Ihannemies.

Kun huomaan keittiössä että risottoon kuuluvaa jauhelihaa ei olekkaan niin pyydän mieheni käymään hakemassa sitä samalla kun käyttää kuitenkin koiran. Minä kypsennän riisiä ja teen salaattia. Menee jo kolmatta tuntia eikä miestä kuulu (kauppa 5min kävelymatkan päässä). Soitan hänelle että "onko kaikki ok, tuotko sen jauhelihan?" Niin alkaa huutamaan että "no en ole sua pettämässä!!". Minä siihen että "ihan sama mutta voitko tuoda sen jauhelihan, mulla on nälkä!" ja vastaus "eikun tää on ihan kiva naapurin täti, ei sun tarvii sitä pelätä enkä ole sen kanssa panemassa, rauhotu jo.." Ja sitten paiskoo luuria korvaan.

Siis miten mustasukkainen voi mies minusta olla kun pitää tehdä tollasia lavastettuja juttuja?? Jonkunlainen alemmuuskompleksi?

Toivottavasti täällä on myös miehiä jotka voi kertoa omasta perspektiivistään mikä helvetti voi aiheuttaa tuollaisen käytöksen.