Mikä sinusta tuntui lapsena todella surulliselta?

Sisareni kuolema. Olin 8 ja sisko 6. Paras leikkikaveri, paras ystävä meni.

Joutui pelkäämään heikkohermoista isää. Pienikin moka niin se oli nahkavyötä perseelle.

Miten on mahdollista, että "ajatus siitä, että jollakulla ei ole äitiä tai isää" menee sensurointiin?

Kun kaapissa näkyi viinapullo niin sen seuraukset tiesi jo valmiiksi

Känninen isä jouluaattona.

Kari Suomalaisen piirros, jossa joku haki joulukuusen metsästä ja lumihankeen perään jäi kyhjöttämään kaksi oravaa. Kuvan tekstinä oli Kodittomien joulu.

Se oli meillä jossakin pilapiirroskirjassa, jota selasin mielelläni, mutta sen sivun käänsin nopeasti pois. Tuli itku.

Jaa, meinasin sanoa, että itkin katkerasti tarhassa, kun siellä luettiin Pieni tulitikkutyttö -satu, jossa se köyhä tyttö katseli ikkunan takaa rikkaan perheen joulunviettoa ja paleltui lopuksi hankeen.

Mutta täällä oli aika surullisia kokemuksia, joten aika kevyttähän tää oli.

Osanotto kaikille.