Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulla todettaisiin syöpä, menisitkö välttämättä hoitoihin?
30.11.2022 |
Omalta kohdaltani mietin, etten olisi varma menisinkö. Olisi sitten tullut vain aika kuolla pois. Ja toiset syöpäpotilaat pääsisivät nopeammin hoitoihin, kun minä en veisi käyntiaikoja.
Olenkohan ainoa, joka pohtii näin?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
En välttämättä menis. Kaikki läheiset on kuolleet mm. kaksi lasa ja mies, vanhemmat, yksi sisarus. Mitäs minäkään täällä.
Lisäksi olen jo 61 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta hitossa menisin, en ole itsetuhoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitti vastauksista.
Lohduttaa kai(?) kun tietää, ettei ole ainoa joka näin ajattelee. Helpotusta elämään toivon kyllä kommentoijille.
Ei kai syöpähoitoihin myöskään voida pakottaa. Hmmm. Pakotettaisiinkohan silloin johonkin psykiatrin arvioon, mielentilatutkimukseen. Vai kunnioitettaisiinko tällaista hoitotahtoa terveydenhuollossa. Onkohan syöpähoidoista kieltäytyminen kuinka yleistä.
-ap
Eiköhän ole aika yleistä aluksi kieltäytyä esim. sytostaateista joilla on aika pahat haittavaikutukset. Ainakin on kuulostanut siltä. Mulle niitä ei tarjottu, kun leikattiin heti. Mulle tarjottiin aikanaan sädehoitoa leikkaushoidon jälkeen varmuuden vuoksi, mutta lääkärin kanssa arvioimme, että siitä voi olla enemmän haittaa, kun leikkaukset itsessään hoitavat taudin.
Mihinkään hoitoihin ei pakoteta ja eiköhän psykiatrin arvioonkin meno vaikka sellaista ehdotetaan ole täysin vapaaehtoista jos ei ole muuta psyykkistä kuin sairauden huolet.
Jos lääkäri epäilee psykoottistasoista häiriötä, on kyllä psykiatrin selvityksiin pakko mennä ja tarvitaessa psykiatri voi myös määrätä tahdosta riippumattomaan (psykiatriseen) hoitoon.
Joo, mutta ei lääkäri epäile hoidoista kieltäytymisen pohjalta ketään psykoottiseksi, vaan siihen vaaditaan oikeasti psykoosiin viittaavia oireita. On ihan normaalia olla monella tavalla hermostunut tai masentunut, kun käydään syöpäasioita läpi, syöpälääkärit törmäävät siihen koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitti vastauksista.
Lohduttaa kai(?) kun tietää, ettei ole ainoa joka näin ajattelee. Helpotusta elämään toivon kyllä kommentoijille.
Ei kai syöpähoitoihin myöskään voida pakottaa. Hmmm. Pakotettaisiinkohan silloin johonkin psykiatrin arvioon, mielentilatutkimukseen. Vai kunnioitettaisiinko tällaista hoitotahtoa terveydenhuollossa. Onkohan syöpähoidoista kieltäytyminen kuinka yleistä.
-ap
Eiköhän ole aika yleistä aluksi kieltäytyä esim. sytostaateista joilla on aika pahat haittavaikutukset. Ainakin on kuulostanut siltä. Mulle niitä ei tarjottu, kun leikattiin heti. Mulle tarjottiin aikanaan sädehoitoa leikkaushoidon jälkeen varmuuden vuoksi, mutta lääkärin kanssa arvioimme, että siitä voi olla enemmän haittaa, kun leikkaukset itsessään hoitavat taudin.
Mihinkään hoitoihin ei pakoteta ja eiköhän psykiatrin arvioonkin meno vaikka sellaista ehdotetaan ole täysin vapaaehtoista jos ei ole muuta psyykkistä kuin sairauden huolet.
Jos lääkäri epäilee psykoottistasoista häiriötä, on kyllä psykiatrin selvityksiin pakko mennä ja tarvitaessa psykiatri voi myös määrätä tahdosta riippumattomaan (psykiatriseen) hoitoon.
Joo, mutta ei pelkän hoidosta kieltäytymisen takia kenelläkään epäillä psykoottistasoista mielenterveyshäiriötä.
Vierailija kirjoitti:
En välttämättä menis. Kaikki läheiset on kuolleet mm. kaksi lasa ja mies, vanhemmat, yksi sisarus. Mitäs minäkään täällä.
Mulla vähän sama, vaikken ole kovin vanhakaan. Viisikymppinen. Mutta mulla ei ole ketään läheistä elossa, ei yhtäkään ihmistä jolle on mitään väliä elänkö vai olenko kuollut. Itsekään en välitä, ja elämä on ankeaa yksinäistä tarpomista. Olisipa jotain myrkkyä jolla päättää tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se masennuspotilaalle on helpotus saada syöpä, koska silloin pääsee kunnialla pois. Ei tarvitse kertoa kenellekään onko hoitoja ottanut vai ei. Syöpäpotilaat kuitenkin saa sen sädekehän kun itsemurhan tehneitä pidetään heikkoina ja itsekkäinä.
Minä taas masennuspotilaana pelkään, että minua ei hoideta :(
Jos olisi ja jos vastaisin menisin, niin joku nuori kävisi sanallisesti kimppuuni aiheena yhteiskunnan varojen tuhlaaminen. Sellainen neropatti, lähinnä oikeistoon suuntautuva, kirjoittaa palstoille hyvinkin kärkkäästi ja keksi valeita. Lienee jäänyt koulutus kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin vain kipua lievittävää lääkitystä. Tosin en ole koskaan sairastanut mitään mahdollisesti kuolemaan johtavaa sairautta, joten mieli voisi muuttua jos sairastuisin.
Sairastin rintasyövän lähes 20 vuotta sitten. Oli levinnyt imusolmukkeisiinkin. Sain kaikki mahdolliset hoidot, ja elän nyt ihan normaalia elämää. Pitkään ajattelin, että en lähde enää uudelleen hoitorumbaan, jos tauti aktivoituu. Tosiasiassa sitä ei voi etukäteen tietää, miten reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eutanasian tahtoisin. Olen nähnyt kun läheinen kärvistelee kivuissaan loppuvaiheessa. Sai palliatiivisena hoitona sädetystä ja solunsalpaajia, mitään eivät auttaneet. Syöpäkasvain rikkoi kylkiluita, voitte vaan kuvitella niitä kipuja.
Miksi ei sallita armokuolemaa, MIKSI?
Koska aikanaan typerä eduskunta päätti niin.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vain kipua lievittävää lääkitystä. Tosin en ole koskaan sairastanut mitään mahdollisesti kuolemaan johtavaa sairautta, joten mieli voisi muuttua jos sairastuisin.
Täällä ei ilmiselvästi monet ole nähneet läheisensä kuolevan syöpään. Oireita voi olla muitakin kuin kipu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö täällä ne, jotka eivät hoitoa ottaisi, millainen kuolema hoitamattomaan syöpään on? Ja huom. syöpä on joukko sairauksia, ei yksi sairaus.
Ottakaa huomioon, että Suomessa ei ole laillista eutanasiaa.
Minulla ei ole itsellänikään tietoa hoitamattomasta syöpäkuolemasta, mutta jotenkin silti pieni epärealismi kuvastuu joistain näistä vastauksista.
Toivon vain, ettei käy niin, että ensin kieltäytyy hoidoista, ja sitten mieli muuttuu, kun on jo myöhäistä, ja hoito on paljon rankempaa ja kalliimpaa tai jopa toivotonta.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei pakoteta hoitamaan syöpää, ja näitä tapauksia välillä onkin, jossa potilas joko ei halua aloittaa hoitoa tai keskeyttää sen omasta tahdostaan. Tällöin lääkäri yrittää antaa realistisen kuvan sairauden etenemisestä ja siitä, mihin hoitamattomuus voi johtaa.
Pahimmillaan hoitamaton syöpä on todella hidas ja äärimmäisen tuskallinen kitukuolema. Kipulääkkeiden kapasiteetit tulevat vastaan nopeammin kuin mitä kuolo korjaa. Elimet pettävät hitaasti ja osittain, mikä aiheuttaa sen että ilman hoitoa kuolemaan voi mennä kuukausia/vuosia.
Se ensimmäinen asia mikä potilaan on hyvä tiedostaa on, että syöpäkuolema ei ole lempeä poisnukkuminen kipulääkkeiden pitäessä tuskat turrutettuina.
Aina tämä sama tuskaa, tuskaa ja tuskaa. Kuka tai mikä pakottaa odottamaan sinne asti? Ei mikään tai kukaan. Keinot kyllä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kestäis sitä pahoinvointia. Mielummin kuolisin pois.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei pakoteta hoitamaan syöpää, ja näitä tapauksia välillä onkin, jossa potilas joko ei halua aloittaa hoitoa tai keskeyttää sen omasta tahdostaan. Tällöin lääkäri yrittää antaa realistisen kuvan sairauden etenemisestä ja siitä, mihin hoitamattomuus voi johtaa.
Pahimmillaan hoitamaton syöpä on todella hidas ja äärimmäisen tuskallinen kitukuolema. Kipulääkkeiden kapasiteetit tulevat vastaan nopeammin kuin mitä kuolo korjaa. Elimet pettävät hitaasti ja osittain, mikä aiheuttaa sen että ilman hoitoa kuolemaan voi mennä kuukausia/vuosia.
Se ensimmäinen asia mikä potilaan on hyvä tiedostaa on, että syöpäkuolema ei ole lempeä poisnukkuminen kipulääkkeiden pitäessä tuskat turrutettuina.
Mutta se ei ole sitä silloinkaan vaikka kävisi ensin ne raskaat sytostaatti- ja sädehoidot sekä vaikka leikattaisiinkin.
Kaikki syövät ei todellakaan parane vaikka olisi millainen arsenaali niitä hoitoja ja hoito olisi alkanutkin ajoissa/heti kun syöpä alkaa oireilla ja diagnoosi ei viivästyisi esim siksi, että terveyskeskuslääkäri käskee vain seurailla vointia kuukauden kaksi.
Sitten sitä ensin ravaa noissa hoidoissa (ei kivuttomia/mukavia nekään) ja sitten todetaan, että juuei sitä syöpää pois saatu ja nämä nyt vaan vähän ehkä antoi lisäaikaa (aikaa jota menetti todellisuudessa enemmän noissa hoidoissa ravatessaan).
Sen jälkeen sitten vielä kokee tuon lainaamassa viestissäni kuvaillun kuoleman. Syöpähoidoissa käyminen ei sitä poista.
Ja vastaus ap:n kysymykseen; itsellä se riippuisi ihan siitä mikä syöpä ja mikä ennuste. Syöpähoidot on raskaita ja jos niillä ei parhaassa tapauksessakaan olisi saatavissa kuin lisää aikaa vaikka vuosi/kaksi niin itse jättäisin ne kyllä väliin. Asia erikseen jos vaikka olisi rintasyöpä joka olisi parannettavissa leikkauksella eli ei olisi etäpesäkkeitä ym.
Vierailija kirjoitti:
Eutanasian tahtoisin. Olen nähnyt kun läheinen kärvistelee kivuissaan loppuvaiheessa. Sai palliatiivisena hoitona sädetystä ja solunsalpaajia, mitään eivät auttaneet. Syöpäkasvain rikkoi kylkiluita, voitte vaan kuvitella niitä kipuja.
Miksi ei sallita armokuolemaa, MIKSI?
Olen nähnyt näitä kivuliaita syöpäkuolemia, jotka kestää jopa monia kuukausia ja siitä on ihmisarvo kaukana. Eläimetkin saa lopetuksen, mutta ihmisiä saa rääkätä vaikka miten julmasti.
Menisin. Ja meninkin. Hyvin sujuivat ja toivottavasti sain/saan paljon lisävuosia ja nähdä, kun lapseni kasvaa. Olin sairastuessani vähän yli 30v ja lapsi 10v. Kävi hyvä tuuri, kun hoidot toimivat.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis sitä pahoinvointia. Mielummin kuolisin pois.
Mitä pahoinvointia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis sitä pahoinvointia. Mielummin kuolisin pois.
Mitä pahoinvointia?
Sytostaatit aiheuttaa lähes aina pahoinvointia.
Ja tässä on oivallisesti kuvailtu syy siihen miksi olen vankkumaton eutanasian kannattaja.
On täysin epäeettistä ja epäinhimillistä pakottaa ihminen kärsimään sietämättömistä kivuista ties kuinka kauan kun on jo tiedossa, että ihminen kuolee joka tapauksessa tämän kidutuksen päättyessä.