Nyt eläkkeelle jäätyäni olen alkanut ymmärtää elämäntapatyöttömiä

Soitatko Ilmariselle krapula-aamuna, että "Sori, on vähän flunssaa, niin en pääse tänään eläkkeelle."

Olin lomautettuna 2 vuotta.

Joku etiäinen oli ja myin auton syksyllä.

Auto on älyttömän kallis pitää. Jäi autokulut pois, vaatetusta, mitä vielä. Maksoin liiton korvauksilla normaalisti jopa lainaa.

Työpaikalla tulee uudistuksia ja työnkuva loppuu viim 5 v sisällä.

Alan makselemaan lainassa extraa ja veikkaan kyllä pärjään, vaikka työt loppuisikin. Ikää mittarissa 54. 2 - 5 v töitä, 2 v liiton rahoja. Se on siinä.

Rinnastat itsesi siis edelleen työikäiseen, siinä on vielä sopeutumista sitten.

Minä tein jo laskelmat.

50v elämäntapatyöttömäksi. Pääomatuloilla eläisi jo just ja just. Sitten tukikikkailua pienellä stressillä, koska vaikka ne katkaistaisiin kokonaan, pärjäisin kyllä. Menotkin laskevat kummasti kun ei tarvitse käydä töissä, ei tarvitse rempata autoa justnytheti 80 eurolla/tunti kun pitää ajaa töihin.

Työelämä ei tarjoa enemmistölle muuta kuin rahaa.

Niin, kuka hullu nykyään tekee jotain niin alentavaa kuin töitä?!

Monesti mietin, että pitäisi mennä töihin, sitten herään aamulla aikaisin käymää kaupassa katsoen samalla töihin meneviä kiireisiä ihmisiä ja muistan taas miten ikävää oli lähteä väsyneenä töihin kärsimään. Siitä ilosta sitten saat pari sataa enemmän käyttörahaa kuukaudessa. Laittelen kyllä päivittäin työhakemuksia, mutta kun töitä ei tarjota, niin ei paljon mieltä paina se että elän loisena. Aivan turha paheksua elämäntapatyöttömiä, kun ette te edes halua palkata meitä. Parikymppisestä asti lähetellyt hakemuksia, mutta ei tule kuin jotain rekryfirmojen ensihaistatteluja, jotka eivät sitten johda yhtään mihinkään.

Vuoden olin kun tuli yt-ssä kenkää. Oli kyllä ihan juhlaa, en keksi mitään huonoa, jopa ansiosidonnainen oli suurempi kuin palkka nyt ja rahaa jäi työtötmänä jopa säästöön, vaikka teki kaikki päivät kaikkea kivaa.

No miksi palasin töihin, en halunnut elää muiden rahoilla, ainut syy, nythän tätäkin ollaan "ottamassa pois" kun alimpia palkkoja leikataan kilpailutusten yhteydessä, lisiä leikataan, nimikkeitä muutetaan, tunteja leikataan, etuja karsitaan, onhan noita kikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Olin lomautettuna 2 vuotta.

Joku etiäinen oli ja myin auton syksyllä.

Auto on älyttömän kallis pitää. Jäi autokulut pois, vaatetusta, mitä vielä. Maksoin liiton korvauksilla normaalisti jopa lainaa.

Työpaikalla tulee uudistuksia ja työnkuva loppuu viim 5 v sisällä.

Alan makselemaan lainassa extraa ja veikkaan kyllä pärjään, vaikka työt loppuisikin. Ikää mittarissa 54. 2 - 5 v töitä, 2 v liiton rahoja. Se on siinä.

Et sä liiton rahoilla välttämättä 2v. voi olla.Se riippuu siitä kuinka innokas työkkärintäti sattuu olemaan.Minäkin kun olin eläkeputkessa ja eläkeikä lähellä luulin saavani olla .Mutta ei,töihin laittoivat.Eläkeikä on 3 kk päässä.

Aloituksessa luki, että voi mennä pubiin kaljalle. Siellä sitten lottovoittajien ja työttömien kanssa eläkeläiset juhlii.

Kuka kertoisi, miten tuo lottovoittajan elämä eroaa työttömän elämästä, nukkuu pitkään, ei tee mitään epämukavaa ja viettää päivät pitkät olutlasin äärellä.

Itsehän taas näin eläkeiän kolkuttaessa en halua millään luopua vielä työelämästä. Minusta töihin meneminen on ollut aina hienoa, tosin teen töitä itselleni ja sen verran mitä haluan. Mikä on kyllä paljon, varsinkin talvikuukausina. Kesät sitten rennosti

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa luki, että voi mennä pubiin kaljalle. Siellä sitten lottovoittajien ja työttömien kanssa eläkeläiset juhlii.

Kuka kertoisi, miten tuo lottovoittajan elämä eroaa työttömän elämästä, nukkuu pitkään, ei tee mitään epämukavaa ja viettää päivät pitkät olutlasin äärellä.

En halua ikinä jäädä eläkkeelle tai jäädä työttämäksi, jos hienointa silloin on käydä kaljalla keskellä päivää jossain lähiöräkälässä:D

Kyllä se joka aamu töihin vääntäytyminen vaan oli hanurista nyt kun oli taloudellinen mahdollisuus laakereilleen heittäytyä. Ei niin minkäänlaista hinkua enää mihinkään ja olen löytänyt mun elämäntyylin.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa luki, että voi mennä pubiin kaljalle. Siellä sitten lottovoittajien ja työttömien kanssa eläkeläiset juhlii.

Kuka kertoisi, miten tuo lottovoittajan elämä eroaa työttömän elämästä, nukkuu pitkään, ei tee mitään epämukavaa ja viettää päivät pitkät olutlasin äärellä.

Ei aamulla pitkään nukkumiseen ja sohvalla rötväilyyn lottovoittoa tarvita.

Olen työtön mutta en käy baareissa kaljoilla. En ole baareissa käynyt 17 vuoteen.

Täysin järjetöntä köyhän istua baareissa kun rahat ei riitä edes perustarpeisiin. 

En tiedä sitten mistä ne tarpeista ne tinkivät jotta baariin pääsee.