole niin kieltäytyisin jarruttavista hoidoista. Isältäni löytyi suolistosyöpä levinneenä, sai hidastavina hoitoina sytostaatteja. Se 16 kuukautta minkä eli oli yhtä kärsimystä sivuvaikutuksineen. Mieluummin matkustan maahan jossa eutanasia sallittu.
Avioliitto on onnellinen, mutta päättäjämme ovat niin pahoja, että kuolema tuntuu silti vapauttavammalta.
En menisi. Ottaisin vain kipulääkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eutanasian tahtoisin. Olen nähnyt kun läheinen kärvistelee kivuissaan loppuvaiheessa. Sai palliatiivisena hoitona sädetystä ja solunsalpaajia, mitään eivät auttaneet. Syöpäkasvain rikkoi kylkiluita, voitte vaan kuvitella niitä kipuja.
Miksi ei sallita armokuolemaa, MIKSI?
Olen nähnyt näitä kivuliaita syöpäkuolemia, jotka kestää jopa monia kuukausia ja siitä on ihmisarvo kaukana. Eläimetkin saa lopetuksen, mutta ihmisiä saa rääkätä vaikka miten julmasti.
Alan kannattaa eutanasiaa. Ne jotka eivät halua uskonnollisista tai muista syistä, ei tarvitse sellaista ehdottaakaan itselleen. Ne jotka hyväksyvät asian vaihtoehtona, laittavat vain paperinsa kuntoon.
Kannattaa tietoisesti alkaa nyt vahvistamaan omaa resilienssiäsi. Olet nuori vielä. Tulevaisuus ilmaston muutoksen ja yhteiskuntien eriarvoisuuden kanssa tulee olemaan sellainen, että vain selviytyjät selviää. Pitää haluta selviytyä. Pitää haluta elää. Muuten et tule pärjäämään.