Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kauhistelijat. Menkää Hopelle jouluapulaisiksi, menkää katsomaan kuinka raadollisia tarinoita siellä kohtaa usean kerran päivässä. Vannon, että sen jälkeen kauhistelette vähemmän.

Mene sinä Ukrainaan niin näet oikeasti raadollisuutta.

Mitäs jos menisit vaikka Amerikkaan kodittomille saarnaamaan Ukrainan hädästä? Heillä olisi varmasti heti helpompaa ja osaisivat olla kiitollisempia.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, olemme kaksi keskituloista, emmekä osta omille lapsillemme tabletteja, iphoneja, airpodeja, pkeikkareja yms. puhumme paljon rahan ansaitsemisesta ja rahan arvosta. Lapsemme tietävät kohtuuden ja osaavat toivoa kohtuudella lahjoja.

Minä en osta edes itselleni, kun tiedän että pitää varautua pahan päivän varalle. En käsitä lapsia enkä heidän vanhempia, jotka tuollaista pyytävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kauhistelijat. Menkää Hopelle jouluapulaisiksi, menkää katsomaan kuinka raadollisia tarinoita siellä kohtaa usean kerran päivässä. Vannon, että sen jälkeen kauhistelette vähemmän.

Mene sinä Ukrainaan niin näet oikeasti raadollisuutta.

Ala-arvoinen kommentti. Et selkeästi ole kohdannut oikeaa kurjuutta kotimaassamme. Täälläkin niitä tarinoita löytyy yllin kyllin, vaikka sotaa ei olekaan.

Ala-arvoista edes verrata niitä. Suomessa ei ole mitään vastaavaa kurjuutta.

Olisi myös järkevää selittää sille lapselle, miten sen iphonen tms. voisi itse tulevaisuudessa hankkia. Panostaa koulunkäyntiin, jotta sitten olisi paremmat mahdollisuudet jatko-opintoihin ja sitä kautta ehkä hyväpalkkaiseen työhön, jolloin olisi varaa ostaa iphone. Ainahan tämä ei tietenkään näin mene, mutta todennäköisempää se on näin.

Ennen tätä voisi myös yrittää saada itse säästettyä rahaa, jos sattuu saamaan vaikka kesätöitä tai muita hommia koulunkäynnin ohella.

Harvoin ne iphonet muillekaan taivaasta tipahtaa, vaan niiden eteen joku on tehnyt töitä (lapsi itse tai sitten vanhempi, joka puhelimen ostaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsitte sentään LAPSIA haukkumaan kun aikuisten kengännumeroita nro 41 ja vaatekokoa 56 ei ole nyt jouluapuketjussa rääpittävänä? Toivon joululahjaksi ap:lle aivot ja sydämen, entiset näyttävät olevan rikki.

Luepa tarkemmin.

Aikuiset ovat kasvattaneet kyseiset lapset - heitä kritisoitiin.

ohis

Ap kritisoi aloituksessaan lasta, ei aikuista.

He ovat lapsia, he toivovat ja unelmoivat vanhempien tulotasosta huolimatta. Mä olen muutaman kalliimman lahjatoiveen toteuttanut joka vuosi noihin joulupuukeräyksiin. Tänä vuonna toteutin puhelin- ja läppäritoiveet.

Tarjosimme lapsen kaverille tytön n.vuoden vanhaa jopoa koska oman tyttömme serkulta jäi käyttämättömäksi kun isovanhempansa ostivat uuden hänelle. (ihan vapaaehtoisesti, emme kerjänneet) 

Ei kelvannut tälle kaverille, väärän värinen ja liian vanha.

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

Tätä en tajua. Miksei kivat sukat, pyjama, pussilakanapakkaus tai vaikka suihkusaippua-shampoo-pakkaus voi olla lahjoja? Miksi lahjojen pitää olla jotain kallista ja turhaa, jolla leveillä kavereille?

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

Aika harvoissa perheissä lapsille ostellaan tuosta vaan kalliit iPhonet...

Monesti tavallisissa,perheissä lapsi saa joko:

1. Jonkun edullisen puhelimen

2. Perii vanhemman vanhan (työ)puhelimen, mikä saattaa olla iPhone

3. Joutuu itse säästämään, eli vanhemmat maksavat vaikka 200€ ja lapsi itse loput puhelimesta

Meilläkin työpuhelimet vaihdetaan 2 vuoden välein, vanhan saa lunastaa nimellistä maksua vastaan, ja nuo sitten kierrätetään perheenjäsenille, muuten olisi paljon halvemmat käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

No ei kenenkään tarvitse unelmoida iphonesta. Tai saa toki unelmoida, mutta siinä kohtaa pitää vanhemman kyllä selittää muutama tosiasia. Ei kukaan osta tuollaista ventovieraalle, ja sitten ei ehkä saa mitään kohtuullistakaan. Sidepaketin ja iphonen välissä on aika paljon vaihtoehtoja.

Kyseessä ei ole se, että lapsi oikeasti kuvittelee saavansa sen. Se iPhonen toivominen on kuin joulupukille kirjeen kirjoitus. Lapsi on saanut luvan puhaltaa toiveen keijupölynä ilmaan. Kokea taikaa. Se lapsi on toivonut muutakin, paljon vaatimattomampaa.

Sitten nuo toiveet voikin nakata roskakoriin suoraan. Ihmettelen kyllä lapsen vanhempia, jotka eivät yhtään rajoita tuollaisia toiveita.

Ja jos lapsi on sidepaketti-iässä, se ei kyllä ajattele mitään keijupölyjä vaan tietää että joku tuntematon sen lahjan maksaa palkastaan.

Kuukautiset voivat alkaa 8 + ikäisenä.

Täällä seurakunnan kautta voi lahjoittaa lapsille heidän lahjatoiveitaan. Noissa on ylähintarajana 50€.  Lahjat toimitetaan seurakuntaan paketoimattomina, vapaaehtoiset hoitavat paketoinnin. Noin estetään se, että paketissa olisikin jotain asiatonta ja mukaan otetut lapset saavat toivomansa lahjan.

Vierailija kirjoitti:

He ovat lapsia, he toivovat ja unelmoivat vanhempien tulotasosta huolimatta. Mä olen muutaman kalliimman lahjatoiveen toteuttanut joka vuosi noihin joulupuukeräyksiin. Tänä vuonna toteutin puhelin- ja läppäritoiveet.

Nekin rahat olisit voinut lahjoittaa Ukrainaan! Häpeä!!!

Voi hitto. Ostin tyttärelle tyynyliinan, jossa kiva eläinkuva. Eikö se nyt käykään, kun tyynyliinakin on "normaalin elämän perusedellytyksiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kauhistelijat. Menkää Hopelle jouluapulaisiksi, menkää katsomaan kuinka raadollisia tarinoita siellä kohtaa usean kerran päivässä. Vannon, että sen jälkeen kauhistelette vähemmän.

Mene sinä Ukrainaan niin näet oikeasti raadollisuutta.

Ala-arvoinen kommentti. Et selkeästi ole kohdannut oikeaa kurjuutta kotimaassamme. Täälläkin niitä tarinoita löytyy yllin kyllin, vaikka sotaa ei olekaan.

Ala-arvoista edes verrata niitä. Suomessa ei ole mitään vastaavaa kurjuutta.

En verrannut niitä keskenään.

Ongelma köyhyydessä on, että se vie ihmisen matalaksi ja näköalattomaksi. Ei osata ohjata lapsia opiskelujen pariin tai auttaa niissä, ei osata miettiä vaihtoehtoja miten parantaa elämää, on vain seinä seinän jälkeen. Monet köyhät perheet kokee takaiskuja takaiskun perään. Tulee masennusta, mielenterveysongelmia. Tulee väsymys eikä jakseta edes yrittää enää.

Köyhyys ei ole vain rahankäyttöä, vaan kokonaisvaltainen ongelma, joka periytyy vielä lapsille ja näiden lapsille.

On niin helppoa tuomita jos itse ei ole sitä kokenut. Olen itse noussut sukupolvien köyhyydestä ja se vaati vuosia sekä oikeita ihmisiä, että löysin oikeat reitit ja sain voimaa kiskoa itseni ylös kurjuudesta.

Hope ry tarjoaa lapsille toivoa mm. harrastustoiminnan kautta. Se on todella tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

He ovat lapsia, he toivovat ja unelmoivat vanhempien tulotasosta huolimatta. Mä olen muutaman kalliimman lahjatoiveen toteuttanut joka vuosi noihin joulupuukeräyksiin. Tänä vuonna toteutin puhelin- ja läppäritoiveet.

<3

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

Mä en oikein tajunnut viestisi pointtia. No saahan sitä toivoa mitä vaan, ei siinä

Meidän perhe ei ollut mitenkään supervarakas, mutta tuon mittaluokan toiveita kyllä oli ja joskus toteutettiinkin, tosin syntymäpäivinä, rippilahjana, valmistuessa yms. todennäköisemmin kuin jouluna. En pidä sitä mitenkään pahana jos vähävaraisenkin perheen lapsi haaveilee, päinvastoin.

No me emme ole rikkaita, jos nyt emme köyhiäkään ja jotenkin tuntuisi ankealta lapsille selittää, että ehkä joskus kun ehkä pääset hyväpalkkaiseen työhön voit ostaa iPhonen/jonkun muun hienomman tavaran. Eli kyllä meillä on hankittu satunnaisesti lapsille kalliita juttuja ja ymmärrän täysin, että köyhemmän lapsi myös sellaisista haaveilee.

Se että onko oikein sitten pyytää tuollaisia lahjoituksena, on sitten oma juttunsa. Ihmisillä on erilaiset käsitykset oikeasta ja väärästä ja sekin vaan kannattaa hyväksyä. Kauhistelun sijaan nappaa sieltä joulupuusta sellaisen lahjan, mikä omaan budjettiin sopii.

Mun vinkkelistä tuommoinen ratsastustunti menee aivan samaan kategoriaan noiden muiden mainittujen kanssa.

Me olemme keskiluokkainen perhe, eikä meidänkään muksut ole koskaan tuommosia lahjoja toivoneet. Edes teininä. Lähinnä on ollut pyytönä, että uusi puhelin, ei mitään tarkkaa mallia tai tennarit, eikä superstarit. Muuttuu tilanne kummasti, kun ne ovat vain tuolleen yleisesti laittaneet. Ja ei olla lähetty jouluna moisia hankkimaan. Katsotaan tarve edellä sitten arjessa.

Joululahjat ovat usein vaatimattomia, että joulussa keskityttäisiin ihmisiin.

Olen varakas ja lapseton. Olen hankkinut noihin keräyksiin ihan hintaviakin lahjoja, yhdenlaista hyväntekeväisyyttä ja näin voi olla aika varma siitä, että joku lapsi tai nuori oikeasti saa jotain toivomaansa. Ihan eri asia kuin lahjoittaa jollekin kasvottomalle järjestölle.