Lapset kasvaa, elämä muuttuu.
Mä oon 46v. On pitkä parisuhde lasten isän kanssa ja meillä on tosi mukavaa edelleen yhdessä. Lapsilla menee kaikin puolin mukavasti, ovat 14 ja 19v. Eli periaatteessa kaikki on hyvin, paremmin kun hyvin.
Itsellä vaan on nykyään usein vähän tarpeeton olo, tylsää. En tiedä mitä oikein tekisin. Mikä kiinnostaa. Onko se tämä keski-ikä vai se että lapset kasvaa ja he eivät enää tarvitse äitiä niin paljon? Mä oon rakastanut olla kotona lasten kanssa kun he ovat olleet pieniä ja isompana tykännyt tietenkin myös touhuta. He ovat miehen kanssa olleet mulle aina maailman tärkeimmät.
Nytkö pitäisi ruveta keksimään itselle tekemistä? Miettimään mitä minä haluan, ei se mitä lapset haluu.
Kohtalotovereita?
En ole ihan ymmärtänyt kaikkia juttuja siitä, miten mukavaa on tehdä lapset nuorena, kun sitten on vielä nuori, kun ne lähtevät kotoa. Siis en ymmärrä, miksi erityisesti odottaa sitä, että lapset lähtevät kotoa. Tykkään lapsistani, joten en mä erityisesti odota sitä, että he lähtevät. Vähän harmittaa, että ei ollut mahdollisuuksia enempään kuin kahteen lapseen. Ja siis ei ole kyse siitä, etteikö mulla "olisi muuta elämää kuin lapset". Kyllä on. On kavereita, on erittäin aikaa vievä harrastus. Toivon tietenkin, että lapset lähtevät sitten lukion jälkeen opiskelemaan ja näin ollen muuttavat kotoa, koska tietenkin haluan, että he siirtyvät elämässään eteenpäin. Mutta ei se ole mikään sellainen juttu, jota kovasti odottaisin.