Lue keskustelun säännöt.
"Sinulla ei riitä koulutustausta tähän keskusteluun"
26.11.2022 |
Näin sanoi puolisoni eilen illalla minulle. Keskustelun aiheena oli lääkeriippuvuus. Kerroin miehelleni että lääke jota syön päivittäin ei aiheuta riippuvuutta (lääkkeellä sinänsä ei ole mitään merkitystä, kyse ei mistään psyykelääkkeestä tms.). Hänen mielestään aiheuttaa, koska en voi olla ilman lääkettä. Yritin selittää että lääke toimii vähän kuten verenpainelääke, jos en syö sitä, verenpaineeni nousee. Lääke ei siltikään aiheuta riippuvuutta.
Hän suivaantui ja alkoi selittää kuinka en ymmärrä riippuvuuden käsitettä. Kerroin olevani eri mieltä johon hän tokaisi että ei kanssani pysty keskustelemaan aiheesta sivistyneesti sillä koulutustasoni ei riitä tähän keskusteluun.
On totta että en ole akateemisesti koulutettu kuten hän. Väitän silti että tietoni lääkeriippuvuudesta on vähintäänkin yhtä hyvä kuin hänellä, jollei parempi. Maisterin paperit eivät tee hänestä riippuuvuden asiantuntijaa, etenkin kun ne eivät ole ns. ko alalta.
Joten, surkeaa tai ei, joudun kysymään teiltä: onko tällainen normaalia? Olen voinut tässä parisuhteessa huonosti jo pitkään ja koen olevani henkisen väkivallan uhrina. Mutta en enää osaa erottaa mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Olenko liian herkkä kun loukkaannuin hänen kommentistaan?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuus on addiktio. Pakko saada tai pää hajoo. Jos ei saa niin viekkarit.
Ai niin anteeksi. Koulutustausta ei yllä nyt tähän keskusteluun.
Tirsk.
Sekö ei sitten ole, jos kuolee ilman lääkettä?
Anteeksi vaan, mutta tuo on turha rajaus.
Joo ei ole.
"lääkeriippuuvuus" ja vastaavat ilmaisut on eri asia kuin että lääke olisi tarpeellinen.
Se että tarvitsee lääkettä ei tarkoita riippuvuutta. Joku kielitaidoton voi kumminkin noin tulkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän olisi halunnut keskustella abstraktilla tasolla ja sinä vaan jankutit tietäväsi kokemusasiantuntijana enemmän ja hän turhautui? Joskus alemman koulutustason ihmisillä on tapana yleistää oma kokemus absoluuttiseksi totuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Monien riitaisten vuosien jälkeen tuntuu että suhteessamme hyvää on vähemmän kuin pahaa. Siltikään ei ole helppoa tehdä eropäätöstä. Asiaa ei auta se että asumme ulkomailla.
Tai sitten helpottaa, kun teet samalla päätöksen vaihtaa asuinmaata. Niinsanottu maantieteellinen ratkaisu.
Kaverini ( mies niinkuin minäkin ) leuhki nuorena miehenä kuinka hänen mielestään Burana ja kaikki särkylääkkeetkin ovat turhuutta. Armeijassa sai kätensä jotenkin telottua sitten kunnolla, ja muutti mielensä särkylääkkeistä kun uskomaton ja pitkäkestoinen kipu oli tullut käpäläänsä.
Riippuvuus eli addiktio on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila.
Siitä voi repiä.
Ja kannattaa sitten kantaa vastuunsa siitä millassia ihmisiä nurkissaan suvaitsee katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta on valitettavasti se, että ammattikoulutaustaisilta pitäisi kategorisesti kieltää kaikkiin keskusteluihin osallistuminen. Tai ainakin korkeintaan rajata sallitut keskustelut johonkin säätilaan ja julkkisjuoruihin.
tositv:stä saisivat puhua keskenään. ketään muuta ei kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin kuvitella tilanteen, kun mt-ongelmainen hullupillerien tukkukäyttäjä tulee vänisemään, ettei ole riippuvainen lääkkeistä
"Riippuvuus". En ollutkaan alkoholi riippuvainen koska pystyin lopettamaan ilman mitään apuja.
Muuten vaan mukavikseni kännäsin kaikki vapaat ja viikonloput. Kolmen viikon putki meni heittämällä litra vodkaa päivässä+oluet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin verenpainelääkkeen esimerkiksi, kyseessä ei ole siis verenpainelääke. Voin olla ilman tätä lääkettä, mutta siitä seuraa elämänlaatuni heikentymistä. Voin lopettaa lääkkeen käytön eikä minulle tulee mitään vieroitusoireita. Elimistöni ei ole siitä riippuvainen enkä joudu hengenvaaraan jos en ota lääkettä.
On lääkkeitä, jotka aiheuttavat riippuvuutta. Tämä käyttämäni lääke ei ole sellainen. Valitsen syödä sitä, koska se parantaa elämänlaatuani.
Eli voisit vaihtaa "lennossa" lääkkeen toiseen lääkkeeseen, jonka vaikuttava aine on eri, mutta toimii sairauteesi, tai pitää tauon lääkityksessä? Jos lopettaisit lääkityksen tai vaihtaisit lääkettä, sinun ei tarvitsisi "ajaa alas" nykyistä lääkitystäsi annosta vaiheittain vähentämällä?
Se, että lääkityksen lopettaminen aiheuttaisi terveydentilasi palautumisen samalle tasolle kuin se oli ennen lääkityksen aloittamista, ei ole lääkeriippuvuutta.
jorma300 kirjoitti:
Olet vain yksinkertaisesti väärässä etkä osaa myöntää sitä niin syystäkin mies suivaantuu. Jos et voi olla ilman = sinä ja elimistösi ovat riippuvaisia. Ihan samalla tavalla kun elimistö voi olla riippuvainen verenpainelääkkeestä. Ihan sama tutkinto tai ei mutta et ymmärrä normaalia logiikkaa. Täysin mahdotonta että ei voi olla ilman lääkettä ja ei olisi riippuvuutta. Se ei vain ole mahdollista.
"Riippuvuudella kemiallisesta aineesta tarkoitetaan yleensä ns. fyysistä riippuvuutta, jolle luonteenomaisia piirteitä ovat vieroitusoireet. Ne syntyvät, kun hermoston altistus kyseiselle aineelle äkkiä lakkaa. Puhtaassa psyykkisessä riippuvuudessa varsinaiset somaattiset vieroitusoireet puuttuvat."
https://www.duodecimlehti.fi/duo80233
Verenpainelääkkeen lopettaminen ei aiheuta vieroitusoireita. Sekoitat mielestäni lääkeriippuvuuden ja sairauden kannalta välttämättömät lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkeriippuvuus on eri asia kuin lääke elämänlaadun tai elämän mahdollistajana.
Tuossa tapauksessa kyse on vaan toisen kyykyttämisestä, jos ei ole lääkäri tmv.
Mutta totta on, että esimerkiksi tälläkin palstalla annetaan paljon esimerkiksi lakineuvoja, vaikka koulutustausta ei selvästikään "riitä" asiasta keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Monien riitaisten vuosien jälkeen tuntuu että suhteessamme hyvää on vähemmän kuin pahaa. Siltikään ei ole helppoa tehdä eropäätöstä. Asiaa ei auta se että asumme ulkomailla.
Asutteko siis sellaisessa maassa, missä nainen ei voi poistua kotoaan ilman miehensä tai miespuolisen sukulaisen seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tapauksessa kyse on vaan toisen kyykyttämisestä, jos ei ole lääkäri tmv.
Mutta totta on, että esimerkiksi tälläkin palstalla annetaan paljon esimerkiksi lakineuvoja, vaikka koulutustausta ei selvästikään "riitä" asiasta keskustelemaan.
Puolisoiden välillä pitäisi olla mahdollista keskustella mistä tahansa koulutustaustasta riippumatta. Muuten kumppani on väärä.
Exäni mielestä olen lääkeriipuvainen koska joudun päivittäin ottamaan tyroksiinia. Kun koitin selittää hänelle mitä tapahtuu jos ei ota sitä niin "se on vaan luonnon valinta".
Yleistä tuollainen argumentointi akateemisilla. Mulla menee hermo tohon kommenttiin jo keskustelupalstoillakin...
Mistä muista asioista johtuen voit huonosti?
Onko parisuhteessasi mitään hyvää?
Tsemppiä! Kannattaa pohtia tarkkaan ja punnita asioita. Mutta myös luottaa omaan sisäiseen ääneen, jos se tuntuu siltä. Jos olisi pelkkä tuo kommentti, asian voisi puida, mutta jos on muutakin, niin mieti. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh. Mies kuulostaa tavalliselta ihmiseltä, joka ei osaa vihaisena muotoilla täydellisiä lauseita. Itsekin päästelen riitatilanteissa liiankin kärjistettyjä lauseita ja ilkeyksiä, ja samasta syystä: koska adrenaliinin vaikutuksen alaisena on vaikeaa olla yhtä hillitty ja tarkkaan sanansa punnitseva kuin jos olisi normaalikeskustelusssa.
Älä vaadi liikaa. Mies sanoi rumasti, todellakin. Mutta heittäköön ensimmäisen kiven se, joka osaa riidellä vain täydellisesti ja niin hillitysti, että on kuin riitaa ei olisikaan - mikä puolestaan kuulostaa omalla tavallaan hyytävältä.
Sopikaa riitanne. Ja sinä kehitä itsetunto. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, olethan hyvänen aika alan kokemusasiantuntija, ja se peittoaa mennen tullen kaiken maailman akateemisuudet. Tuon ajatuksen voimin pidät jatkossa paremmin puolesi miestäsi ja kaikkia vastaan.
Sinä, kokemusasiantuntija. Tiedät, mistä puhut. Piste.
Mutta herrajjestas: kuka normaali suuttuu tilanteessa jossa keskustellaan kaikessa rauhassa siitä mitä riippuvuus on? Miksi tuosta piti riidellä? Suhteessa on jotain todella pielessä jos tuommoinen ihan sinänsä neutraali pikku keskustelu johtaa niin raivokkaisiin tunteisiin, ettei pysty hillitsemään sanojansa.
Voi älä nyt viitsi. Huomaatko itse muuten omasta viestistäsi, miten kuohuissasi olet, vaikka kyseessä on ventovieraiden asia, joka ei kuulu edes sinulle. Olet varmaan nähnyt, miten ihmiset kiihtyvät kannattaessaan jalkapallojoukkeita? Ei periaatteessa järkeä siinäkään, että aiheesta syntyy jopa mellakoita. Kuuluu ihmisluonteeseen valita puolensa ja puolustaa omaa joukkuetta kiivaasti. Sama dynamiikka toimii taustalla ap:n tilanteessa (ja omassa kiivailussasi)
Todella normaali ihminen voi suuttua jo yllämainitusta syystä. Me emme edes tiedä, miten kauan tätä kinaa on jatkettu, ja tulisi ap:lla oletettavasti liian pitkä viesti, jos juurta jaksain kertoisi. Minä luotan ihan arkijärjellä siihen, että asioihin on syynsä, kuten nyt tuohon kiistaankiin. Ja että kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, että ensimmäisen ruman tokaisun jälkeen tokaisija on ilmiselvä so-sio-paatti ja ero on ainoa ratkaisu...
Lieneekö ollut veljeni asialla. Juuri tuollaista viisautta voisin häneltä uskoa puolisolleen.
Ei, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Monien riitaisten vuosien jälkeen tuntuu että suhteessamme hyvää on vähemmän kuin pahaa. Siltikään ei ole helppoa tehdä eropäätöstä. Asiaa ei auta se että asumme ulkomailla.