Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulla todettaisiin syöpä, menisitkö välttämättä hoitoihin?
30.11.2022 |
Omalta kohdaltani mietin, etten olisi varma menisinkö. Olisi sitten tullut vain aika kuolla pois. Ja toiset syöpäpotilaat pääsisivät nopeammin hoitoihin, kun minä en veisi käyntiaikoja.
Olenkohan ainoa, joka pohtii näin?
Kommentit (77)
Miten helvetissä voisin ottaa teidän muelestä 571e on jo liikaa meistä työttömistä yhteiskunnan eläteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis sitä pahoinvointia. Mielummin kuolisin pois.
Mitä pahoinvointia?
Sytostaatit aiheuttaa lähes aina pahoinvointia.
Nykyään on pahoinvoinninestolääkkeet. Olen käynyt läpi sytostaattihoidot, enkä voinut pahoin tai oksentanut kertaakaan. Välillä olin vähän väsyneempi, mutta toisaalta osan aikaa normaalia energisempi. Kävin vaelluksilla, salilla, ulkoilin, harrastin ja elin muutenkin lähes normaalia elämää hoitojen läpi. Leikkaus aiheutti eniten kipua ja rajoitusta sen hetken.
Olen kyllä välillä miettinyt, että sillähän tästä paskasta pääsisi, kun jättäisi hoitamatta. Kai sitä tosipaikan tullen kuitenkin pitäisi jatkaa kituuttamista läheisten tähden, ainakin niin kauan kun vanhempani on elossa. On elänyt niin kovan elämän, että olisi vähän liikaa joutua vielä lapsensakin hautaamaan ennen omaa kuolemaansa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitti vastauksista.
Lohduttaa kai(?) kun tietää, ettei ole ainoa joka näin ajattelee. Helpotusta elämään toivon kyllä kommentoijille.
Ei kai syöpähoitoihin myöskään voida pakottaa. Hmmm. Pakotettaisiinkohan silloin johonkin psykiatrin arvioon, mielentilatutkimukseen. Vai kunnioitettaisiinko tällaista hoitotahtoa terveydenhuollossa. Onkohan syöpähoidoista kieltäytyminen kuinka yleistä.
-ap
Saa kieltäytyä. Mä ajattelen niin, että oli sairaus mikä vain, päättäisin ennusteen ja elinajanodotteen pohjalta. Jos saisin hoidoitta aikaa puoli vuotta ja hoidoilla ehkä vuoden, en menisi hoitoihin. Mielummin eläisin sen puoli vuotta kuin vuoden hoidoista sairaana.
Menisitkö välttämättä? Mitä tuo tarkoittaa?
Minun kohdallani syövän toteaminenkin on pienimmässä todennäköisyysluokassa. Kuulun niihin joilla ei ole säännöllisiä terveystarkastuksia! Joukkotarkastukset koskevat vain joitakin syöpälejeja.
Voi olla että syöpä jo jyllää jossakin päin kehossani. Olen sitä arvottominta ihmisluokkaa! En saa terveyspalveluita! Eikä ole kyllä varaa niitä maksaakaan! Nauttikaa erinomaisuudestanne!
Muuten hei umpiputkessa tavara nousee vasta kun imutehoa lisätään! Tyhmiä on helppo kusettaa, että terkut vaan sille eiliselke kuuuuuuuuussssssssiiiiiiiiipppppppääääääääällllllllle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis sitä pahoinvointia. Mielummin kuolisin pois.
Mitä pahoinvointia?
Sytostaatit aiheuttaa lähes aina pahoinvointia.
Nykyään on pahoinvoinninestolääkkeet. Olen käynyt läpi sytostaattihoidot, enkä voinut pahoin tai oksentanut kertaakaan. Välillä olin vähän väsyneempi, mutta toisaalta osan aikaa normaalia energisempi. Kävin vaelluksilla, salilla, ulkoilin, harrastin ja elin muutenkin lähes normaalia elämää hoitojen läpi. Leikkaus aiheutti eniten kipua ja rajoitusta sen hetken.
Mä olen ymmärtänyt, että ne pahoinvoinninestolääkkeet ovat niin tehokkaita, että harvalla tulee pahoinvointia edes akuutin leukemian sytostaattihoitojen myötä, vaikka ne ovat varmaan rankimmat mahdolliset sytostaattihoidot mitä syöpiin annetaan.
Itse kysymykseen vastauksena, että totta kai menisin hoitoihin (jos siis ennuste ei ole olematon). Olen 35-vuotias ja hyväkuntoinen, joten en kokeilematta heittäisi lusikkaa nurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö täällä ne, jotka eivät hoitoa ottaisi, millainen kuolema hoitamattomaan syöpään on? Ja huom. syöpä on joukko sairauksia, ei yksi sairaus.
Ottakaa huomioon, että Suomessa ei ole laillista eutanasiaa.
Minulla ei ole itsellänikään tietoa hoitamattomasta syöpäkuolemasta, mutta jotenkin silti pieni epärealismi kuvastuu joistain näistä vastauksista.Toivon vain, ettei käy niin, että ensin kieltäytyy hoidoista, ja sitten mieli muuttuu, kun on jo myöhäistä, ja hoito on paljon rankempaa ja kalliimpaa tai jopa toivotonta.
Jokainen kuolee kuitenkin lopulta johonkin, ja harvoin ne kuolemat mukavia ja tuskattomia ovat. Syöpäkuoleman olen nähnyt jo lapsuudessani, kun veljeni kuoli 10-vuotiaana syöpään. Jota kyllä hoidettiin, mutta taistelu tautia vastaan hävittiin. Hänen tapauksessa hoidot lähinnä pitkittivät kärsimystä, mutta eihän sitä toki voinut etukäteen tietää etteivät auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin aivan kaikkiin hoitoihin, myös kokeellisiin jollei muusta olisi apua. Läheiseni eli 10 vuotta tällaisilla hoidoilla. Kyllä se maksoi maltaita, mutta ainakin hänen kohdallaan kannatti. Eli melko normaalisti viimeisiä kuukausia lukuunottamatta.
Iso osa syövistä on hoidettavissa nykyään ja olen itsekin sairastanut syövän, joka leikattiin ja sädetettiin pois. Leikkaus oli rankka, sädehoidot eivät, joten loppujen lopuksi koko homma oli ohi kolmessa kuukaudessa. Tottakai menin hoitoihin ja elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis sitä pahoinvointia. Mielummin kuolisin pois.
Mitä pahoinvointia?
Sytostaatit aiheuttaa lähes aina pahoinvointia.
Nykyään on pahoinvoinninestolääkkeet. Olen käynyt läpi sytostaattihoidot, enkä voinut pahoin tai oksentanut kertaakaan. Välillä olin vähän väsyneempi, mutta toisaalta osan aikaa normaalia energisempi. Kävin vaelluksilla, salilla, ulkoilin, harrastin ja elin muutenkin lähes normaalia elämää hoitojen läpi. Leikkaus aiheutti eniten kipua ja rajoitusta sen hetken.
Mä olen ymmärtänyt, että ne pahoinvoinninestolääkkeet ovat niin tehokkaita, että harvalla tulee pahoinvointia edes akuutin leukemian sytostaattihoitojen myötä, vaikka ne ovat varmaan rankimmat mahdolliset sytostaattihoidot mitä syöpiin annetaan.
Itse kysymykseen vastauksena, että totta kai menisin hoitoihin (jos siis ennuste ei ole olematon). Olen 35-vuotias ja hyväkuntoinen, joten en kokeilematta heittäisi lusikkaa nurkkaan.
Mulla ainakin pahoinvoinninestolääkkeet veivät pois vain oksentamisen, mutta pahoinvoiva olo säilyi.
En, koska en haluaisi kokea sitä kamppailua ja epätietoisuutta siitä että selviänkö. Lähden mieluummin täältä
M26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Nykyään on pahoinvoinninestolääkkeet. Olen käynyt läpi sytostaattihoidot, enkä voinut pahoin tai oksentanut kertaakaan. Välillä olin vähän väsyneempi, mutta toisaalta osan aikaa normaalia energisempi. Kävin vaelluksilla, salilla, ulkoilin, harrastin ja elin muutenkin lähes normaalia elämää hoitojen läpi. Leikkaus aiheutti eniten kipua ja rajoitusta sen hetken.[/quote]
Onnittelut sinulle! Kai tiedät, että sytostaattilääkkeet määrätään aina potilaan mukaan yksilöllisesti. Myös se, miten niihin reagoi on yksilöllistä.
Kaikki eivät todellakaan elä läheskään normaalia elämää hoitojen aikana. Samoin leikkaus ja siitä toipuminen on yksilöllistä.
Menisin, jos pääsisin. Nykyään julkinen terveydenhoito on ajettu niin alas, että varmaan saisi odottaa kuukausia, että pääsisi edes lääkäriin. Miksi tätä systeemiä muuten kutsutaan terveydenhoidoksi,, kun nykyisin ei edes sairauksia hoideta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvussani on ollut syopaa. Osa hoidettu ja osa ei, kuolema korjas lopulta kummankin.
Itse en ottaisi hoitoa ihan siita syysta, etta se hoito ei ole mikaan kevyt tie kulkea eika takaa parannusta. Josksus se hoito vetaa niin huonoon kuntoon, etta siihen kuolee.
Siina tapetaan kaikki solut. Hyvat ja huonot.
Mutta joo en ikina laita laheisiani kaymaan omia syopahoitoja lapi.
Sen sijaan kayn lapi kaikki luontaishoidot ja ketoosit. Kuolema korjaa jos on korjakseen.
Tietenkin saatan muuttaa mieltani diagnoosin saatuani. Kuka tietaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se masennuspotilaalle on helpotus saada syöpä, koska silloin pääsee kunnialla pois. Ei tarvitse kertoa kenellekään onko hoitoja ottanut vai ei. Syöpäpotilaat kuitenkin saa sen sädekehän kun itsemurhan tehneitä pidetään heikkoina ja itsekkäinä.
Selvisin vakavasta masennuksesta ja selvisin syövästä. Ensin mainittu meinasi ihan oikeasti viedä hengen, mutta onneksi löysin lopulta avun siihen sairauteen. Syövän parantamisesta kiitos terveydenhuollolle.
En ottaisi hoitoja vaan muutamanlitran hopeavettä
No riippuu tietenkin ihan syövästä ja sen ärhäkkyydestä. Puolison kaksi syöpätaistelua nähneenä en lähtisi mihinkään rankkoihin hoitoihin.
Tietenkin menisin.
Ap on masennuksen merkki ettei omalla elämällä ole väliä.
Itsetuhoisuus ei ole henkisesti hyvinvoivan ihmisen merkki.
Menin hoitoon ja kadun sitä edelleen, koska hoidot jättivät huonon elämänlaadun.
Tuskin.
Minulla on jo useampi perussairaus, joihin ei ole parantavaa hoitoa. Yksi niistä aiheuttaa sellaisia ongelmia, jotka voivat viedä minut periaatteessa milloin tahansa. Elämänlaatuni on ollut jo pitkään laskusuunnassa, joten kokonaisuutta katsoen en näe pointtia hoidoissa. Vaikka syöpä saataisiin pois, ei se tekisi mitään kaikille muille vaivoilleni ja luulen, että hoidoista ja syövästä jäisi myös joitakin muita lisävaivoja tai entiset vaivat pahenisivat entisestään. Terveiden on toki helppo huudella.