Tapailen miestä ristiriitaisin tuntein
Olemme molemmat 40+ ja tapailleet useamman kuukauden. Asumme eri paikkakunnilla joten näemme sen mukaan miten pystymme. Mies on kiltti, huomioon ottava, kohtelias, kiva, kaikin puolin kunnollinen. Meillä on todella hyvää seksiä. Mutta jotenkin minua on alkanut ärsyttää hänen jotkut tapansa tai tekonsa, jopa jotkut asiat hänen ulkonäössä. Tulee olo että hän mielisteleekin välillä ja sellainen ärsyttää. Lisäksi hän sanoi rakastuneensa minuun. Itse en koe samoin häntä kohtaan. Lisäksi haluan edetä rauhassa tutustuen. Joten tuo tunteiden ilmaisu sai minut ahdistumaan ja vetäytymään. En pysty heittäytymään kerralla mihinkään intensiiviseen suhteeseen, tiedän tukehtuvani. En oikein tiedä mitä tehdä. Hän on kunnon mies, auttaa, tukee ja meillä on ollut monesti kivaa yhdessä. Ja ihanaa läheisyyttä, jota kaipaan. Mutta välillä tuntuu että en jaksa häntä eikä tää ole mitään pitempiaikaista. Olisiko hyvä lopettaa juttu jo nyt vai antaa aikaa enemmän jotta näkisi syntyisikö tästä jotakin? En haluaisi miestä loukata tai käyttää ns hyväkseni. Kyllä kuitenkin hänestä välitän.
Kommentit (35)
Millaiset asiat ärsyttävät? Liittyvätkö ne erilaisiin arvoihin ja ajankäyttötapoihin? Jos liittyvät, niin suhteesta ei tule mitään tai en ainakaan itse jatkaisi. Esimerkiksi heikko yleissivistys, pihiys, ylipäätään erilainen elämäntyyli erottaa ystävätkin saati sitten parisuhdekumppanit. Olisiko tämä mies läheinen ystäväsi edes noiden ominaisuuksien puolesta?
Jos polttaa, niin sano suoraan, että et siedä tupakointia. Rööki tai sinä. Hän vetää siitä sitten omat johtopäätöksensä.
Kyllä kannattaisi antaa asialle armolaukaus koska todennäköisesti tuo ei kehity paremmaksi vaan pahemmaksi. APta ärsyttää yhä herkemmin ja useampi asia ja miehen rakkaushaaveet vain kasvaa.
Kyllä tuossa ajassa jo tietää, rakastaako vai ei. Ihan häntäkin kohtaan voisit olla reilu ja lopettaa tapailun.
Kerro miehelle, että et halua sitoutua yhteen mieheen, vaan sulla on aina kierroksessa vähintään kolme.
Eiköhän se siitä sitten itse häivy.
Kyllähän se joskus on ollut hyvin pienestä kiinni ja olen oppinut, että miehen pitää miellyttää jokaisessa asiassa. Esimerkiksi pukeutumistyylin pitää olla valmiiksi hyvä, samantyylinen kuin itse olen. Musiikkimaku, väärät mielipiteet ja käytöstapojen puute on myös sellaisia, ettei jutusta mitenkään voi tulla mitään.
On väärä asetelma, että pitäisi jotenkin muuttaa toista, vaikka joitain hyvin pieniä asioita voi tietysti olla, jotka voi opettaa. Esimerkiksi oma mies alkuun ei käsittänyt, ettei hän voi heti rynnistää ravintolassa sanomaan omaa tilaustaan, kun en ollut vielä ehtinyt miettiä omaani. Pari kertaa suutuin hänelle tästä, kun pidin sitä epäkohteliaana, mutta hän ei vain ollut tullut ajatelleeksi asiaa ollenkaan.
Tuollaisia pieniä puutteita hänen käytöksessään oli, enimmäkseen ruokailuun liittyviä. Heillä ei koskaan katettu pöytää kunnolla, vaan kattaus oli sitä sun tätä. Kodistahan nuo puutteet ovat lähtöisin. Jos ei opi kotona huomioimaan muita luontevalla tavalla, niin se pitää sitten aikuisena opetella.
Liian kunnollinen? Ehkä sinulle sopii joku juuri vankilasta vapautunut jännittävempi herrasmies.
Mulla ja miehellä on samanlaiset arvot, joten kyse on enemmän pinnallisemmista asioista. Ja jotenkin tuntuu että mies tekee asioita mielikseni, puuttuu semmoinen jämäkkyys ja omat mielipiteet. Mutta hän on tosi herttainen ja selkeästi yrittää ja panostaa meihin. Itse mietin että onko kyse enemmän itsestäni, eli oli kyseessä miten ihana mies tahansa niin alanko ärsyyntyä häneen ja etsiä hänestä vikoja. Olenko edes valmis /halukas mihinkään vakavampaan..? Toisaalta taas tämä mies olisi varmasti hyvä ja uskollinen mies, kun ei ole tässä iässä enää sen miehenkään löytäminen niin helppoa.. Vaikealta tuntuu tehdä ratkaisua, vastauksista sain ajateltavaa, kiitos. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet ap vastauksista?
Valehtelette nälissänne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä on samanlaiset arvot, joten kyse on enemmän pinnallisemmista asioista. Ja jotenkin tuntuu että mies tekee asioita mielikseni, puuttuu semmoinen jämäkkyys ja omat mielipiteet. Mutta hän on tosi herttainen ja selkeästi yrittää ja panostaa meihin. Itse mietin että onko kyse enemmän itsestäni, eli oli kyseessä miten ihana mies tahansa niin alanko ärsyyntyä häneen ja etsiä hänestä vikoja. Olenko edes valmis /halukas mihinkään vakavampaan..? Toisaalta taas tämä mies olisi varmasti hyvä ja uskollinen mies, kun ei ole tässä iässä enää sen miehenkään löytäminen niin helppoa.. Vaikealta tuntuu tehdä ratkaisua, vastauksista sain ajateltavaa, kiitos. Ap
Vaikuttaa siltä, ettette vielä tunne kovin hyvin toisianne. Kaikki ihmiset eivät heti sano mielipiteitään, vaan vasta tutustuessa paremmin, ehkä mies on sellainen?
Aloituksessa mainitsit myös miehen ulkonäön, että siinä on jotain häiritsevää? Se on minusta sikäli vakavaa, että voi vaikuttaa seksiin. Toisaalta kerroit, että seksi toimii, mikä on tärkeä asia.
Jos et enää tapaisi häntä, olisiko elämäsi parempaa vain huonompaa? Tulisiko ikävä vai olisitko helpottunut? Oletko sitä tyyppiä, että katuu ratkaisujaan vai menetkö sitten vain eteenpäin eli onko sitä ongelmaa, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella?
Kannattaa ehkä tutustua kiintymyssuhdeteoriaan. Voi olla, että olet välttävästi kiintyvä ihminen ja siksi torjut miehen tunteen. Eli voi olla, ettei toisen kanssa olis eri tavalla.
Joko ala terapoimaan itseäsi tällä ajatuksella (edes itsenäisesti esim. kirjojen avulla jos terapiaan meno ei mahdollista), tai sitten ehkä pitää päästää toinen pahasta.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta jo nyt, jos jo nyt ärsyttää jotkin asiat, niin se ei ajan kanssa parane vaan pahenee.
minuutissa löysit ketjun, luit viestin ja keksit siihen sopivan vastauksen?
On kaikkien etu että olet yksin, sinusta ei ole iloa kenellekään.
Kuules nyt v i t u n ämmä, ei kiinnosta helvittiäkään sun "ongelmat"
Vierailija kirjoitti:
Liian kunnollinen? Ehkä sinulle sopii joku juuri vankilasta vapautunut jännittävempi herrasmies.
Asiat eivät ole tosielämässä näin mustavalkoisia, vaikka sitä katkeruuspäissäsi yrität väittää.
Et koe olevasi yhtään rakastunut, mutta seksiä on?
V i tt ü teitä lortŧoja. Seksi kuuluu sitoutuneeseen parisuhteeseen, muulla tavalla harrastettua siitä on lopulta vain haittaa.
Se on aina niin että kun mies alkaa puhua tunteista niin nainen pelästyy ja varmaan haluu erota. Ei naiset halua tunteilevaa miestä vaan kovan karjun joka ei rakkaudesta puhu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se joskus on ollut hyvin pienestä kiinni ja olen oppinut, että miehen pitää miellyttää jokaisessa asiassa. Esimerkiksi pukeutumistyylin pitää olla valmiiksi hyvä, samantyylinen kuin itse olen. Musiikkimaku, väärät mielipiteet ja käytöstapojen puute on myös sellaisia, ettei jutusta mitenkään voi tulla mitään.
On väärä asetelma, että pitäisi jotenkin muuttaa toista, vaikka joitain hyvin pieniä asioita voi tietysti olla, jotka voi opettaa. Esimerkiksi oma mies alkuun ei käsittänyt, ettei hän voi heti rynnistää ravintolassa sanomaan omaa tilaustaan, kun en ollut vielä ehtinyt miettiä omaani. Pari kertaa suutuin hänelle tästä, kun pidin sitä epäkohteliaana, mutta hän ei vain ollut tullut ajatelleeksi asiaa ollenkaan.
Tuollaisia pieniä puutteita hänen käytöksessään oli, enimmäkseen ruokailuun liittyviä. Heillä ei koskaan katettu pöytää kunnolla, vaan kattaus oli sitä sun tätä. Kodistahan nuo puutteet ovat lähtöisin. Jos ei opi kotona huomioimaan muita luontevalla tavalla, niin se pitää sitten aikuisena opetella.
Ikisinkun ainesta.
Aloitukseen sanoisin ettei tuo tuosta parane. Ajanmittaa vain pahenee ja käy kestämättömäksi. Sano vaikka että välimatka haittaa ja jotkut arvot ei kohtaa.
Lopeta jo nyt, jos jo nyt ärsyttää jotkin asiat, niin se ei ajan kanssa parane vaan pahenee.