Mitä voi enää tehdä kun mieli on niin musta, vaikka kokeiltu on kaikkia keinoja

Vierailija kirjoitti:

Googleta AP psilosybiini masennuksen hoidossa ja suippomadonlakki.

Ihme yllyttämistä aloittajaa kohtaan. Ei mielisairaan ihmisin pidä koskea mihinkään päihdyttävään, edes alkoholiin ja sitäpaitsi Ne sienet ovat laittomia etkö ymmärrä?

Joskus vanhemmillakin on ollut vaikutus elämään tai koulu/työympäristö. Varsinkin jos äiti ei ole ollut tukeva ja välittävä. Itse tosin voi välittää itsestään ja joku muu.

Ihminen luontaisesti pakenee/välttelee vaikeita tuntemuksia. Oletko ap kokeillut, mitä tapahtuu jos vain hyväksyt nykyhetken ja sen olotilan joka sulla on? Sitten voi nimittäin tapahtua ihmeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googleta AP psilosybiini masennuksen hoidossa ja suippomadonlakki.

Ihme yllyttämistä aloittajaa kohtaan. Ei mielisairaan ihmisin pidä koskea mihinkään päihdyttävään, edes alkoholiin ja sitäpaitsi Ne sienet ovat laittomia etkö ymmärrä?

Oon eri, mutta kyllä minusta on ok ehdottaa tiedonetsimistä eri aiheista. Ei sen tarvi olla yllyttämistä. Mutta sienten kans oli joku mielialalääke joka estää niitten toiminnan ja jotain pahempiakin juttuja saattoi jonkun mielialalääkkeen kans yhteisvaikutuksena olla, että se kannattaa huomioida jo ihan sillon ku ehdottaa kyseistä itsehoitomenetelmää.

Olotilasi on aivokemiallinen häiriö joka menee ohi aikanaan. Sillä aikaa odottelet rauhassa, katselet maailman menoa ja hengittelet.

Itse päätin että asia selvä, ole sitten elämä tällainen, ja aloin vain elämään omiani tehden välittämättä enää mistään muusta kuin siitä että itse  pärjää mahdollisimman mukavasti. Tajusin jossain vaiheessa että olin poistanut elämästäni ikävät ihmiset, enkä enää kuunnellut keneltäkään mitään sontaa vaan esim. vanhemmilleni en vain enää vastnnut puhelimeen, tai suljin puhelimen jos ein pitänyt siitä mitä luuriin sanoivat. Viestejä en edes lukenut, ja poistin sometilit.  En enää kytännyt syönkö terveellisesti, ja ettenhän nyt vain syö liikaa herkkuja vaan vedin useampanakin päivänä putkeen ravinnoksi pelkästään aamupuuron ja lopun päivää söin kääretorttua.

Join viinaa ja poltin ketjussa tupakkaa, ajattelin että kuolen mieluiten näin, kun se kuitenkin kohta on edessä.

Aloin lukemaan kirjoja, ja erään kirjan luettuani ymmärsin että en ollut osannut asettaa omia rajojani koskaan, vaikka luulin niin tehneeni.

Tajusin tämän kun sanoin omalle lapselleni puhelimessa että jos sinulla ei ole mitään muuta asiaa kuin tällaista paskaa, niin älä viitsi soittaa ollenkaan, ja sen jälkeen pidin puhelinta 3 päivää kiinni kokonaan. Lapsi soitti yhteiselle tutullemme joka tuli oven taakse, ja jolle sanoin että en vain nyt halua olla kenenkään kanssa tekemisissä.

Eräänä sunnuntaisena krapulapäivänä vain lopetin tupakoinnin ja alkoholin juomisen. Nyt olen ollut 6kk ilman kumpaakin. Kerkesin juoda kutienkin 3 vuotta 3-4 kertaa viikossa. Ei vain yhtäkkiä enää tehnyt mieli. 

Nyt elelen täällä ja katson tarkasti kenen kanssa olen tekemisissä, ja etten lupaa yhtään mitään kellekään, etten sitten joudu väkisin lupausta pitämään vaikka h-hetkellä en haluaisi sitä pitää sittenkään, ja ennen kaikkea kerron tämän ääneen muille.

Eli jos kaveri pyytää kanssaan kahville viikon päästä keskiviikkona klo 17, niin sanon suoraan että en lupaudu nyt tuohon, koska en todellakaan tiedä huvittaako minua kahvitella silloin, että minulle sopii ekstemporekahvit paremmin, ja jos se ei sinulle käy, niin sekin on ok ettemme enää tapaa. Voimmehan aina laittaa viestejä ja soitella.

Ota ilopilleri.

Kuuntelin tässä gabor maten luentoa ja voisin suositella sinullekin tutustumista hänen kirjallisuuteen tai puheisiin

itse olen kärsinyt vuosia masennuksesta, on diagnoosikin olemassa.  Olin varmasti erittäin hankala ja haastava niin tytär, puoliso kuin ystäväkin.  Missään en nähnyt kuin negatiivista. Hukutin surua arveluttavillakin keinoilla, mistä en todellakaan ole ylpeä.

Terapiaa useampi vuosi takana, vaihtelevalla menestyksellä.  Aina kun vähän alkoi näkymään valoa tunnelin päässä, elämä päätti tempaista nyrkillä takaraivoon seuraavan traumatisoivan asian.

Valitettavasti luulin, siinä sumussa, että ystävät jaksaisivat loputtomiin tätä. Kuinka väärässä olinkaan.

Mutta se toimi myös silmien avaajana. 

Aloin vihdoin ymmärtää terapiassa oppimiani asioita.  Ei liian paljoa kerralla, pieniä askeleita, onnistumisista iloitsemista ja tieto siitä, että jos takapakkia tulee, niin sitten sitä murehditaan hetki, mutta ei luovuteta.

Suurin oppi oli se, että kaikki lopulta lähtee itsestä, omasta tahdosta ja näkökulmien laajentamisesta.

Siihen ei tarvita shamaaneita tai pullotettuja ihmevesiä suoraan kotipaikkakuntasi kraanasta.

Nyt olen noudattanut sitä, mitä olemme harjoitelleet terapeuttini kanssa. 

Joka päivä joku mieltä piristävä juttu, oli se sitten iso tai pieni.   Ystävien ja puolison kanssa käyty läpi kasvokkain ne haastett, mitä masennuksen on väleihimme vaikuttanut, mutta niistä ei pidä puhua jatkuvasti, vaan puhua heidän kanssaan muista aiheista, kuinka heillä menee, iloita ja surra heidänkin elämän kokemuksistaan, tehdä välillä jtn mukavaa yhdessä.

Ja jatkan terapiaa, sillä ystävät tai läheiset eivät asitä voi olla.  Ja teen päivittäin itselle mieluisia asioita. Joku tietty biisi, kävelylenkki , joskus ystävien tapaaminen, harrastus joka on lähellä sydäntä. Opettelen myös syömään ja nukkumaan uudestaan.

Tsemppiä kaikille, jotka kamppailevat mustuneen mielen kanssa. Se ei ole helppoa, ja tie on pitkä, mutta muutos on myös mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googleta AP psilosybiini masennuksen hoidossa ja suippomadonlakki.

Ihme yllyttämistä aloittajaa kohtaan. Ei mielisairaan ihmisin pidä koskea mihinkään päihdyttävään, edes alkoholiin ja sitäpaitsi Ne sienet ovat laittomia etkö ymmärrä?

Etkö sinä ymmärrä että ne sienet parantavat masennuksen. Että valtio on laittanut luonnossa kasvavat sienet laittomiksi, koska lääketehtaat eivät saa niistä euroakaan.

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/kaksi-annosta-psilosybiinia-liev…

https://tieku.fi/laaketiede/laaketieteellinen-tekniikka/taikasienet-voi…

https://www.hs.fi/tiede/art-2000007610164.html

Sienet, LSD. MUtta lue aiheesta ensin, netti on täynnä tietoa, miten pitää valmistautua. Ummikkona ei pidä mennä napostelemaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut mindfullnessia? Tai sitä että teet asioita jotka tuottaa iloa? Aika ajoin itsensä hemmottelu piristää myös mieltä.

Etkö nyt oikeasti tajua?

Ootko neuromodulaatiohoidoista kuullut tai niitä koettanut? Esimerkiksi ECT / sähköshokit kuuluu siihen. Mulla ne aloitettiin +10v kestäneeseen vaikeaan lääkeresistenttiin masennukseen ja niistä oli huomattava apu.