Miehen tapa lopettaa tapailu, onko normaalia?
Olen tapaillut puoli vuotta miestä. Tapailu alkoi ja edistyi hitaasti, tarkoituksella, ja ollaan sovittu että katsotaan mihin menee ilman mitään suuria paineita. Minulla on takana avioero ja mies taas ei vuosiin ole kunnolla seurustellut, joten puhuimme yhdessä asian heti alussa, kumpikaan ei ole valmis vakavaan suhteeseen ihan heti. Tämä onkin ollut toimivin ihmissuhde ikinä, olen ollut tosi hyvällä mielellä, luottavainen, onnellinen.
Nyt mies on käytännössä ihan yllätyksenä muuttanut suhtautumisensa, tai ainakin käytöksensä. Kaikki kulminoitui tapahtumaan, jossa mies oli minun avecini ja minun kutsumani. Tässä illassa mies ei edes istunut kanssani samaan pöytään, jutteli niiden kanssa jotka etäisesti tuntee, ei huomioinut minua ollenkaan, ei sanonut minulle juuri mitään koko illan aikana tai edes hymyillyt kun kävin kysymässä viihtymisiä. Lähti kesken illan sanomatta sanaakaan, myöhemmin laittoi vain tyyliin "jaa niin sori siitä olin varmaan väsynyt". Ero aiempaan on huomattava. Emme ennenkään ole olleet mitään kyljessä nyhjöttäviä, mutta kuitenkin selkeästi yhdessä.
Käytös on koko ajan ollut enemmän tuon tyylistä, tämä yksi ilta vain esimerkkinä, olen siis ymmärtänyt että mies on kyllästynyt minuun/suhteeseemme. Tämä on täysin ok vaikka totta kai harmittaa ja olen surullinen, mutta mies ei ole minulle mitään velkaa. Mutta nyt minusta tuntuu tosi pahalta, että ei missään kohtaa ole itse kertonut asiaa minulle. Antaa ymmärtää, että ei haluja jatkaa, mutta ei sano asiaa.
Mietin tätä pitkään, ja koska kyseessä on ensimmäinen suhteeni eron jälkeen, ja ensimmäinen tapailusuhde käytännössä muutenkaan koskaan, koska aiempi suhde kesti lukion ekasta aikuisuuteen enkä ole koskaan treffaillut, niin miten näissä kuuluu toimia? Olemme molemmat 37v. Onko tämä yleistä näin aikuisessa tapailumaailmassa, onko minulla oikeus pyytää miestä itse kertomaan tuntonsa ja toiveensa, vai tulisiko vaan unohtaa koko tyyppi näiden vihjailuden perusteella? Saanko olla harmistunut, tai toki kai saan olla, mutta onko miehen käytös ok vai näinkö aikuiset ihmiset oikeasti lopettaa suhteet?
Mitä tekisit asemassani? Pyytäisitkö miestä vielä tapaamaan ja keskustelemaan vai laittaisitko esim viestin jossa kerrot kuinka harmittaa että selkeää lopetusta asialle ei tehty, vai jättäisitkö asian vain niikseen?
Kertokaa vaikka samalla kokemuksia, jos olette kokeneet vastaavaa. Harmittaa suuresti myös se, että olen avautunut miehelle paljon syvimmistä ajatuksistani, ja nyt tuntuu halvalta. Oma vikani tottakai, miksi en osannut erottaa aitoa yhteyttä satunnaisesta turhanpäiväisestä.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista! Näinhän se on, mies sai mitä kaipasi, hetken intohimoa ja huumaa. Nyt ei enää tarvitse minua, ja tämä oli tässä.
Tuntuu aivan älyttömän pahalta, ja pelottaa koko sinkkuelämä, en todellakaan kestä tällaista ollenkaan. Oksettavaa suorastaan miten ennen saatettiin viettää koko viikonloppu nousematta sängystä toisiamme silitellen ja ihania ajatuksia vaihtamalla, ja nyt mies ei edes kysy miten työhaastatteluni meni vaikka tietää kuinka valtavan tärkeä se on minulle. Olin hölmö ja sinisilmäinen, mies puhui niin valtavan kauniisti ja iski suoraan johonkin tyydyttämättömään tarpeeseeni. Olo on aivan hirveä, pelottaa tulevat vastaavat kokemukset, miten tässä uskaltaa enää luottaa mihinkään.
Jokin pieni toivo elää sisälläni että mies vain eläisi jostain syystä nyt vaikeaa aikaa itsensä kanssa, mutta kuten neuvoittekin, varmasti vain paras itseä suojellakseen ilmoittaa että kiitos kaikesta hyvästä mitä minulle toit, ei oltu sopivat toisillemme ja toivon elämääsi pelkkää hyvää, hymyillään jos kadulla törmätään.
Kiitos myös vinkistä etsiä mahdollinen seuraava kumppani vastaavasta elämäntilanteesta, joku eron läpikäynyt. Selvästi tindermaailman kuningas ja 20v suhteen läpikäynyt ei ole toimivin pari.
Terveisin alkuperäinen
Mullakin miehen kanssa oli tosi ihanaa, mutta se suhteen jälkeinen fiilis oli tosiaan aika sanonko-mistä. Todella huijattu olo ja kaduttaa, että avasin tiettyjä elämäni kipukohtia hänelle. Hän vaan sai mut avautumaan ja avautui kyllä periaatteessa itsekin, mutta tajusin jälkikäteen, että puhui todella epämääräisesti, eli en loppujen lopuksi tiedä hänestä paljoakaan. Miehessä oli kyllä red flagejä, mutta jotenkin olin valmis katsomaan sormien läpi, kun oli muuten niin mulle sopiva ja hänessä oli kuitenkin kehityspotentiaalia noissa heikoissa kohdissa (esim. rahatilanteensa vaikutti olevan koulutukseensa, työhönsä ja ikäänsä nähden erikoisen heikko). Tajusin myöhemmin, että tuo sopivuus saattoi olla vaan se perinteinen pelimiestekniikka, eli todennäköisesti peilasi minua, ja kyllä meillä toki yhdistäviä asioita oikeastikin oli.
Vaikea sanoa, miten tästä uskaltaa takaisin deittailemaan, en ole siis itse vuoteen uskaltanut. Ehkä ensi kesänä. :D Ainakin koitan jatkossa jarrutella, kun ennen olen aina tosiaan heittäytynyt täysillä suhteisiin, jos vetoa on ollut (ennen tätä tapailumiestä olen ollut vain pitkissä suhteissa ja naimisissakin).
Sen verran varoitan, että mulle mies oli todella ristiriitainen lopussa, eli kehui kovasti jättäessään (hän lopetti suhteen, mutta sitä edelsi jo viestien hiljentyminen, myös minun puolelta), selitti, että mielellään on mun seurassa jne. Varmaan koitti vielä pedata jatkopanoja, mutta taisin onnistua sitten riittävän paljon tuomaan esille sitä, että tilanne oli mulle aika paha, joten en sitten enää koskaan kuullut hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista! Näinhän se on, mies sai mitä kaipasi, hetken intohimoa ja huumaa. Nyt ei enää tarvitse minua, ja tämä oli tässä.
Tuntuu aivan älyttömän pahalta, ja pelottaa koko sinkkuelämä, en todellakaan kestä tällaista ollenkaan. Oksettavaa suorastaan miten ennen saatettiin viettää koko viikonloppu nousematta sängystä toisiamme silitellen ja ihania ajatuksia vaihtamalla, ja nyt mies ei edes kysy miten työhaastatteluni meni vaikka tietää kuinka valtavan tärkeä se on minulle. Olin hölmö ja sinisilmäinen, mies puhui niin valtavan kauniisti ja iski suoraan johonkin tyydyttämättömään tarpeeseeni. Olo on aivan hirveä, pelottaa tulevat vastaavat kokemukset, miten tässä uskaltaa enää luottaa mihinkään.
Jokin pieni toivo elää sisälläni että mies vain eläisi jostain syystä nyt vaikeaa aikaa itsensä kanssa, mutta kuten neuvoittekin, varmasti vain paras itseä suojellakseen ilmoittaa että kiitos kaikesta hyvästä mitä minulle toit, ei oltu sopivat toisillemme ja toivon elämääsi pelkkää hyvää, hymyillään jos kadulla törmätään.
Kiitos myös vinkistä etsiä mahdollinen seuraava kumppani vastaavasta elämäntilanteesta, joku eron läpikäynyt. Selvästi tindermaailman kuningas ja 20v suhteen läpikäynyt ei ole toimivin pari.
Terveisin alkuperäinen
Näin on varmasti parasta. Seuraavalla kerralla kannattaa myös avoimesti kertoa, että etsii oikeaa suhdetta, ja jättää väliin tutustumisen sellaisen kanssa, joka heti alussa myöntää, ettei halua mitään vakavaa. Mies on ollut sulle rehellinen, mutta juhlissa käytös oli kyllä törkeää. Jo sen takia kannattaa lopettaa tapailu, mies ei enää edes kunnioita sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista! Näinhän se on, mies sai mitä kaipasi, hetken intohimoa ja huumaa. Nyt ei enää tarvitse minua, ja tämä oli tässä.
Tuntuu aivan älyttömän pahalta, ja pelottaa koko sinkkuelämä, en todellakaan kestä tällaista ollenkaan. Oksettavaa suorastaan miten ennen saatettiin viettää koko viikonloppu nousematta sängystä toisiamme silitellen ja ihania ajatuksia vaihtamalla, ja nyt mies ei edes kysy miten työhaastatteluni meni vaikka tietää kuinka valtavan tärkeä se on minulle. Olin hölmö ja sinisilmäinen, mies puhui niin valtavan kauniisti ja iski suoraan johonkin tyydyttämättömään tarpeeseeni. Olo on aivan hirveä, pelottaa tulevat vastaavat kokemukset, miten tässä uskaltaa enää luottaa mihinkään.
Jokin pieni toivo elää sisälläni että mies vain eläisi jostain syystä nyt vaikeaa aikaa itsensä kanssa, mutta kuten neuvoittekin, varmasti vain paras itseä suojellakseen ilmoittaa että kiitos kaikesta hyvästä mitä minulle toit, ei oltu sopivat toisillemme ja toivon elämääsi pelkkää hyvää, hymyillään jos kadulla törmätään.
Kiitos myös vinkistä etsiä mahdollinen seuraava kumppani vastaavasta elämäntilanteesta, joku eron läpikäynyt. Selvästi tindermaailman kuningas ja 20v suhteen läpikäynyt ei ole toimivin pari.
Terveisin alkuperäinen
Näin on varmasti parasta. Seuraavalla kerralla kannattaa myös avoimesti kertoa, että etsii oikeaa suhdetta, ja jättää väliin tutustumisen sellaisen kanssa, joka heti alussa myöntää, ettei halua mitään vakavaa. Mies on ollut sulle rehellinen, mutta juhlissa käytös oli kyllä törkeää. Jo sen takia kannattaa lopettaa tapailu, mies ei enää edes kunnioita sinua.
Tää se muuten näissä aina onkin, että alkuun sovitaan, että otetaan ihan rauhassa, ja ihan vaan avoimin mielin tms. Eli tavallaan kukaan ei valehdellut, eikä luvannut mitään vakavaa suhdetta. Kuitenkin kun suhde menee tietylle tasolle, kun on noita mielettömiä viikonloppuja, joiden sisältö on jo niin syväluotaavaa, ettei sellaista voi kuvitella olevan mitenkään muuten kuin rakastuneiden ihmisten välillä, niin aika kovaa ja korkealta siinä tulee, kun tajuaa, että toiselle se ei ollut niin merkityksellistä. Se on laiha lohtu, ettei se toinen mitään muuta luvannutkaan.
En itsekään olisi valmis täysin vakavaan, ja siksi tämä olikin niin merkityksellinen suhde minulle, kaikki vain toimi niin täydellisesti. Entinen suhde oli loppuaikoina hyvin raskas, enkä ole valmis vastaavaan enää. En silti halua ajatella, että vain suhteensa rekisteröineet ja virallisesti yhdessä asuvat voivat onnistua, ihan yhtä hyvin yhdessä voi olla erikseenkin ja todella onnellinen vaikka selkeästi omat elämät ja itsenäisyydet.
Koko tämän ajan, käytöksen muuttumista ennen, minulla oli olo että mies välittää minusta aidosti, tosissaan ja täysillä. Niin kuin minäkin hänestä. Oli aivan ihana tunne olla niin merkityksellinen itselle tärkeälle ihmiselle. Joka kerran ajoi keskellä yötä luokseni kun minulla oli paha olla, vain jotta saisi pidellä minua.
Yritän nyt keksiä muuta tekemistä ja puuhaa, mutta tosi vaikeaa, kun ajatukset pyörivät tässä. Ja ihan totta että mies ei luvannut minulle mitään, ei rikkonut lupausta. En voi olla edes vihainen mistään, enkä ehkä vain osaa käsitellä tätä tunnetta, niin pohjatonta pettymystä itseeni ja tilanteeseen.
Pelottaa että tämä deittimaailma on vaan aivan liian julma minulle, enkä pysty tähän. Pitäisi kovettaa itsensä ja olla loppuelämä yksin vaan, ettei joudu elämään tätä vuoristorataa.
Näitä munattomia ghostaavia ukkoja on vielä liki 50 vuotiaissakin. Raukkapas .. ja. Selkeitä narsisteja tai joku muu vika päässä.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään olisi valmis täysin vakavaan, ja siksi tämä olikin niin merkityksellinen suhde minulle, kaikki vain toimi niin täydellisesti. Entinen suhde oli loppuaikoina hyvin raskas, enkä ole valmis vastaavaan enää. En silti halua ajatella, että vain suhteensa rekisteröineet ja virallisesti yhdessä asuvat voivat onnistua, ihan yhtä hyvin yhdessä voi olla erikseenkin ja todella onnellinen vaikka selkeästi omat elämät ja itsenäisyydet.
Koko tämän ajan, käytöksen muuttumista ennen, minulla oli olo että mies välittää minusta aidosti, tosissaan ja täysillä. Niin kuin minäkin hänestä. Oli aivan ihana tunne olla niin merkityksellinen itselle tärkeälle ihmiselle. Joka kerran ajoi keskellä yötä luokseni kun minulla oli paha olla, vain jotta saisi pidellä minua.
Yritän nyt keksiä muuta tekemistä ja puuhaa, mutta tosi vaikeaa, kun ajatukset pyörivät tässä. Ja ihan totta että mies ei luvannut minulle mitään, ei rikkonut lupausta. En voi olla edes vihainen mistään, enkä ehkä vain osaa käsitellä tätä tunnetta, niin pohjatonta pettymystä itseeni ja tilanteeseen.
Pelottaa että tämä deittimaailma on vaan aivan liian julma minulle, enkä pysty tähän. Pitäisi kovettaa itsensä ja olla loppuelämä yksin vaan, ettei joudu elämään tätä vuoristorataa.
Vaikka mies ei luvannut mitään, mielestäni sinulla on kuitenkin oikeus olla vihainen tai pettynyt. Miehen käytös juhlissa (ja jos vastaavaa välinpitämättömyyttä on ollut muutenkin) ei ollut asiallista. Vaikka olisitte menneet vain ystävinä, menitte yhdessä, ja hän ignoorasi sinut täysin.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään olisi valmis täysin vakavaan, ja siksi tämä olikin niin merkityksellinen suhde minulle, kaikki vain toimi niin täydellisesti. Entinen suhde oli loppuaikoina hyvin raskas, enkä ole valmis vastaavaan enää. En silti halua ajatella, että vain suhteensa rekisteröineet ja virallisesti yhdessä asuvat voivat onnistua, ihan yhtä hyvin yhdessä voi olla erikseenkin ja todella onnellinen vaikka selkeästi omat elämät ja itsenäisyydet.
Koko tämän ajan, käytöksen muuttumista ennen, minulla oli olo että mies välittää minusta aidosti, tosissaan ja täysillä. Niin kuin minäkin hänestä. Oli aivan ihana tunne olla niin merkityksellinen itselle tärkeälle ihmiselle. Joka kerran ajoi keskellä yötä luokseni kun minulla oli paha olla, vain jotta saisi pidellä minua.
Yritän nyt keksiä muuta tekemistä ja puuhaa, mutta tosi vaikeaa, kun ajatukset pyörivät tässä. Ja ihan totta että mies ei luvannut minulle mitään, ei rikkonut lupausta. En voi olla edes vihainen mistään, enkä ehkä vain osaa käsitellä tätä tunnetta, niin pohjatonta pettymystä itseeni ja tilanteeseen.
Pelottaa että tämä deittimaailma on vaan aivan liian julma minulle, enkä pysty tähän. Pitäisi kovettaa itsensä ja olla loppuelämä yksin vaan, ettei joudu elämään tätä vuoristorataa.
Ole varovainen sen kanssa, miten käytät tuota ei-vakavaa -termiä. Mielestäni sinä tarkoitat vakavaa suhdetta, mutta ilman yhteenmuuttoa tai mitään naimisiin menoa. Itse käsitän vakavalla suhteella, että ollaan sitouduttu toisiin sen verran, että ei enää tapailla muita ja suhdetta ei pidetä maailmalta piilossa, vaan voi esitellä ystäville, perheellekin (lapsille vasta pidemmän ajan kuluttua) jne. Minun mielestäni vakava suhde kahden aikuisen välillä ei edellytä yhteenmuuttoa, eikä edes sitä, että nähtäisiin päivittäin.
Miehelle ei-vakavaa saattaa tarkoittaa sitä, että saa tapailla muitakin, ja ehkä siksi ei ollut seurassasi siellä tilaisuudessa, koska ei halunnut näyttäytyä sun kanssa (joko yleisesti tai tietyn henkilön edessä).
Tein itse saman virheen, että ajattelin, että ollaan nyt ihan avoimin mielin tarkoittaisi, että positivisesti uskotaan suhteeseen, mutta se tarkoittikin, että ihan avoimesti voi katsella koko ajan muitakin. Näiden termien kanssa pitää olla tarkkana :)
Kun luin juttua, olin että ei voi olla totta: ihan kuin mun ex!
Hän halusi mut aina kanssaan kaiken maailman sukujuhliin ja bileisiin. Aina en olisi välittänyt mennä. Mutta hän niin kovasti halusi, ja "nekin toivoo että sä tulet".
Sit hän juhlissa häipyi omille teilleen. Joskus nähtiin seuraavan kerran ulko-ovella kun oli aika lähteä kotiin.
Jos mä vein hänet mun ihmisten luo, huolehdin tietysti hänen viihtyvyydestään, koska olimme tulleet paikalle yhdessä.
Mut hänellä nyt oli oudot vanhemmat ja ihmeellistä muodollista jäkistelyä.
Lopulta jäin pois kissanristiäisistä ja lopulta erottiin.
Välillä vaan vieläkin ihmettelen miksi ihminen käyttäytyy noin tökerösti.
Kyse ei ollut siitä että hän ei olisi halunnut elää kanssani.
Minä sen eroaloitteen lopulta tein.
Totta, että ihmiset ymmärtävät tai tulkitsevat sanoja eri tavoin.
Miesystävän löytäminen olisi haaveena. Aktiivisesti en ole tämän asian hyväksi tehnyt vähään aikaan mitään, mutta ehkäpä alan "ryhdistäytyä".
Mulle ei-vakava seurustelu tarkoittaisi sitä, että voi seurustella (tapailla) muitakin samalla aikaa. Tämä ei tulisi kuuloonkaan, sen verran vanhanaikainen oon.
Vakava seurustelu tarkoittaisi mulla sitä, että samanaikaisesti ei kummallakaan toista kumppania, eikä satunnaisia yhden yön tapauksia. Siis ollaan uskollisia toisillemme. Muuten loppuisi suhde kerta heitolla.
Kuten joku jo sanoikin, niin kuulostaisi äkkiseltään siltä että seurasi tai suhde ei häntä kiinnosta muuten kuin hyötymismielessä. Tuonnekin tuli aveciksi vain tutustuakseen muihin ihmisiin, sinulla oli vain välinearvo tässä eivätkä tunteesi kiinnosta häntä pätkääkään.
Toinen vaihtoehto tietysti olisi, että mies koetti kostaa sinulle tuolla jotakin tällä nöyryytyksellä, mutta se ei kyllä kerro hänestä yhtään parempaa.
Paska, keskenkasvuinen mies joka kohtelee muita välineinä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen.
Löysin tän keskustelun haulla, kun muistin että käytin sanaa "tindermaailman kuningas" 😅
Hävettää myöntää, mutta roikuin tuossa suhteessa tämän aloituksen jälkeenkin todella pitkään. Käytös muuttui kuumasta kylmään ja takaisin ihan varoittamatta. Huomasin myös että samaan aikaan kun itse analysoin tilannetta ja surin ja muuta, mies ei tainnut uhrata koko asialle ajatustakaan. Välillä jopa mietin, että miten voi mies ajatella niin vähän, uskomatonta.
Lopulta pääsin koko hommasta eroon, kun loukkaannuin niin paljon jostain vastaavasta tapauksesta kuin tässä aloituksessakin. Siihen katkesi kamelin selkä, onneksi. Tajusin että en tule ikinä saamaan mielenrauhaa tämän tyypin kanssa.
Nyt olen ollut pitkään sinkkuna, ja alkanut tässä kesän aikana vähän ajatella että olisihan se mukava löytää joku. Vien tämän tapauksen opit eteenpäin, ja esim deittisovelluksessa (ei tinder 🙊) johon liityin, kysyn heti alussa avioliittohaaveista yms. Jos vastaus on "katsotaan, en ole varma, en ole miettinyt asiaa, ehkä", on se ehdoton raksi. Jos taas mies sanoo että kyllä, haluaa vakavan suhteen ja naimisiin, muuttaa yhteen ja jakaa elämänsä jonkun kanssa, menisin treffeille tutustumaan.
Ja loppuun terveisiä kaikille samalla asialla. Se tyyppi, jonka vuoksi itkit iltasi, tulee olemaan sinulle vielä jonain päivänä täyspelle. Jonain päivänä vielä näet sen. Lähde nyt.
Terveisin alkuperäinen
Christiiina kirjoitti:
Miehillehän on tyypillistä, että he voivat lopettaa usean kuukauden seurustelun ihan vaan hetken mielijohteesta. Naiset ehkä punnitsevat ja harkitsevat asioita pidempään.
Se ei vaan auta mitään, koska nainen punnitsee sitä omassa päässään eikä anna toiselle mitään työkaluja joilla voisi korjata kurssia ennen kuin on liian myöhäistä. Eli miehen näkökulmasta se tulee ihan hetken mielijohteesta sekin.
Usein voi ottaa aikaa että järki vie voiton. Monet itkut ennen sitä. Hyvä että pääsit eroon, onnea jatkoon🙂
Puhumalla asiat selviää. Ota härkää sarvista ja nosta kissa pöydälle. Miehellä voi olla huono tilannetaju ja on muutenkin kylmäkiskoinen hullu suorastaan. Nakkaa menemään ja lähde itse perässä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä munattomia ghostaavia ukkoja on vielä liki 50 vuotiaissakin. Raukkapas .. ja. Selkeitä narsisteja tai joku muu vika päässä.
Jokainen jättää tavallaan ja kaltaisesi katkerat eukot on syytäkin ghostata. Ei kukaan normaali mies ylimääräistä draamaa jaksa.
Miksi, oi miksi naiset aina ajattelevat alapäällään? Rakastuneen miehen puhelimessa ei ole Tinderiä, piste. Älkää ohittako niitä selkeitä merkkejä vain sen takia, että pöksyt kastuvat kun pelimies pyörittää.
Tai hitot, antakaa mennä vaan, mikäs mahti tässä maailmassa sen estää? Sitten vaan ei sa marista jälkikäteen tai syyllistää kaikkia miehiä siitä mitä ne sinun ihastuksesi tekevät.
Väsähtänyt mies. Ei heidän kuntonsa kestä kuukauttakaan nykyään, edes tuota nuorempien. Noita "ei mitään vakavaa" tai "etsii hauskanpitoa" miehiä on 20 tusinassa, eli joo, menit halpaan
Minä antaisin olla. Seurustelun kanssa ihan kokonaan. Ainoastaan nuo juuri pitkistä liitoista ulos tulevat elävät vielä deluusiossa, että parisuhteita rakennetaan. Ei rakenneta. Miehet vonkaavat ja naiset lähinnä juoksevat karkuun. Ihme, että puolikin vuotta jaksoi tapailla tuo yksilö
Vierailija kirjoitti:
"Kumpikaan ei ole valmis vakavaan suhteeseen ihan heti". Niin, sinä odotat nyt suhteelta vakavuutta kuitenkin, etkö kestä kun mies ei siihen olekaan valmis, vaikka itse tunnut jo olevan. Taas nainen, ja mies, jotka eivät tiedä mitä haluavat.
Herran jestas sentään! Kuka on heti valmis vakavaan suhteeseen, kun ei vielä edes tunne toista kunnolla? Mitä haittaa siitä on edetä hitaasti ja nauttia toistensa seurasta?
Toisekseen, miehen käytös oli huonoa, vaikka olisivat olleet ihan missä tahansa suhteessa keskenään.
Kiitos kaikille vastauksista! Näinhän se on, mies sai mitä kaipasi, hetken intohimoa ja huumaa. Nyt ei enää tarvitse minua, ja tämä oli tässä.
Tuntuu aivan älyttömän pahalta, ja pelottaa koko sinkkuelämä, en todellakaan kestä tällaista ollenkaan. Oksettavaa suorastaan miten ennen saatettiin viettää koko viikonloppu nousematta sängystä toisiamme silitellen ja ihania ajatuksia vaihtamalla, ja nyt mies ei edes kysy miten työhaastatteluni meni vaikka tietää kuinka valtavan tärkeä se on minulle. Olin hölmö ja sinisilmäinen, mies puhui niin valtavan kauniisti ja iski suoraan johonkin tyydyttämättömään tarpeeseeni. Olo on aivan hirveä, pelottaa tulevat vastaavat kokemukset, miten tässä uskaltaa enää luottaa mihinkään.
Jokin pieni toivo elää sisälläni että mies vain eläisi jostain syystä nyt vaikeaa aikaa itsensä kanssa, mutta kuten neuvoittekin, varmasti vain paras itseä suojellakseen ilmoittaa että kiitos kaikesta hyvästä mitä minulle toit, ei oltu sopivat toisillemme ja toivon elämääsi pelkkää hyvää, hymyillään jos kadulla törmätään.
Kiitos myös vinkistä etsiä mahdollinen seuraava kumppani vastaavasta elämäntilanteesta, joku eron läpikäynyt. Selvästi tindermaailman kuningas ja 20v suhteen läpikäynyt ei ole toimivin pari.
Terveisin alkuperäinen