-*- Tammenterhojen torstai -*-

Täytyy kohta viedä poika päiväkotiin, sitten kotiin siivoamaan ja sitten taas päiväkotiin kasvatuskeskusteluun. Autosta ei ole kuulunut mitään, mikä ei lupaa hyvää :-( Huomenna pitäisi päästä töissä piipahtamaan jotta voisi tosiaan jättää ne hommat muille...



nenn - Tituliinin kirjoitus oli tosi hyvä ja voisi tosiaan tuottaa paremmin tulosta tuommoisen kirjeen kirjoitus.



Tituliini - tervetuloa joukkoon!



( . ) ei uutta, Albert välillä kääntyy niin että tuntuu erittäin epämukavalta. Oli rt:ssa sekä th että lääkärikäynnillä, mutta lääkäri sanoi että voi ihan hyvin vielä kääntyä. No voisi mielestäni jo pysyä valmiusasennossa :-)



Ei tuo nuori herra oikein halua herätä... Jännä että viikonloppuna tai vapaapäivinä kyllä herätään kuuden aikaan mutta ei silloin kun on hoitoon meno... No ei auta kun mennä herättelemään.



t. Mirabella ja Albert rv 32+3

Täällä yksi aamuvirkku (lue: 5-6 h unta putkeen ja sitten viimeistään vessaan eikä uni enään tule sen jälkeen....)



Olen luonteeltani mietiskelijä/huolehtija ja kun tää masuasukki aloittaa mamman hereilläpidon oli vessassakäynti sitten aamu kolmelta tai kuudelta, niin tosiaan kaikki jutut alkaa pyörimään päässä eikä unesta enään tietoakaan....

Olen (toisin kun kaikki) siinä onnellisessa asemassa että saan nukkua päivällä jos maltan!

Eli voimia työpäivään niille joilla vielä on matkaa äitiysloman alkuun sekä tottakai jaksamisia teille jotka hoivaatte huonosti nukutun yön jälkeen tulevia isosisaruksia!



Tulen vielä myöhemmin lueskelemaan & kommentoimaan juttujanne tarkemmin, nyt aamupalalle!



Pupina & aamu-aktiivi-Möykky rv 30+6

[color=8B8386] Rupeen oleen enemmän kuin ihmeissäni pohkeiden suonenvetojen kaa... Ennen raskautta mulla ei juuri koskaan oo vetäny suonta ja nyt varsinkin oikee pohje on ihan hellänä iltaisista suonenvedoista. Olisko niin, että tuo vaavi tukkii jo joitain tiehyitä tonne jalkaan ja siksi vetää...

Voikohan tälle tehdä jotain...



Jopa soffalla istuessa jos vedän jalan koukkuun viereen niin yhtäkkiä iskee kaamea kramppi. Onneksi se vähän varottaa " nykimällä" että ehtii reagoida. Eikai noista mitään tulppia voi tulla vai liittyvätkö edes toisiinsa..?



Suonikohjuja en ole havainnut missään päin raajoja..



Nyt pitää mennä keittään sumpit.

Tuun myöhemmin turiseen lisää =) ehkä jo muustakin kuin vedoista ;-)

[/color]



Mary 30+1 [color=red]<3

... ja muut kiusaamisen kanssa tekemisiin joutuneet. Itku pääsi täälläkin ja jotenkin valtava ahdistus tuli päälle. Itse oon onneksi päässyt tosi helpolla, oon jotenkin onnistunut aina olemaan suosittujen joukossa ja vain jossain vaiheessa yläastetta oli hetken aikaa kiusaamista muutaman pojan taholta. Johtui siitä kun olin niin laiha, että aina näköjään joku syy löytyy...



Mutta nyt ÄITINÄ tämä aihe (ja ylipäätään maailman julmuus) ahdistaa ja surettaa ihan hirveästi. Että miten sitä omille lapsilleen voisi taata onnellisen ja turvallisen lapsuuden, ystäviä ja hyvän itsetunnon. Kun sitä omaa lasta rakastaa niin yli kaiken, että ajatuskin siitä, että lapselle tapahtuisi jotain pahaa, on ihan ylitsepääsemätön :( Nyt sen oivaltaa, että vaikka välillä tuntuu vähän rankalta olla näin pienen lapsen äiti, niin kyllä nää murheetkin on kuitenkin aika pieniä. Ja lasta niin helppo suojella kun hän on äidistä vielä niin riippuvainen.



Onneksi olet Nenn saanut täällä niin paljon tukea ja hyviä vinkkejä, joiden avulla toivottavasti pääsette tilanteessa eteenpäin. Ja tosiaan jatkossakin on tämä " joukko" tukemassa milloin ikinä sitä tarvitset.



Mä jäin tänään kotiin... Koko viikon unet mahtuu taas kahden käden sormiin, niin tuntui etten vain jaksa. Eka kerta kun " lintsaan" töistä ja aika hirveä morkkis jo nyt. Samoin siitä, että vein tytön hoitoon ja tulin itse kotiin. Ei todellakaan ole mun juttu... Mut pitää ajatella järjellä, että enemmän musta on töissäkin hyötyä, jos tämän yhden päivän otan vähän rennommin. Ehkä sitä on ihmiset pahempiakin rikoksia tehneet ;)



Tykkään ihan hirveästi työstäni, mutta kyllä mua eilen harmitti, kun pomo alkoi taas perua sitä mun talvilomaani, jonka olin siis ajatellut pitää ennen äippälomaa. Jotenkin itsestä tuntuu, että oisin " ansainnut" sen kun en kummassakaan raskaudessa ole ollut ainuttakaan päivää saikulla (paitsi tänään) ja viimeksikin jäi lomat pitämättä. Ekassa raskaudessa oisin kyllä hyvin voinut jatkaa töitä ihan vauvan syntymään saakka, mutta nyt tosiaan itsestä tuntuu, että lepo tulisi tarpeeseen ennen synnytystä ja sen jälkeisiä yövalvomisia. No, katsotaan päästäänkö yhteisymmärrykseen.



Yritin tuossa saada unta, mutta ei vaan onnistu, niin täytyy kokeilla sitten myöhemmin uudestaan. Suunnittelinkin sitten käveleväni kaupungille etsimään jouluverhoja ja esikoiselle joulukorttikuviin mekkoa ja sitten voisin kotona siivota, niin ei jää viikonlopuksi niin paljon hommaa.



Tervetuloa uusille, kylläpä meitä on aikamoinen sakki! Kivaa toki :)



Mukavaa torstaipäivää, mä lähden kohta taapertamaan kohti keskustaa!



ariella ja paavo 28+5

Näköjään eilen kirjoittamani viesti ei sitten saapunutkaan ketjuun, vaan bittivirta imaisi sen jonnekin... :( No, kirjoitan nyt tähän jotain, lyhenneltynä kuitenkin.



Mary tuossa valitteli suonenvetojaan. Täällä nostaa tassuaan yksi, joka myös kärsii niistä! :( Viimeksi vime yönä tuli pohkeeseen ja jalkaterään tosi raju suonenveto, joka ei meinannut lähteä millään pois. Heräsin siihen, ja melkein itku tuli kun kävi niin kipeesti. Ihmettelen, että miten just esim. levossa ylipäätään VOI tulla noita suonenvetoja, jolloin jalkakin lepää?? Monesti mulla tulee semmosia koko jalan kattavia vetoja, että on ihan lantiosta varpaisiin suonenveto päällä. Se on aivan tuskaa!! Olenkin kokeillut edellisissäkin raskauksissa syödä magnesiumia, sen kuulemma pitäisi auttaa noihin. Mutta ei oo mulla ollut vaikutusta. Joillakin varmasti on auttanut. Kokeilepa Mary sitä!



Eilen oli neuvola. Aamulla lasten kanssa siellä käytiin. On se aina semmosta sähläystä, kun neljä termiittiä pitää ottaa mukaan... Onneksi on auto, jonne ne voi " pakata" ja hurauttaa sillä kätevästi neuvolan pihalle! En varmaan enää jaksaisi mennä busseilla noiden kanssa juuri minnekään...



Niin, neuvolassa oli kakki ok. Hb oli semmonen tuttu ja turvallinen 104, ei siis mitään hätää. Otettiin toki sormenpäästä, joten oikea hb on varmaan jotain 110. Mulle siis aivan hyvä vielä. Syön rautaa koko ajan, ja vitamiinilisiä. Ehkä ne pitää sitten tuon hb:n tuossa, ettei romahda täysin - toivotaan ainakin niin!



Sydänäänet kuului hyvin, kaveri on kai edelleen miten sattuu siellä kohdussa. Poikittain taisi tällä kertaa olla. Pyörii vielä kovasti. Mutta eipä tässä vielä kiirettä olekaan rauhoittua jotenkin tietyin päin...



Painoa oli tullut vähemmän kuin osasin odottaa, ihana yllätys! Vain vajaa 300g viikossa! :) Yleensä on tullut tässäkin raskaudessa se 600-900g viikossa. Nyt yhteensä tullut lähtöpainoon lisää 10kg aika tarkkaan. Joten samoissa lukemissa suunnilleen mennään kuin edellistenkin aikana. Saapa nähdä millainen norsu sitä parin kk päästä sitten on.... :(



Minusta tuntuu, että tää painoasia on mulle ainakin henkilökohtaisesti raskainta raskaudessa. Toki muitakin vaivoja löytyy, paljonkin, mutta otan niin raskaasti jokaisen tulleen kilon... Se ahdistaa välillä tosi kovasti. Monet on sanonuki mulle, että anna olla - ehtii sitä pudottaa sitten vauvan synnyttyäkin, koita nauttia raskaudesta ilman sitä murhetta jne... jne... Mutta ei sille oikeesti voi mitään, että jokainen kilo ahdistaa mieltä. Mulla kun nuo kilot EI karise synnytyksen jälkeen imetyksen ansiosta, kuten monilla muilla. Niin monesti olen vähän ollut kateellinen siskollenikin (heillä 5 lasta, 6:s tulossa), kun hänellä aivan vauhdilla lähtee aina kaikki kilot, parin kk kuluttua synnytyksestä hän on oma itsensä. Mulla siihen kestää vähintään vuosi, ja kovaa, hikistä työtä! Mutta tasan ei käy onnen lahjat, tässäkään asiassa... Eikähän tuo paino koko maailmaa tee eikä koko elämää täytä todellakaan, mutta on se semmonen " itsetuntokysymys" , minun kohdalla ainakin. Muita?! :)



Kyselin neuvolasta vähän apuja synnytyksen ajankohtaan tänne kotiin. Kun tilanne on se meillä nyt, että mieheltä leikattiin käsi pari viikkoa sitten, ja saa kipsin/lastoituksen pois kolmen viikon päästä. Sitten vasta alkaa kuntoutus, joka kestää monta kuukautta. Eli käytännössä hän ei saa rasittaa sitä kättä vielä aikoihin... Miten ihmeessä hän voi pärjätä kotona neljän tenavan kanssa (yksi vaipotettava), kun ei voi esim. nostaa mitään, ei pestä pienimmän peppua, ei tehdä ruokaa, ei pukea vaatteita (edes itselleen!), ei solmia kengännauhoja jne... jne... Paljon semmosta pientä juttua, jota ei voi tehdä, mutta jota ilman ei pärjää :( Neuvolasta sanottiin, että valitettavasti apua ei todennäköisesti ole tarjolla, pitäisi itse keksiä joku auttava käsi. Esim. sukulainen tms. Mutta kun täällä ei ole sukulaisia, isovanhemmat asuu 1000km:n päässä jne... Huoh! Stressaa itsellä nyt tuo asia, kun ei ikinä tiedä milloin vauva päättää syntyä. Ja en totta vie osaa olla rauhassa sairaalassa sitten, jos koko ajan mietin miten kotona selvitään. Kun nää kaikki asiat, joita mies ei voi tehdä, on kuitenkin jokapäiväisiä ja tärkeitä...



Näihin mietteisiin, Nasu rv 31+5

Tituliini: Kiitos sinunkin kannanotosta tuohon Nennin tilanteeseen, kiva lukea opettajan näkökulmasta :) Tuli vaan mieleen, että olisipa kaikki opettajat yhtä ajattelevaisia ja yhteistyökykyisiä tällaisissa kapulatilanteissa. Monet tuntuvat vain luimivan takavasemmalle, kun asiat ei luokassa suju niin kuin pitäisi..



Mirabella: Harmi, että teidän auton kanssa kävi nyt näin :( Toivottavasti ette joudu itse remontin kustantajiksi :/



Mary: Yritä pitää jalat lämpiminä, sen pitäis estää/lieventää suonenvetoa. Kurjaa :/



Ariella: Mahtavaa, että otit vähän " omaa lomaa" =) Tokihan sinun on ajateltava omaa jaksamistasi sekä vauvaa! Toivottavasti saat nukuttua ja päivästä tulee oikein rentouttava :) Älä suotta tunne morkkista, ei tuo ole lusmuilua vaan lepäämistä!!



Nasu: *nostaa tassua* Mulle tuo paino on kanssa kova pala.. eilen meni kymppi rikki neuvolassa :( Huonommaksi tilanteen tekee se, että noissa kahdessa ekassa raskaudessa painoa on tullut vain alle 10kg, nyt hirvittää, kun lisää tulee vaan... Mulla kyllä imetys on karistanut kilot viikoissa pois, liiankin hyvin. Toivottavasti tälläkin kertaa! Tsemppiä, yritä kuitenkin repiä ne ilonaiheet jostakin, ei tuo paino sais olla mielessä koko ajan. Ja asiat vois olla pahemminkin, eikö?



Nyt tarhaan päin mars.. Palailen..



Ardisia 29+4

[color=MediumSeaGreen]Johan tovi vierähti, kun kyynel silmässä luin eilistä keskustelupinoa. Halauksia Nennille! Saitkin jo hyviä ohjeita ongelmaanne. Tosi pahalta tuntui tuo tilanteenne tyttärenne kanssa. Voimia teille!



[color=36648B]Pupina ja Tituliini: Tervetuloa! Tännehän mahtuu :)



[color=MediumSeaGreen]Minä heräsin tänä aamuna suoraan painajaisunesta. Olihan muuten ikävä herätys! Näin viime yönä kahtakin eri unta. Ensimmäinen ei ollut niinkään painajainen. Siinä oli laskettuaika käsillä ja olin sairaalassa osastolla sisällä synnytyksen käynnistämisen takia. Eikä meinannut käynnistyä niin millään. Paniikkihan siinä meinasi iskeä jossain vaiheessa, että miksei tää lapsi halua syntyä.



No se painajainen taas oli sellainen, että ulkoiltiin vauvan kanssa niin, että vauva oli vaunuissa ja nukkui siellä. Jätin vaunut ulos tullessani sisälle ja jossain vaiheessa lähdin katsomaan joko vauva olisi herännyt. No ensin en meinannut löytää vaunuja mistään. Sitten löysin ne rikottuna. Vauva oli maassa, häneltä varastettu toppapuku (oli talvi) ja oli ihan kylmän kohmeessa. Argh! Tuohon tunteeseen heräsin, oli muuten ahdistava tunne aamusta vielä pitkään... Eikä tunnetta kyllä helpottanut Nennin eilisen viestin lukeminen :(



[color=36648B]Tänään täällä olisi edessä siivouspäivä. Ihan olisi tarkoitus kunnon siivous tehdä. Minä kun en vaan enää jaksa noita mattoja viedä ulos puisteltavaksi (täältä hissittömän talon kolmannesta kerroksesta). Taidan kerätä ne vaan kasaan ja jättää odottamaan miehen kotiutumista töistä.



[color=MediumSeaGreen]( . ) Voi isosti ja hyvin. Edelleen masunahka kutiseen, mutta olenkin nyt rasvaillut sitä useita kertoja päivässä. Taitaa pakkasilmat kuivattaa ihoa muutenkin. Enää 5 päivää töitä alkaen huomisesta iltavuorosta. Vähiin käy ennen kuin loppuu ;)



[color=36648B]Mary_: Täällä myös yksi suonenvetojen riivaama. On muuten ärsyttävä kipu tuo suonenvetokipu. Inhoan sitä, kun siihen herää yöllä. Pitäisköhän kipaista ostamaan magnesiumia, se kuulemma auttaa.



[color=MediumSeaGreen]Nyt ei muistu mieleen mitään galluppeja, eikä muitakaan kommentoitavia asioita. Täytynee mennä aamiaiselle ja sit aloittaa se siivousurakka...



Sulina + Papu rv 33+0

[color=8B8386] [b]Nasu[/b]En ole huomannut tsekata, että onko tuossa Multitabsin special 2+ (tms) tuota Magnesiumia... Eilen kokeilin pitää jalkoja ylöspäin koholla soffalla ja kumma kutina kävi koko ajan pohkeissa. Mulla ei oo jalat yhtään turvoksissa, että siinä mielessä laskimot pitäisi toimia ok.



[b]Ardisia[/b] vinkkasikin lämpimänä pidosta. Saattaa olla kyllä perää tuossa, vaikka varsinaisesti ei viluta niin jos jalat ovat peiton alta pois niin voihan sekin laukaista. Eli villasukat yöksi.



[b]Ariellalle [/b] bd bd talviloman järjestymisen puolesta. Kurjaa jos suunnitelma vaihtuu. Äläkä käy murehtimaan tämän päivän poissaoloa, sun luonteesta kertoo paljon se, että koet " syyllisyyttä" poissaolosta: nimittäin jos et sitä kokisi, niin sitten kannattaisi huolestua ;-) Mulla itsellä on ollut jopa niin, että kun olin sairauden takia pois töistä, niin mietin pääni puhki että miten voin mennä esim. ruokakauppaan käymään, kun olen saikulla ja jos siellä sattuu tulla työkaveri vastaan jne..jne.. Ihan kuin sairaana et voisi hakea itsellesi kaupasta sapuskaa :/ *hih*



*heh heh* Nasu arveli olevansa norsu hetken päätä, mulle on jäänyt mieleen erään naisen kertomus tuolta synnytyspuolelta, kun se oli ilokaasuissa ihan tohkeissaan selittänyt kätilölle olevansa valas... siinä oli isä, kätilö ja lääkäri yrittäny olla pokkana... Siitä kävikin heti mieleeni, että uskaltaako sitä ilokaasua edes ottaa: saa pian lopun ikäänsä kuunnella niitä möläytyksiä mitä ilmeisesti tulee suusta " kaasuissa" ...



On jäänyt vallan uudet tulokkaat tervehtimättä, eli [b]Pupina[/b]ja [b]Tituliini [color=red] TERVETULOA TAMMENTERHOIHIN [/b] [/color]

Mukava kun meitä on näin monta, tammikuistan esittelyistä katsoinkin että meitähän on oikeestaan HIRVEÄN MONTA, mutta moni palstailee muualla(kin). Enskoihin ovat jotkut siirtyneet muunmuassa, itsekin siellä joskus harvoin kommentoin. Jotenkin tuntuu teidän kanssa kivemmalta palstailla kuitenkin [color=red][size=6]♥[/size][/color]



[b]Nenn:n[/b] lapsen tilanne jäi mietityttämään itseäkin vielä jälkeenkinpäin. Tituliini opettajana kehottikin urheasti taistelemaan lapsensa puolesta, minkä tottakai itsekin alleviivaan vahvasti. Käytännössä asiat todennäköisesti ensin menevät huonompaan ja sitten vasta parempaan. Tarkoitan sitä, että " muurahaispesään" sohaisu saa ensin aikaan reaktion, joka ei välttämättä ole ihan toivottu, kun kaikki äidit-vanhemmat kuitenkin puolustavat omaa lastaan raivokkaasti: meidän anne/pekka ei ainakaa ole sitten kiusannut -eikä kiusaa- ketään jne.. Vaatii vanhemmilta todella isoa sydäntä ja hyvää oikeustajua tunnustaa oman lapsensa tekemät virheet/puutteet. Asia pitäisikin saada esitettyä siten, että vanhemmat itse hoksaisivat asian, eli olen myös tuon lehtijutun kannalla aiheesta. Vanhemapinillan tietoisku ja kysymys/vastaus keskustelu kuulosti myös todella hyvältä. Tietämättömyyttä monasti nämä ja opettajien taholta ammattitaidottomuutta salliessaan kaiken.

Tuli mieleeni eräs tapaus ala-asteelta kun koulussamme oli sokea poika. Olen käynyt semmoista sivukylän ala-astetta ja siellä oli hienoa kun kaikki halusivatkin olla tämän pojan kavereita. Syy siihen oli se, että opettajat saivat puheillaan ja käytöksellään käännettyä tämän pojan sokeuden rikkaukdeksi! Aikansa asiat menivät hyvin, mutta sitten pojasta tuli todella agressiivinen ja hän löi jokaista, jonka paidasta sai kiinni. Syynä oli hänen oma sen hetkinen uhmansa sokeuttaan kohtaan: olo normaalikoulussa ei ollut helppoa, koska ihan ei muiden vauhdissa pysynyt ja hän tuskastui tilanteeseen ja reaktio hänellä sattui olla agressiivisuus. Siinä tilanteessa hänet siirrettiin erityiskouluun. Eli se mielestäni osoitti myös sen, että erityiskoulu onkin ihan hyvä vaihtoehto kuitenkin! Vaikka normaalikoulussa ei esiintynyt kiusaamista, niin pojan oma itsetunto ei kestänytkään sitä tosiasiaa, että ei ihan pysynyt vauhdissa mukana.

Nyt ei saa suuttua (en sitten missään nimessä tarkoita tällä Nenn:ä, koska en edes tunne häntä/tilannetta) mutta erään äidin kanssa kerran juttelin tästä samasta aiheesta normaalikoulu / erityiskoulu ja minulle tuli sellainen tunne, että lapsi halutaan hinnalla millä hyvänsä ennemmin laittaa normaalikouluun kuin erityiskouluun: onko toiveena se, että lapsi " paranee" muiden tavallisten lapsien mukana vai onko häpeä tai muu kynnys sanoa ääneen, että lapseni on erityiskoulussa niin iso. Sitä en tiedä. Nämä ovat tietysti asioita, joilta jokainen äiti toivoo välttyvänsä, mutta aika moni joutuu kuitenkin tavalla tai toisella miettimään.



[/color]



Mary

Tervetuloa uusille! Joukkoon kyllä mahtuu turisemaan.



Nennin perheelle kovasti voimia ja jaksamista! Tippa silmässä luin eilen teidän tarinaa. En voi kuvitella kamalampaa tilannetta kuin tuo, että lapsella on hätä. Sait paljon hyviä vinkkejä tilanteen purkamiseksi, toivottavasti niistä on teille apua.



Suonenvedosta: miulla on kans öisin suonenvetoa, eikä siihen auta mikään muu, kuin ylös nouseminen. On kyllä mutuenkin niin herkät nuo sääret ja pohkeet nykyään, että ne saattaa mennä kramppiin ihan pelkästä venyttelystä tai kun ottaa esim. kumisaappaat pois jalasta. Jotkut sanoo, että villasukat auttaisi ja tuo magnesium. Mie oon kyllä vitamiineja ottanut, missä on tuota magnesiumia, enkä ole huomannut, että ois pahemmin auttanut. Pitäis varmaan napsia reilusti enemmän sit tai sit pitää vaan kärvistellä. Ei miulla onneksi ole jokaöinen vaiva, mutta kyllä vaan on seuraavana päivänä kinttu kipeenä, kun on yöllä krampannut. Kaikista pahin oli kerran, kun molemmista jaloista veti suonta yhtä aikaa, sekä pohkeessa että säären ulkosyrjässä. Siinä kyllä tuli itku, kun ei meinannut mennä ohi ollenkaan.



Meidän esikoinen, 2-vuotias " vauva" siirtyi kaksi yötä sitten isojen tyttöjen sänkyyn. Eka yö meni tosi hyvin, ei herännyt kuin kerran pissille viiden maissa ja nukkui sit melkein puoli kahdeksaan. Viime yö oli vähän levottomampi, ei nukahtanut kuin vasta tunnin jyllättyään, eikä aamuyöpisun jälkeen meinannut nukahtaa uudelleen. Nyt vähän väsyttää, kun jäi omatkin unet vähän huonoksi.



Eilen oltiin työkaverin luona rotinoilla ja kyllä oli pikkuinen neiti siellä, vaikka jo 2-kuinen. Nelikiloinen ja vähän päälle 50 cm eli periaatteessa normaalin vastasyntyneen kokoinen, syntyessään täysiaikaisena oli 2600 g ja 46 cm. Sain pitää pikkuista sylissä ja kyllä tuntui taas ihmeelliseltä pidellä sellaista pikkuista ruipeloa. :) Kohta meillä on omat ruippanat sylissä, jos kaikki menee hyvin! :)



Miulla kans tuo painonnousu on tiukka paikka, vaikka sitä saakin tulla se tietty määrä. Ennestään kun on vähän liikaa painoa, niin kaikki ylimääräinen tuntuu ihan kauheelta. Viime raskaudessa tuli semmoset 10 kiloa, mutta onneksi ne ja vähän ylimääräistä lähti pois suht nopeesti. Imetys on kyllä tehokas keino ja sit jos vielä käy vaunulenkeillä päivittäin, niin takuulla putoaa paino. Edellyttäen, ettei herkut maistu... Ja mitenkähän sitä lähtee lenkille kahden kans, kun ei ole kuin yhdelle vaunut?



Siitä sit aasinsilta pitkin: onko kellään kokemusta sisaristuimesta? Onko siinä jokin painorajoitus? Tekeekö se vaunuista kuinka huteran ja onko miten hankala asentaa? OIs nimittäin tiedossa istuin tutulla 10¿:lla ja ajattelin, että jos tuo esikko viihtyis siinä, niin voiskii käyvä lenkillä molempien kans. Seisomalautaa myö ollaan muuten mietitty, mutta vähän epäilen, ettei neiti jaksaa seistä koko lenkin ajan.



Nasu oli huolissaan lasten hoidon järjestymisestä synnytyksen ajaksi. Sama huoli on miulla, ei oo kauheesti sukulaisia lähettyvillä; miun vanhemmat Ruotsissa ja miehen vanhemmat kaukana ja huonokuntoisia. Miun äiti on kyllä tulossa meille joulun tienoilla ja voi varmaan olla parisen viikkoa, että jos vauva syntyy suht ajallaan tai vähän etuajassa, niin sit on hoitaja tiedossa, mutta jos menee yli ajan, niin sit onkin jo vaikeampaa. Pitää kysellä, voisko se mamma jättää paluupäivän avoimeksi, jos se jäis oottelemaan, että vauva syntyy.



Zatu: hyvä, että löysit sen isänpäivä-lomakkeen, vaikka mie laitoinkin väärän sivun. ;)



Jaa, ilmeisesti taas työmotivaatio on hukassa, kun tulee kirjoiteltua niin paljon juttua. Ei ois enää kuin kuusi aamua! :)



Voikaa hyvin!



T: Monttu 31+6

Niissä on magnesiumia 90 mg/tabletti. Noita mie syön kaksi päivässä.

NENN: Pidä pintasi koulun kanssa ja kerta opettaja ei ole yhteistyöhaluinen niin ota yhteys johonkin korkeammalle tasolle. Tyttösi kärsii varmasti kovasti kiusaamisesta ja se vaikuttaa myös aika pitkälle elämässä. Meillä tyttö 10v on " jäljessä" aikataulusta eli on pienempi luonteeltaan ja kärsii vartalon hallinnan vaikeudesta. Eli jäi ensimmäisellä luokalla aina jälkeen esim. liikuntatunneilla ja siitä kiusattiin. Siitä seurauksena että joka aamu ja iltapäivä itkettiin kun koulu tuli puheeksi. Toisen luokan tuplasi, enemmänkin aineitten takia, mutta ei tehnyt yhtään pahaa, nyt pysyy muiden tahdissa. Vieläkin löytyy kiusaajia, tosin on kiusaaminen vähentynyt. Mutta hänellä onneksi hyvä opettaja joka ottaa joka kerta kiusaajan puhutteluun, ja tarvittaessa vie rehtorille asti. Minua pelottaa tulevaisuus. Olemme muuttamassa heti kun talo menee kaupaksi ja lapset joutuvat vaihtamaan koulua ensi vuonna. Miten tyttö pärjää siellä kun taas on sama opettelu ja kavereiden etsiminen. Ja poikani on niin herkkä (kirjoittelin jo tästä aiemmin) että ottaa kaikki pienetkin sanomiset itseensä. Tästä voi tulla iso ongelma. Toivotaan et kumpikin ehtii kasvaa vähän ennen koulun vaihtoa.



Omaan napaan: Pörrö potkii kovasti, on varmaan ihan pää alaspäin kun potkut tuntuu alhaalla ja ylhäällä. Eilen olin varma et survaisi kätensä alapäästä läpi kun tuntui NIIN alhaalla. Supistelut jatkuu, onneksi kipeät supparit on historiaa, ainakin vähäksi aikaa.

--> Mies ei ole paljon kysellyt hempeilyjä kun joutuu joka ilta hieromaan selkääni et pystyn nukkumaan. Ja tuumasi eilisen pörrön potkujen jälkeen ettei tahdo et pörrö potkii isiä " sinne" niin pysyy suosiolla kauempana. Eli meillä hempeillään varmaa sit kun on saatu tuo pirpana tuolta masusta pois. Ei sen puoleen; mie en kyl hirmuisesti mitään kaipaakaan kunhan pääsee illalla miehen kainaloon nukkumaan.



Pupina & Tituliini TERVETULOA joukkoon, kyllä tänne mahtuu!!!



birgit ja pörrö 29+0

Uusi päivä ja uudet mahdollisuudet.

On ollut tosi mielenkiintoista lukea teidän kaikkien kommentit ja ajatukset tästä vaikeasta asiasta.

Raadollisinta on varmaan se että ymmärtää että vaikka itselleen ja koko perheelle se lapsi on kaikkein paras ja rakkain, meidän elämän valo, niin en kuitenkaan voi saada muita näkemään häntä samallalailla kuin me. Äidin tärkein tehtävä on suojella lastaan, kuten tiituliini kirjoittaa, leijonaemon tavoin, mutta aina se ei ole mahdollista ja sen hyväksyminen on raskasta.



Tikru: Saako kysyä mitä teet työksesi? Ei tarvitse kertoa jos tuntuu liian henkilökohtaiselta. Olen samaa mieltä kanssasi siitä että oppiminne käy kohtuuttoman rankaksi jos mielessä on tälläisiä raskaita asioita, kun se oppiminen ei ole ollut helppoa nytkään.



Mary: kyllä vaihtaminen erityiskouluun varmasti onnistuu vielä jos niin haluamme. Välimatkan takia sitä pitää kuitenkin tarkasti harkita ja haluaisimme ensin tehdä voitavamme täällä päässä.

Ihan toisesta asiasta niin meillä on sama juttu tuon tekniikan kanssa, autot ja muut vempeleet hajoavat kuin ihmeen kaupalla heti meille saavuttuaan, eli osaanottoja,tiedän tunteen. Juuri viime viikolla jouduttiin vaihtamaan tuuletin autoon hintaa ihanan´jouluyllätyksen verran vain 290 ¿, ja eilen ukko sanoi että nyt akkukin on ihan lopussa ja pitää vaihtaa, en taida kysyä sen hintaa =(



Pupina: Olen samaa mieltä että tässä iässä pitäisi vielä saada olla lapsi ja huoleton eikä joka päivä miettiä nokkimisjärjestystä ja huolehtia kaverisuhteista. Tätä tämä elämä kuitenkin taitaa olla, ihan päiväkodista asti =(



Hermione: kyllä meillä on kuntoutusohjaaja, mutta en usko että hän varsinaisesti tähän asiaan ota kantaa. Itse asiassa meillä on huomenna aika neuroloogille, tehdään uusi kuntoutus suunnitelma. Itse olen ehdottanut opettajalle avointa keskustelua luokassa lasten kanssa tyttäremme ongelmista, mutta hänestä se ei ollut tarpeellista. Ihanaa että sinun poikasi koulussa ollaan tartuttu näin avoimesti asiaan ja tehty siitä luonnollinen asia josta saa puhua! Vertaistukirymään ollaan kyllä menossa ajan kanssa, lääkäri lupasi puoltaa asiaa lausonossaan.



Moominmamman: meillä on sitten lapsilla aika samat taustat, mun tyttäreni on ollut erityistarkkailussa syntymästään saakka, lapsuusajan epilepsian takia. Onneksi se oli hyvänlaatuinen ja kohtaukset saatiin kuriin lääkityksellä, ja parin vuoden päästä lopetettiin eikä enää tullut uusia kohtauksia. Muussa terapoiossa kuin puheterapiassa meillä on tosi hyvä tilanne, tyttö on käynyt ergoterapiassa ja fysioterapiassa kerran viikossa 4 vuoitaasta asti, sitä ennen oli " leikkiterapiassa" folkhälsanilla. Tänä syksynä on ollut pieni tauko tämän uuden kuntoussuunnitelman vuoksi, mutta terapiat jatkuvat tässä joulun jälkeen, samalla terapeutilla.



AS epäilyjä meillä on ollut kolunaloituksesta asti, mutta koulun psykologi teki jonkun testin ja tyttö oli juuri rajalla, hän kuin ei ole se tyypillinen AS-lapsi. Seuraavana syksynä saimme maksusitoumuksen läänin parhaalle lastenpsykiatrille, joka sitten antoi diagnoosin AS ja piirteitä AD/HD:stä enimmäkseen keskittymisen osalta. Epäilyt että tyttö ei ole kuten muut lapset syntyivät jo tytön ollessa 2 vuotias kun ei ollut ihan kuten muut lapset, meillä on 2 vanhempaa lasta. Neuropsykologi antoi epävirallisen dysfasia-diagnoosin 5 vuotiaana, sitä ennen oli neurologi antanut diagnoosin kehitysviivästymä. Oireina on hahmottamishäiriö, motoriset vaikeudet, visiomotoriset vaikeudet ja ataksia (eli tasapainohäiriö). Tie on ollut pitkä ja kuoppainen, alussa sain taistella että minua uskottiin, tyttö oli kuitenkin normaalin rajoissa testeissä ihan tuonne 4 vuotiaaksi asti kun määrättiin terapioita. Nyt tytöllä on Hojks ja avustaja plus että Vaasan erityiskoulusta käy joka toinen viikko erityisopettja ohjaamassa opettajaa ja tukemassa tyttöä 2 tuntia kerrallaan. Eli kouluasiat ovat ok. Juuri tämä opettaja on Mussorin koulusta ja hänen mielestään ei ole syytä vaihtaa kolulua, vaikka hänkään ei taida ihan ymmärtää miten suurena ongelmana lapsi itse pitää tilanettaan.



Tiituliini: Sinun kirjoituksesi oli mielenkiintoinen juuri siksi että se tulee opettajan suunnalta. Itselläni on täti joka on luokanopettja ja toinen joka on lastentarhaopettaja, että kyllä olen keskustellut ja saanut sitä ammattihenkilöitten näkökulmaa. Se on erittäin tärkeä minulle! Ja tervetuloa joukkoon keskustelemaan muustakin! =)

Kirje toisille vanhemmille on kieltämättä ihan uusi näkökulma ja aion kyllä harkita sitä. Kuitenkin tunnen kaikki muut vanhemmat ja tiedän että suurin osa ajattelisi kuitenkin että tämä ei koske hänen lastaan koska...... Ja tottakai pelkään paljastaa itsestäni näitä ajatuksia ja mennä ikäänkuin muitten " tuomiolle" ja armolle. Se ei olisi helppo päätös, sen tiedän. Mutta ilman muuta aion harkita asiaa.

Lapsiin tutustuiminen ei ole ongelma, tyttäreni tuntee ihan jokaisen lapsen ja on ollut heidän kotonansa leikkimässä, tyttöni niin mielellään soittaa koulukavereille ja pyytää saada tulla koulun jälkeen leikkimään ja on aina ollut samanlainen. Ongelma on se että vain tyttäreni soittaa ja vain hän käy siellä, kaverit itse eivät ota yhteyttä. Tyttärelläni on myös ollut paras kaveri, vuotta vanhempi, jonka kanssa hän oli erittäin paljon päiväkotiaikoina ja ykkösluokalla. Viime keväänä alkoi tekosyyt ja välttely kun tyttäreni otti yhteyttä ja nyt tämä sama tyttö siirtyy penkin taaksepäin jos tyttöni tulee liian lähelle taksissa. Olen siitä soittanut kerran jo kouluun ja siihen puututtiin 8verbaaliseen ilkeyteen). Ongelma on kun lapsi yksinkertaisesti jää ulkopuolelle, että sitä ei voi " todistaa" eikä sormella osoitta että yksittäinen henkilö on ilkeä. Opettaja kysyi kun soitin että ketkä näin tekee? En osannut siihen muuta sanoa kuin että kaikkki...



Epäilet että minulla ei ole voimia juuri nyt, mutta päinvastoin! Koskaan ennen en ole tuntenut itseni yhtä kaoottisen epävarmaksi ja varmaksi samaan aikaa, varma siitä että en voi antaa tämän jatkua, ja että teen jotain, mutta epävarma siitä mikä on paras siirto tällä hetkellä. En kuitenkaan ole sitä mieltä että opettajassa on vika, hän on kultainen ihminen, mutta pian eläkeikäinen ja asenteet ovat ehkä vähän vanhanaikaiset. Hän ei näe ongelmaa samoin kuin tyttö tai me vanhemmat. Hän on koko ajan sanonut että tyttö itse valitsee yksinäisyyden ja me olemme uskoneet häntä =( Nyt psykologin ansioista asiaan saatiin uusi näkökulma, onneksi. Joskus voi näyttää siltä että lapsi valitsee yksinäisyyden kun tosiasiassa hän on väsynyt yrittämään. Lapsikin vaistoo onko pyynnön takana sääliä tai pakkoa.



Kiitos kuitenkin siitä että jaksoit vastata ja annoit minulle uusia näkökulmia, ilman muuta jään miettimään niitä!



Nyt taitaa olla pakko tehdä jotain muuta tänään kuin istua tässä.



Kiitos vielä kaikille, ilmoittelen sitten kun jotain uutta tapahtuu!



nenn

Niin, Monttukos se kyseli kokemuksia sisaristuimesta?! Meillä on sellainen, ollut jo pitkään. Tosi hyvä laitos!! Meillä oli tuplarattaat esikoisella ja toisella lapsella, mutta jäivät puolen vuoden kuluttua käyttämättömiksi. Ei vaan jaksanut niitä tuolla työnnellä.



Sisaristuin on hyvä. Meillä on Emmaljungan istuin, jonka saa kallistettua todella hyvin. Meillä isompi lapsi joskus nukkuikin siinä! :) No, tunnustan että huono asentohan siinä lapsella on joka tapauksessa, mutta just jos jostain oli tulossa kotiin, niin saattoi nukahtaa siihen ja sitten kannettiin omalle petille. Ei tarvinut ihan kovin tarkkaan miettiä ajankohtia liikkumiseen, ettei vaan menis isomman lapsen unien päälle.



Ja tuosta vaunujen tasapainosta... Siis vaunujen painopistehän kyllä muuttuu, kun käyttää sisaristuinta. Meillä ainakin. Eikä voi hirveesti jättää vaunuja yksikseen seisomaan, jos istuimessa istuu lapsi. Aika helposti keikkaa, jos lapsi vähänkin alkaa esim. riehumaan siinä istuimessa. Mutta meillä ei oo koskaan vaunut kaatunu! Eli ei ne voi kovin helposti keikahtaa... ;)



Ja tuosta vaunulenkkeilystä synnytyksen jälkeen... Niin, ensimmäisen lapsen kohdalla se onnistui. Tottakai, kun vauva oli rattaissa. Ja toisenkin lapsen kanssa osittain. Tuplarattaiden tai sisaristuimen ansiosta. Mutta ei sitten enää... Viiden tenavan kanssa on kyllä varmasti aika toivotonta lähteä vaunulenkille ajatellen, että ITSE saisin liikuntaa :( Pitää siis ottaa erikseen se oma liikunta-aika :)



Mulla ei imetys ole tiputtanut pätkääkään painoa, neljän imetyksen kokemuksella :( Joillakin se ei vaan tehoa. Mutta joillakin sitten tosi hyvin, auttaa kummasti laihtumaan... Mutta, edelleenkin, onneksi se paino ei oo elämän pääasia! :)



Nasu

Erityiskoulusta. En ottanut itseeni koska en tunnista itseäni kuvailemistasi piirteistä, mutta alleviivaan sen että on plajon näitä vanhempia. Meitä vanhempia kiitetään melkein jokaisessa tapaamisessa missä olemme siitä että emme ola laittaneet päitämme puskaan ja siitä että uskallamme rohkeasti puhua tyttäremme ongelmista.

Kun tyttö syntyi sanoi anoppini ettei viitsitä ääneen puhua " kaatumataudista" ja ymmärsin että ennen tämä oli iso asia. Monet sukulaiset närkästyivat kun etsimme " vikaa" ts. selitystä tyttäremme ongelmiin ja sain kuulla että tuollaiset epäilyt saavat lapsen leimaantumaan turhaan ja että niistä pitää puhua hiljaa. En ole sellainen ihminen joka peittelee ja itse olen aina puhunut kaikille muille vanhemille erittäin avoimesti tytön ongelmista ja olen yrittänyt päiväkotiaikoina ja koulussa saada aikaan samaa opettajien taholta. Ongelmana on kuulemma vaitiolovelvollisuus, mitä en täysin ymmärrä kun itse anna luvan puhua tästä.



Mutta monet eivät halua laittaa lastaan erityiskouluihin juuri tuon leimaantumisen takia, mutta meillä on vain ja ainoastaan syynä välimatka, 90 km koulumatka päivän aikan on aika rankka juttu.



Mutta tiedän että näinkin voi olla.



Nyt menen oikeasti tekemään jotain =) =)

Kaikkea hyvää nennille perheineen ja todella toivon että saatte asian selvitettyä.



Suonenvedosta,sanon edelleenkin että kannattaa ainakin kokeilla kävellä 5 minuuttia päivässä varpaillaan,sen pitäisi auttaa. Ja suonen vedon tullessa myös lattialle varpailleen seisomaan niin laukeaa kouristus.. nämä siis ovat mulla toimineet raskauksissa,eipähän ainakaan maksa mitään kokeilla =)



Täällä ollaan iloisia ja onnellisia.. zatun ja muitten kanssa käymistä keskusteluista innostuneena päätin eilen viettää seksipäivää :D hemmotella miestä oikein kunnolla ja itseäni myös.. ja kyl maar nyt hymyilyttää =) Alkukankeudesta kun pääsi (minä siis..miehen kankeus taitaa olla ihan hyvä juttu ;P ) niin oli kyl ihanaa ja maha ja koko ongelmat unohtu kyllä sitten..juu ja nyt on energinen olo jaksaa taas touhuta ja siivota :)



Ja myös odotan jännityksellä kun meille on tulossa tutustumaan uusi lapsi (tukiperhe) ja siitäkin oon innoissani,saadaan vähän vipinää tähänkin taloon taas jos tämä alle kaksivuotias meille tulee =)





Oma napa voi hyvin..toisina päivinä melskataan enemmän ja toisina vähemmän,ens viikolla olis taas neuvola.Ihan kiva kun niitä on useammin kun kerran kuussa.



Tuntuu hurjan isoilta summilta noi 30+ rv:t.. ehkä mä jään sittenkin tähän parikymppisten kerhoon.. saati sit kun käy tekayn sivulla ja kattoo monta päivää on raskautta menny ja monta on jäljellä,kun ei niitä oo enää ku 70 paikkeilla ja yli 200 menny jo.. huuuuih.



Nyt touhuumaan jotain.. alkaa ahistaa jos miettii kuin vähän jäljellä ja kuinka paljon tekemättä..



T:Isa ja masukki 29+4

[color=darkviolet][b]Neuvolakuulumisia [/b]->

-painoa tullu 795g/vk (nyt sitte meni 10kg rikki)

-paine 104/72 (tätä linjaa aina mulla)

-pisu puhas

-hemppa vaan 108 (obsidania ottanut 1 per päivä, nyt pitää ottaa kaks)

-kohunkorkeus 26 eli nippa keskikäyrän yläpuolella on

-peipi raivotarjonnassa muttei kiinnittyny

-syke + liikkeet ++ :) dopplerin alta karkaili, suuttu varmaan ku täti tunnusteli ja tunnusteli miten päin on

Ens viikolla käyn verikokeissa otattamassa maksa/sappiarvot, ku ite halusin (hullu kai sitä on, ku puistattaa piikit). Kaiken se kestää. .

Parin viikon päästä on jo uus aika. Katotaan onko tuo hemppa noussu. Nyt siis pitää ottaa kahta obsidania päivässä, jos vaan masu kestää. Kävin oma-alotteisesti ostaan jotai multivitskua missei oo rautaa eikä A-vitamiinia, mut ehottomasti C- ja D-vitamiinia. Ei auta muu, ku merkitä kalenteriin merkkejä. Muuten unohtasin varmasti oonko ottanu minkäki tabun :O :D

Akka oli kiltisti, vaikka joutuin ottaan sen mukaan. Tulee ehkä seuraavallaki kerralla, koska ei sattunu hoitopäivälle uus aika. Harmi, ku ei sattunu oleen ultra neuvolahuoneessa, ku akka kysy heti ett missä se telkkari on mistä näkee vauvan :)



Nyt pitää kipasta syöpötteleen. Palajan myöhemmin.



Z ja peipi 28+6

Onkin aikaa kun oon viimeks ollut...

Nyt toimii vasta netti.. Muutettiin siis viikko sitten :)

Ja kivaa on uudessa kodissa ollut... Saatiin vauvan huone kuntoon.. kivaa...



Mulla kans vetää suonta oikeesta jalasta aina öisin. Nyt on varmaan neljänä viitenä yönä vetänyt... Se on tosi inhottavaa. Ja välillä just tuntuu ettei se hellitä millään....



Oon sairaslomalla selän takia. Ja eilen kävin sairaalalla supistusten vuoks. Ei ollut kohdunsuu onneks yhtää auki tai mitään. kaikki kunnossa siis. Jotenkin niitä supisteluja on vaan niin paljon. Pitäis ottaa rauhallisemmin...!!



Ihania päiviä ollu tässä lähiaikoina... Ihan ku kevät talvella... Kyl se aurinko saa mielen pirteeks!!!



Meille varmistui eilen, että tyttö on tulossa, kun oltiin ultrassa.. Tosi kiva ku sai tietää, että kumpi on tulossa. Ku sillon aiemmassa ultrassa sitä ei näkynyt kun vauva oli niin jalat kiinni....



Huomenna kauneus ja terveys messuille :) Jee....



No mutta mukavaa ja aurinkoista päivää kaikille !!!







myrtti_ rv 28+3

Eilen illalla se sitten iski, nimittäin aivan kamala närästys..loppujen lopuksi olin koko yön istuma-asennossa ja luin tenttiin. Onneks kaveri tuli autolla hakemaan mua luennolle aamulla klo 8, en ois millään pystyny kävelemään yliopistolle. Oon ihan poikki ja kurkku on ihan kipeenä niistä vatsahapoista. En tajua, miten se tälleen ihan yhtäkkiä. Koskaan ei oo ennen ollu, enkä ollu syöny just ennen nukkumaan menoa (olin juonu piimää minkä pitäs ehkästä närästystä) ym. Nyt hirvittää et mitä jos ei enää nukkumisesta tuu mitään. Rennietä en suostu kyllä ottamaan, pitää konsultoida homeopaattia että oisko jotain lääkettä..



Zatu: Joo alotettiin miehen kanssa soittamaan yhdessä afrikkalaisessa bändissä, niin sillä on keikkaa ihan mukavasti ni pääse vauvakin afropiireihin mukaan:) Alan vaan olla aika hauska näky siellä djemberummun takana:)



Kyllä kosketti Nennin tarina. Voimia koko perheelle.



(.)Närästystilityksen lisäksi muuta tilitystä. Eilen piti olla se sairaalakierros, mutta se oli sitten peruttu, ei ollu kukaan voinu ilmottaa. Vähän ärsytti kun tunti meni yhteen suuntaan kävellessä, kun paikallisbussit on täällä niin kalliita, että ois yli kymppi kulunu siihen reissuun ni ei raaskittu. Niin nyt on vaan entistä huonompi fiilis koko jyväskylän neuvola ja sairaalapalveluista (taas kerran). Enää en kyllä jaksa sinne raahautua, kai ne paikat näkee sittenkin kun on tosi kyseessä..että ihan kiva kun ei oo ees sitä valmennusta ni toikin meni mönkään..



Eipä nyt taida olla kauheen hyvä fiilis muutenkaan. Hirvee määrä pyykkiä odottaa silitystä ja tenttiin pitäs lukee ja nälkäkin on ja pitäs kauppaan mennä, mut ei mitään jaksais. (Mies tossa opettelee vauvalle soittamaan ja laulamaan lohikäärme puffia)



No, nyt loppu valitus. Alkaa jo säälittää vauvakin kun äiti on tällanen pessimisti hermokimppu..jos vaikka vähän suklaakeksejä söis ja sit kattelis näyttääkö maailma valosammalta:)



Beijaflor

heippa taas kaikille tasapuolisesti!



Ja Nennin perheelle hali ja rutistus tuohon sydäntäsärkevään tilanteeseen, itku tuli kun luin kirjoitustasi :(



Ja Uusille tulokkaille tervetuloa! Pupina: Kun odotin meidän ekaa niiin hänen " tekonimi" oli kanssa möykky! *hih* hauskaa että joku muukin on sen keksiny.



Auttakaa mitä teen meidän 2vee tytön kanssa kun sen nukkumiset on ihan pelleilyä.. nytkin heräs puolentunnin jälkeen eikä suostu enää nukkumaan mutta kiukkuaa kokoajan kun on niin väsy.. SÄngyssä kyllä pysyy mutta potkii peittoa koko ajajn pois ja sit rupee huutaman että peitto peitto.. ja itkiessä haukottelee minkä joutaa.. ihan aina en jaksais pelleillä samasta asiasta..



noh tulihan valitettua..



( . ) potkii ja potkii hurjasti. Päätä punkee välillä niin kovin tuonne alas että väkiseltään housuun lirahtaa *HAH HAH* aikuinen ihminen ja housuun pissii. Tyttökin välillä sanoo kun valittelen pissahätää, että ei saa äiti pissiä housuun vessaan siitä hopi hopi :)



äityli ja möhis 29+1

Nyt olen ollut ahkera =) Siivosin leikkihuoneen ja heitin pois KAIKKI rikkinäiset lelut ja mustaan jätesäkkiin sulloin leluja, joilla pojat eivät ikinä leiki. Huomattavasti siistimmän näköistä ;) Myös pari koneellista pessyt lakana ja pyyhepyykkiä, raivaillut muitakin paikkoja ja laittanut papereita järjestykseen. Oikein ylpeä olen issestäni ;)

Kohta haenkin pojat ja tänään on heidän vuoro käydä neuvolassa, 2,5v ja 5,5v tarkistukset. Kiva kun pojat syntyneet parin viikon välein, saa aina tarkistukset samaan aikaan. Mukava myös päästä näyttämään masua lastenneuvolan tätille, se ei taida odotuksesta mitään vielä tietääkään?



Zatu: Mukava kuulla sun neuvolakuulumisista! Meillä tuo kasvu menee samaa tahtia, mullakin 10kg rikki ja sf- mittakin oli varmasti viikko sitten se 26, kasvanut viikossa sen 2cm, taikka käänsi asentoa vauva jotenkin että maha tuntunut tällä viikolla isommalta.

Mietinkin tuossa, että saiko akkas nähdä peipiä. No ehkä sitten ensi kerralla?!?



Isa: *kateellisena toljottaa* Vai oot sinä saanut " sitä" :/ Miekin tahdon, mutta tulee niin kipeä olo aina hempeilyjen jälkeen, että en uskalla enää ees yrittää. Mies viimeksi eilen kysyi, etteikö mulla yhtään haluta. Mutta ongelma ei ole tuo halujen puute, vaan se että vähäinenkin lirkuttelu tuolla alhaalla aiheuttaa supistuksia. Kurjaa. Ois niin kiva vielä tässä ennen vauvan syntymää matkustaa johonkin lemmenlomalle (johonkin kylpylään vaikkapa?), sitten kestää taas kauan ennen kuin pääsee kahdestaan johonkin yön yli, kun ei vauvaa raaski jättää.. No, voihan sitä lähteä vaan nukkumislomalle :)



Nyt riennän taas, pitää heittää noita romuja kaatikselle ennen kuin haen pojat.



Aurinkoista torstaita kaikille!!



Ardisia