Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun valitsin psykoterapeuttia
29.11.2022 |
Kysyin haastatelluilta varta vasten onko dialogia, puhuuko ja sanoittaako ja peilaako terapeutti. Koska olin yhdellä puhumattomalla jo käynyt ja se monimutkaisti tilannettani tosi pahasti. Nykyinen terapeutti sanoi, että totta kai. Hän kyselee, sanoittaa, realisoi, haastaa jne. Kolmas vuosi terapiaa alkanut ja tajusin terapeuttini hiljenneen jo aika kauan sitten.
Mikä ilmiö voi olla kyseessä? Tai mitkä ilmiöt. En yhtään jaksaisi tätä enää. Kyseessä traumapsykoterapia ja vakava traumatisoituminen.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuo on tärkeä oivallus, että koet terapeutin hiljaisuuden yksinjättämisenä. Se voi olla ilmiö/kokemus, joka toistuu ihmissuhteissasi tai on kokemus lapsuuden ihmissuhteistasi, joka aktivoituu terapiassa. Se, että otat asian puheeksi, on tärkeää itsesi kannalta
Joo, siksi kai tämä harmittaa ja mietityttääkin, kun se nimenomaan osuu siihen "minulla ei ole mitään väliä" -haavaan. Tuntuu siis, että trauma tuon osalta vain toistuu terapiassakin. Siksi lähdin hakemaan tietoa muista vaihtoehdoista. Mutta toki haluaisin kuulla niistä/siitä nimenomaan terapeutilta.
No miten yleensä toimit, jos tuo haava aktivoituu? Elämässä ja terapiassa tulee näitä hetkiä ihan varmasti, olennaista on puhua siitä olosta terapeutille eikä käyttää niitä ei-toimivia keinoja kuten vaikeneminen, hylkääminen jne
Vastaan tähän olen ensimmäisen sivun kommentoija joka kertoi terapeutin tuntuvan lähinnä sukulaistädiltä.
Vaikeneminen ja pakeneminen on tosiaan pinttyneitä toimintatapoja, itse lakkasin esittämästä (olosuhteisiin mitoitettuna) vahvaa ja yritän hyväksyä sen että olen vajanaisilla voimilla elämäntilanteessani. Yritin olla kuormittamatta muita mutta vaikenemisella ja pakenemalla tein vain itselleni sekä toisille hallaa. Vielä on opettelemista kyllä.
Paljon on näköjään samansuuntaisia kokemuksia ihmisillä, että terapia on jäänyt ohkaiseksi.
Itse yritin ehdottaa muutamaa tapaa jota olisimme lähteneet kokeilemaan, mistä olisi ollut konkreettista hyötyä, mutta aina jäi jutustelemiselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko uskaltautuneet koskaan vertaistukiryhmään?
Kolme vuotta!! Tsiisus! Ei kukaan jaksa kuunella kolmea vuotta saman ihmisen valitusta vaikka rahaa siitä saisikin. Olisin itse kiikussa varmaan jo viikossa tossa ammatissa.
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta!! Tsiisus! Ei kukaan jaksa kuunella kolmea vuotta saman ihmisen valitusta vaikka rahaa siitä saisikin. Olisin itse kiikussa varmaan jo viikossa tossa ammatissa.
Se on heidän työtään, ja usein asiakkaalta toivotaan sitoutumista 3 vuoden terapiaan ainakin kelan terapioissa:) vai teetkö sinä vain pätkätöitä jos ei joku päivä maistukaan?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko uskaltautuneet koskaan vertaistukiryhmään?
En ole, mutta haluaisin.
- ap
Alue: Aihe vapaa
Ah, autocorrect; ei "vaiheessa" vaan "vaihtoehtoja".