Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulla todettaisiin syöpä, menisitkö välttämättä hoitoihin?
30.11.2022 |
Omalta kohdaltani mietin, etten olisi varma menisinkö. Olisi sitten tullut vain aika kuolla pois. Ja toiset syöpäpotilaat pääsisivät nopeammin hoitoihin, kun minä en veisi käyntiaikoja.
Olenkohan ainoa, joka pohtii näin?
Kommentit (77)
Et ole ainoa joka on pohtinut samaa. Toivon usein saavani syövän, en käy mm. koskaan säännöllisissä papa kokeissa. Jos saisin syövän, haluaisin toki kivunlievitystä ym mutta en haluaisi parantavaa hoitoa. Tähän syynä masennus ja joka päiväinen toive kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitti vastauksista.
Lohduttaa kai(?) kun tietää, ettei ole ainoa joka näin ajattelee. Helpotusta elämään toivon kyllä kommentoijille.
Ei kai syöpähoitoihin myöskään voida pakottaa. Hmmm. Pakotettaisiinkohan silloin johonkin psykiatrin arvioon, mielentilatutkimukseen. Vai kunnioitettaisiinko tällaista hoitotahtoa terveydenhuollossa. Onkohan syöpähoidoista kieltäytyminen kuinka yleistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitti vastauksista.
Lohduttaa kai(?) kun tietää, ettei ole ainoa joka näin ajattelee. Helpotusta elämään toivon kyllä kommentoijille.
Ei kai syöpähoitoihin myöskään voida pakottaa. Hmmm. Pakotettaisiinkohan silloin johonkin psykiatrin arvioon, mielentilatutkimukseen. Vai kunnioitettaisiinko tällaista hoitotahtoa terveydenhuollossa. Onkohan syöpähoidoista kieltäytyminen kuinka yleistä.
-ap
Eiköhän ole aika yleistä aluksi kieltäytyä esim. sytostaateista joilla on aika pahat haittavaikutukset. Ainakin on kuulostanut siltä. Mulle niitä ei tarjottu, kun leikattiin heti. Mulle tarjottiin aikanaan sädehoitoa leikkaushoidon jälkeen varmuuden vuoksi, mutta lääkärin kanssa arvioimme, että siitä voi olla enemmän haittaa, kun leikkaukset itsessään hoitavat taudin.
Mihinkään hoitoihin ei pakoteta ja eiköhän psykiatrin arvioonkin meno vaikka sellaista ehdotetaan ole täysin vapaaehtoista jos ei ole muuta psyykkistä kuin sairauden huolet.
Ketään ei pakoteta hoitamaan syöpää, ja näitä tapauksia välillä onkin, jossa potilas joko ei halua aloittaa hoitoa tai keskeyttää sen omasta tahdostaan. Tällöin lääkäri yrittää antaa realistisen kuvan sairauden etenemisestä ja siitä, mihin hoitamattomuus voi johtaa.
Pahimmillaan hoitamaton syöpä on todella hidas ja äärimmäisen tuskallinen kitukuolema. Kipulääkkeiden kapasiteetit tulevat vastaan nopeammin kuin mitä kuolo korjaa. Elimet pettävät hitaasti ja osittain, mikä aiheuttaa sen että ilman hoitoa kuolemaan voi mennä kuukausia/vuosia.
Se ensimmäinen asia mikä potilaan on hyvä tiedostaa on, että syöpäkuolema ei ole lempeä poisnukkuminen kipulääkkeiden pitäessä tuskat turrutettuina.
Kun jo näin suht terveenä usein miettii, mitä järkeä tässä kaikessa on, niin vielä vähemmän sitä järkeä taitaa olla sitten kun on syöpä viemässä hautaan. Joten enpä taida parannusta toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se masennuspotilaalle on helpotus saada syöpä, koska silloin pääsee kunnialla pois. Ei tarvitse kertoa kenellekään onko hoitoja ottanut vai ei. Syöpäpotilaat kuitenkin saa sen sädekehän kun itsemurhan tehneitä pidetään heikkoina ja itsekkäinä.
Tottakai ottaisin hoidot. Moni terve on niin tottunut terveyteensä, että vähän etuoikeutettuna ajattelee, että parempi kuolla pois heti jos sairastuu. Itse sairastuin parantumattomasti nuorena ja minulle tapahtui se mistä aiemmin ajattelin että siinä tilanteessa haluaisin kuolla pois. No enpä sitten halunnut, vaikka tämä on kituuttamista niin tämä on se ainut elämäni. Ja elämässä on silti hyvää ja asioita jotka tekevät onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitti vastauksista.
Lohduttaa kai(?) kun tietää, ettei ole ainoa joka näin ajattelee. Helpotusta elämään toivon kyllä kommentoijille.
Ei kai syöpähoitoihin myöskään voida pakottaa. Hmmm. Pakotettaisiinkohan silloin johonkin psykiatrin arvioon, mielentilatutkimukseen. Vai kunnioitettaisiinko tällaista hoitotahtoa terveydenhuollossa. Onkohan syöpähoidoista kieltäytyminen kuinka yleistä.
-ap
Kyllä saa kieltäytyä eikä pakoteta tietenkään mihinkään psykiatrin arvioon. Jokaisella on oikeus omaan kehoonsa, päättää mitä hoitoja ottaa ja mitä ei.
Kyllä kaikenlaisista hoidoista kieltäytyviä on, niin syöpähoidoista kuin sydämen pallolaajennuksista tai ohitusleikkauksista kuin muustakin. Isoisäni lähti. niin, että meni lääkäriin kun rintaa puristi ja todettiin että se olisi keskussairaalassa pallolaajennus edessä. Hän päätti, että ei, hän ei tahdo, hän on elänyt jo tarpeeksi ja hän haluaa lähteä nyt. Lääkäri oli alkuun luullut, että hän pelkäisi hoitoa jotenkin ja puhunut miten se on helppo ja nopea toimenpide ja elämänlaatu palaa ennalleen. Mutta kyllä se oli hyväksynyt, kun hän oli todennut että hän on jo tarpeeksi tätä elämää nähnyt eikä taida enää lähteä sitä pitkittämään.
Minun rakas ystävätär selvisi melkeen 12 vuotta syövästä kun kieltäytyi lääkityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä on aika vaikea tietää miten siihen oikeasti reakoisi.
En menisi. Olen jopa rukoillut syöpää vuosikausia että pääsisin pois. Syöpä olisi mulle lottovoitto. N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla 40-vuotiaalla itseasiassa juuri epäillään syöpää ja kyllä menen kaikkiin mahdollisiin hoitoihin jos se todetaan. 10-vuotias lapseni tarvitsee äitiä vielä pitkään. En osaa olla itsestäni kovin huolissaan mutta lapsen vuoksi on kamala ahdistus.
No totta kai menisin, jos on mahdollisuus parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitti vastauksista.
Lohduttaa kai(?) kun tietää, ettei ole ainoa joka näin ajattelee. Helpotusta elämään toivon kyllä kommentoijille.
Ei kai syöpähoitoihin myöskään voida pakottaa. Hmmm. Pakotettaisiinkohan silloin johonkin psykiatrin arvioon, mielentilatutkimukseen. Vai kunnioitettaisiinko tällaista hoitotahtoa terveydenhuollossa. Onkohan syöpähoidoista kieltäytyminen kuinka yleistä.
-ap
Eiköhän ole aika yleistä aluksi kieltäytyä esim. sytostaateista joilla on aika pahat haittavaikutukset. Ainakin on kuulostanut siltä. Mulle niitä ei tarjottu, kun leikattiin heti. Mulle tarjottiin aikanaan sädehoitoa leikkaushoidon jälkeen varmuuden vuoksi, mutta lääkärin kanssa arvioimme, että siitä voi olla enemmän haittaa, kun leikkaukset itsessään hoitavat taudin.
Mihinkään hoitoihin ei pakoteta ja eiköhän psykiatrin arvioonkin meno vaikka sellaista ehdotetaan ole täysin vapaaehtoista jos ei ole muuta psyykkistä kuin sairauden huolet.
Jos lääkäri epäilee psykoottistasoista häiriötä, on kyllä psykiatrin selvityksiin pakko mennä ja tarvitaessa psykiatri voi myös määrätä tahdosta riippumattomaan (psykiatriseen) hoitoon.
Oletko masentunut itsemurhakandidaatti?
En välttämättä menis. Kaikki läheiset on kuolleet mm. kaksi lasa ja mies, vanhemmat, yksi sisarus. Mitäs minäkään täällä.
Eutanasian tahtoisin. Olen nähnyt kun läheinen kärvistelee kivuissaan loppuvaiheessa. Sai palliatiivisena hoitona sädetystä ja solunsalpaajia, mitään eivät auttaneet. Syöpäkasvain rikkoi kylkiluita, voitte vaan kuvitella niitä kipuja.
Miksi ei sallita armokuolemaa, MIKSI?
Sitä on paha tietää vasta kuin sitten jos syöpä tulee. Elämään kyllästynytkin voi saada jotain uutta elämäntahtoa yhtäkkiä kun tajuaa että se on oikeesti menoa.
Emmenis, vaan Alkoon ja pordelliin. Siitä sitten hevoisenhelvettiin.
Et. Minä olen jo yli 20 vuotta sitten päättänyt, että en ota minkäänlaisiin sairauksiin lääketieteellistä hoitoa. Kuolema olisi ihan toivottu ja odotettu asia. Tähän mennessä ei ole karmeista elämäntavoista ja sairaalloisesta ylipainosta huolimatta kuitenkaan mikään vakava tauti iskenyt. Koronakin oli pelkkä pikkunuha, minä kun jo ehdin toivoa että tässä se oli.