Mitä voi enää tehdä kun mieli on niin musta, vaikka kokeiltu on kaikkia keinoja

Jotkut meistä on tuomittu kantamaan ikuisia taakkoja harteillamme, ei auta mikään pitää vain kestää. Kaikki eivät parane.Uskon silti, että meille on luvassa vielä parempiakin aikoja ja koettelemuksillamme on jokin merkitys.

Ongelmasi voi olla se että et ole kosketuksissa tunteisiisi aidosti vaan elät peilistä toisista katsoen millainen sun tulisi olla. Eli olet kutistanut omat aidot tunteesi ja siksi tuntuu lattealta?

no vaikka balalaikka

Ota kännit.

Psykoaktiiviset sienet

En osaa sanoa . Tuo on ikävä kyllä yleensä se viimeinen vaihe ennen itsemurhaa. Suosittelen että älä jää yksin vaikka et ennen ole terapiasta apua saanut. Kaikki voi vielä muuttua

Oletko kokeillut mindfullnessia? Tai sitä että teet asioita jotka tuottaa iloa? Aika ajoin itsensä hemmottelu piristää myös mieltä.

Lohdutuksen sanoja sinulle, koitetaan jaksaa itse kukin näitä hämäriä aikoja

Sinut ollaan onnistuttu saamaan tilaan jossa sinulla on kuva ettei mikään sun oma ole mitään, ettei sun tarvi puhua tarpeistasi ja tunteistasi ja koko ympäristö on sopeutunut jo siihen.

Nyt alat miettiä ihan omia juttuja ja sitä mikä sinua oikeasti nnostaa ja vihastuttaa (just nämä voi pelottaa) ja tekee sitten latteaksi koko elämän.

Just näihin tarvittaisiin laillisesti psykedeeliterapiaa tai mdma.

Periaatteessa näihin on vaikea sanoa mitään muuta, kuin että ymmärrän. Ja kun en voi luvata mitään. Tästä syystä psykiatrina oleminen voi olla yhtä hel'ettia.

Vierailija kirjoitti:

Sinut ollaan onnistuttu saamaan tilaan jossa sinulla on kuva ettei mikään sun oma ole mitään, ettei sun tarvi puhua tarpeistasi ja tunteistasi ja koko ympäristö on sopeutunut jo siihen.

Nyt alat miettiä ihan omia juttuja ja sitä mikä sinua oikeasti nnostaa ja vihastuttaa (just nämä voi pelottaa) ja tekee sitten latteaksi koko elämän.

Eli luulisin että olet täynnä tukahdutettua raivoa josta et voi tietenkään puhua.  Tunteet ovat vaan tunteita ja sulla on oikeus ilmaista niitä KAIKKIA ja vaikka raivotakin joskus, kunhan et lyö, puolustaudu nyt nopeasti ja ala pohtia mikä vituttaa ja kenessä ja kerro se sille. Vaikka yhdelle.

Ei tarvitse vastata tässä, voi olla joukossa muutama tyhmäkin kysymys. Yritätkö liikaa mahtua muiden muottiin, vaaditko liikaa itseltä (tai joku muu vaatii) tai liikaa tavoitteita, voiko jostain irrottaa. Katsoa elämään sitä mistä pidät itse. Asutko alueella josta pidät vai onko toinen alue parempi. Onko lääkkeissä haittavaikutuksia tai jokin muu valmiste (hormonivalmiste esim.), oletko jättänyt alkoholin ja kofeiinin (pieni määrä tuskin haittaa). Mitä sisältöä katsot tai some päivittäin, pitääkö vaihtaa se parempaan materiaaliin. Oletko löytänyt vakavuuden lisäksi myös huumoria elämään, vaikka jostain pienestä sattumuksesta tai vaikka tv-sarja. Oletko kokeillut pitää vanhoista hyvistä asioista kiinni mutta päättänyt silti aloittaa uuden elämän, jossa ei ole painolastia. Vaivaako jokin ihmissuhde tai exä. -Oletko listannut sinua häiritsevät asiat tai vaivaavat, sitten päättänyt miten käsitellä ne loppuun tai lähteä siitä asiasta pois. Keskittää huomio muualle. Mitkä asiat tai tuotteet helpottavat sinua, voiko niitä olla elämässä. Entä ilmaston vaikutus ja ionit. Mitäs jos tunteet joku päivä palaavat. Missä maisemassa koet iloa ja rauhaa?

Mitä jos olisit vaan paikallaan ja observoisit sitä hengitystä? Muuta ei tarvis jaksaa

Osa ihmisistä siis itse tuo pimeyteen valoa ja väriä, mutta joillakin trauman tai ahdistuksen aikana sen saaminen on haasteellista, mieli on siis musta. Joskus solmu voi silti aueta ja keksii mikä on, mikä auttaa.

Nyt on harmaata ulkona. Kohta helpottaa kun on Joulu ja tulee uusi vuosi. Voimia.

uusin terapiamuoto, mahdollisimman vähän ongelmien kelailua eli sille rajataan vain pieni määrä aikaa päivästä. Muuten pysytään toimeliaana, jos meinaa huoliajatukset iskeä, siirrät ne myöhemmäksi käsiteltäväksi eli siihen huolihetkeen, joka voi olla vaikka joka ilta klo 18-18.30. Eikä tämä ole mikään vitsi, ongelmakela vetää sut sen syvemmälle mitä syvemmälle ajatuksiin uppoat. Jos ei ole töitä/olet eläkkeellä tms, luot itsellesi rutiinit, pakotat itseäsi päivittäin ulos kämpästä. Käyt vaikka kirjastossa lukemassa päivän lehden, kävelyllä, uimahallissa etc.

Siis mikä tulee aina takaisin? Masennus, ahdistus varmaankin mutta millaisia sun ajatukset silloin on?

Googleta AP psilosybiini masennuksen hoidossa ja suippomadonlakki.

älkää juosko karkuun huonoa oloanne, ottakaa se syliin ilman mitään päihteitä ja muuttakaa se sitä autta joksikin hyväksi. Vaalikaa ihmistä mikä teistä tulee tämän jälkeen.

Man up.