Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihan kilttejä ihmisiä, jotka eivät vain osaa pitää yhteyttä?
26.11.2022 |
Ovat sitten taas ystävällisiä, kun vihdoin viestittelevät.
Loukkaannutteko tuollaisille? Suorastaan ghostaavat joskus.
Tai oletko itse sellainen? Kerro, miksi?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Työn puolesta päivittäin tulee noin 200 viestiä, joten jo töissä saan riittävästi viestiteltyä... Työt tulevat kotiin usein yrittäjällä.
Lapset ja puoliso viestittävät ehkä 10 kertaa päivässä ja kavereilta tulee ehdotuksia ja yhteydenottoja ehkä 3/ pv. En aina jaksa vastata kaikille tai osaa sanoa, voinko osallistua kaverin ehdottamaan tapamiseen, joten usein odotan kunnes tiedän varmaksi ja usein en pääse, aidosti en pääse.
Sellainen mitä kuuluu viestiminen vaan jää päivinä, jolloin klo on 18 enkä ole ehtinyt syömään mitään tai halaamaan lapsia. :) itselleni tällainen kiire on jokapäiväistä.
Kontrasti on valtava aikoihin, jolloin olin äitiyslomalla. Silloin olin yksinäinen ja olisin pitänyt toimintaani varmaan laiskuutena tai kiinnostuksen puutteena!
Ei ole koskaan ollut kiireetöntä, en ole edes ehtinyt osallistumaan liikakansoittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkö, että ihmiset pitävät yhteyttä niihin ihmisiin, joista pitävät ja joiden kanssa yhteydenpito tuottaa iloa.
Jos sinuun ei pidetä yhteyttä, katso peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Työn puolesta päivittäin tulee noin 200 viestiä, joten jo töissä saan riittävästi viestiteltyä... Työt tulevat kotiin usein yrittäjällä.
Lapset ja puoliso viestittävät ehkä 10 kertaa päivässä ja kavereilta tulee ehdotuksia ja yhteydenottoja ehkä 3/ pv. En aina jaksa vastata kaikille tai osaa sanoa, voinko osallistua kaverin ehdottamaan tapamiseen, joten usein odotan kunnes tiedän varmaksi ja usein en pääse, aidosti en pääse.
Sellainen mitä kuuluu viestiminen vaan jää päivinä, jolloin klo on 18 enkä ole ehtinyt syömään mitään tai halaamaan lapsia. :) itselleni tällainen kiire on jokapäiväistä.
Kontrasti on valtava aikoihin, jolloin olin äitiyslomalla. Silloin olin yksinäinen ja olisin pitänyt toimintaani varmaan laiskuutena tai kiinnostuksen puutteena!
Minkä ihmeen takia lapset ja puoliso viestittelet suurin piirtein kerran tunnissa päivän aikan, jos oletetaan, että olette nähneet aamulla ja taas päivän jälkeen?
Joku lapseton katkera työtön valittaa kun muilla on kiire?
Taidan itse olla tuollainen.
Mulle sosiaaliset tilanteet on aika kuormittavia ja kuitenkin olen päätynyt sellaisiin töihin, jossa olen jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. Niinpä arki on aika kuormittavaa, eikä vapaa-ajalla ole hinkua sosiaalisen kanssakäymiseen. On myös puoliso ja lapsia, joten kotonakaan en ole ns. omassa rauhassa.
Nautin silti suunnattomasti ystävieni seurasta, mutta en ole juuri koskaan se, joka ottaa ensimmäisenä yhteyttä.
Mulla on myös jotenkin sellainen olo, että häiritsen toista, vaikka itse ilahdunkin heidän yhteydenotoistaan.
Tuntuu myös, että muut ovat aina tosi kiireisiä muhun verrattuna, itse järkkään aikaa tavata jos joku johonkin kutsuu (toki mulle se on helppoa koska en tosiaan käy juuri koskaan missään).
Mutta en kyllä ghostaa ketään vaan kerron suoraan jos ei sovi tavata tms. Puheluun/viestiin en välttämättä kuitenkaan vastaa heti.
Te jotka moititte yhteydenpitoa karttavia ja ghostaajia: haluatteko oikeasti mieluummin kuulla totuuden? Haluatteko että kerron teille, että en halua olla kaverisi, koska olen kyllästynyt siihen että puhut vain itsestäsi, tai että luonteesi on ilkeä, tai että olet negatiivinen ja kateellinen, tai että pöytätapasi ovat hirveät ja olet kasvattanut lapsistasi kauhukakaroita?
Kokemukseni mukaan te ette halua kuulla tätä. Olen kerran erehtynyt tekemään kaverin kanssa "eron" avoimin kortein, ja siitä seurasi kaverin taholta sellainen sontamyrsky, että en ole enää koskaan sen jälkeen yrittänyt tuollaista vaan yritän vain häivyttää itseni suhteesta vähitellen.
Moni itsekäs, negatiivinen, kateellinen, toksinen naapuri, työ- tai harrastuskaveri tai vanha lapsuustuttava ripustautuu meihin kiltteihin. Teistä on mahdotonta päästä eroon siististi. Ainoa keino olisi varmaan se, että suhtautuisi kaikkiin uusiin ihmisiin negatiivisen epäluuloisesti, koska ystävällisyys saa teidät ripustautumaan. Mutta sitten muuttuisin itse samanlaiseksi kuin te, joten ei kiitos.
Niinpä vain otan etäisyyttä ja tarvittaessa vaikka ghostaan sellaisen, joka oli päältä kultaa mutta sisältä jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Useampi sata.
-eri
No on monta viestiä ystäviltä ja perheeltä. Mulla ei tule edes useampaa sataa viestiä töissä päivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Työn puolesta päivittäin tulee noin 200 viestiä, joten jo töissä saan riittävästi viestiteltyä... Työt tulevat kotiin usein yrittäjällä.
Lapset ja puoliso viestittävät ehkä 10 kertaa päivässä ja kavereilta tulee ehdotuksia ja yhteydenottoja ehkä 3/ pv. En aina jaksa vastata kaikille tai osaa sanoa, voinko osallistua kaverin ehdottamaan tapamiseen, joten usein odotan kunnes tiedän varmaksi ja usein en pääse, aidosti en pääse.
Sellainen mitä kuuluu viestiminen vaan jää päivinä, jolloin klo on 18 enkä ole ehtinyt syömään mitään tai halaamaan lapsia. :) itselleni tällainen kiire on jokapäiväistä.
Kontrasti on valtava aikoihin, jolloin olin äitiyslomalla. Silloin olin yksinäinen ja olisin pitänyt toimintaani varmaan laiskuutena tai kiinnostuksen puutteena!
Minkä ihmeen takia lapset ja puoliso viestittelet suurin piirtein kerran tunnissa päivän aikan, jos oletetaan, että olette nähneet aamulla ja taas päivän jälkeen?
Joku lapseton katkera työtön valittaa kun muilla on kiire?
Ei yksinäiset kestä ajatusta että perhe on kavereita tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että ihmiset pitävät yhteyttä niihin ihmisiin, joista pitävät ja joiden kanssa yhteydenpito tuottaa iloa.
Jos sinuun ei pidetä yhteyttä, katso peiliin.
Eli me kiltit ihmiset ollaan kuin ilmaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Useampi sata.
-eri
No on monta viestiä ystäviltä ja perheeltä. Mulla ei tule edes useampaa sataa viestiä töissä päivän aikana.
Useampi sata töissä, useampi sata ystäviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Työn puolesta päivittäin tulee noin 200 viestiä, joten jo töissä saan riittävästi viestiteltyä... Työt tulevat kotiin usein yrittäjällä.
Lapset ja puoliso viestittävät ehkä 10 kertaa päivässä ja kavereilta tulee ehdotuksia ja yhteydenottoja ehkä 3/ pv. En aina jaksa vastata kaikille tai osaa sanoa, voinko osallistua kaverin ehdottamaan tapamiseen, joten usein odotan kunnes tiedän varmaksi ja usein en pääse, aidosti en pääse.
Sellainen mitä kuuluu viestiminen vaan jää päivinä, jolloin klo on 18 enkä ole ehtinyt syömään mitään tai halaamaan lapsia. :) itselleni tällainen kiire on jokapäiväistä.
Kontrasti on valtava aikoihin, jolloin olin äitiyslomalla. Silloin olin yksinäinen ja olisin pitänyt toimintaani varmaan laiskuutena tai kiinnostuksen puutteena!
Minkä ihmeen takia lapset ja puoliso viestittelet suurin piirtein kerran tunnissa päivän aikan, jos oletetaan, että olette nähneet aamulla ja taas päivän jälkeen?
Minkä ihmeen takia jankutat tätä samaa kysymystä monta kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Työn puolesta päivittäin tulee noin 200 viestiä, joten jo töissä saan riittävästi viestiteltyä... Työt tulevat kotiin usein yrittäjällä.
Lapset ja puoliso viestittävät ehkä 10 kertaa päivässä ja kavereilta tulee ehdotuksia ja yhteydenottoja ehkä 3/ pv. En aina jaksa vastata kaikille tai osaa sanoa, voinko osallistua kaverin ehdottamaan tapamiseen, joten usein odotan kunnes tiedän varmaksi ja usein en pääse, aidosti en pääse.
Sellainen mitä kuuluu viestiminen vaan jää päivinä, jolloin klo on 18 enkä ole ehtinyt syömään mitään tai halaamaan lapsia. :) itselleni tällainen kiire on jokapäiväistä.
Kontrasti on valtava aikoihin, jolloin olin äitiyslomalla. Silloin olin yksinäinen ja olisin pitänyt toimintaani varmaan laiskuutena tai kiinnostuksen puutteena!
Minkä ihmeen takia lapset ja puoliso viestittelet suurin piirtein kerran tunnissa päivän aikan, jos oletetaan, että olette nähneet aamulla ja taas päivän jälkeen?
Joku lapseton katkera työtön valittaa kun muilla on kiire?
Ei yksinäiset kestä ajatusta että perhe on kavereita tärkeämpi.
Tämä. Kavereiden hankkiminen on vaikeaa. Paljon helpompaa on pakottaa toinen seuraansa synnyttämällä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilttinä ihmisenä en halua pitää yhteyttä enää kuin pakollisissa ja välttämättömissä asioissa. Niin monta kertaa on käytetty hyväksi. Nämä itsensä paremmiksi tuntevat ovat vain kehuneet itseään ja olleet kovin hanakoita arvostelemaan, jopa nälvimään kaikkea, mitä olen tehnyt tai saanut aikaan. Parempi olo, kun ei ole yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Useampi sata.
-eri
No on monta viestiä ystäviltä ja perheeltä. Mulla ei tule edes useampaa sataa viestiä töissä päivän aikana.
Arvaapa miltä tuntuu kun on kiire ja joku yksinäinen sohvaperuna syyllistää siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Työn puolesta päivittäin tulee noin 200 viestiä, joten jo töissä saan riittävästi viestiteltyä... Työt tulevat kotiin usein yrittäjällä.
Lapset ja puoliso viestittävät ehkä 10 kertaa päivässä ja kavereilta tulee ehdotuksia ja yhteydenottoja ehkä 3/ pv. En aina jaksa vastata kaikille tai osaa sanoa, voinko osallistua kaverin ehdottamaan tapamiseen, joten usein odotan kunnes tiedän varmaksi ja usein en pääse, aidosti en pääse.
Sellainen mitä kuuluu viestiminen vaan jää päivinä, jolloin klo on 18 enkä ole ehtinyt syömään mitään tai halaamaan lapsia. :) itselleni tällainen kiire on jokapäiväistä.
Kontrasti on valtava aikoihin, jolloin olin äitiyslomalla. Silloin olin yksinäinen ja olisin pitänyt toimintaani varmaan laiskuutena tai kiinnostuksen puutteena!
Minkä ihmeen takia lapset ja puoliso viestittelet suurin piirtein kerran tunnissa päivän aikan, jos oletetaan, että olette nähneet aamulla ja taas päivän jälkeen?
Joku lapseton katkera työtön valittaa kun muilla on kiire?
Ei sinulla ainakaan kiire ole, kun olet ehtinyt lisääntymään.
En vaan osaa. En osaa tehdä tikusta asiaa joten en ole yhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Työn puolesta päivittäin tulee noin 200 viestiä, joten jo töissä saan riittävästi viestiteltyä... Työt tulevat kotiin usein yrittäjällä.
Lapset ja puoliso viestittävät ehkä 10 kertaa päivässä ja kavereilta tulee ehdotuksia ja yhteydenottoja ehkä 3/ pv. En aina jaksa vastata kaikille tai osaa sanoa, voinko osallistua kaverin ehdottamaan tapamiseen, joten usein odotan kunnes tiedän varmaksi ja usein en pääse, aidosti en pääse.
Sellainen mitä kuuluu viestiminen vaan jää päivinä, jolloin klo on 18 enkä ole ehtinyt syömään mitään tai halaamaan lapsia. :) itselleni tällainen kiire on jokapäiväistä.
Kontrasti on valtava aikoihin, jolloin olin äitiyslomalla. Silloin olin yksinäinen ja olisin pitänyt toimintaani varmaan laiskuutena tai kiinnostuksen puutteena!
Siis miten lapset, puoliso ja kaverit viestittelet noin monta kertaa päivässä? Mitä ihmettä te oikein viestittelette päivittäin?
Lapset ja puoliso 10 kertaa päivässä? Minuakin ihmetyttää mitä ihmettä noissa viesteissä viestitellään?
en ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta meillä viestitellään esim. siitä, että 9v on päässyt koulusta kotiin, mies on hakenut kuopuksen päiväkodista (koska minä viestin, että en ehdi), 9v laittaa tiedon, että on harkoissa, mies tiedottaa, että ruoka valmiina klo 18, ehdinkö ja haenko esikoisen harkoista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Työn puolesta päivittäin tulee noin 200 viestiä, joten jo töissä saan riittävästi viestiteltyä... Työt tulevat kotiin usein yrittäjällä.
Lapset ja puoliso viestittävät ehkä 10 kertaa päivässä ja kavereilta tulee ehdotuksia ja yhteydenottoja ehkä 3/ pv. En aina jaksa vastata kaikille tai osaa sanoa, voinko osallistua kaverin ehdottamaan tapamiseen, joten usein odotan kunnes tiedän varmaksi ja usein en pääse, aidosti en pääse.
Sellainen mitä kuuluu viestiminen vaan jää päivinä, jolloin klo on 18 enkä ole ehtinyt syömään mitään tai halaamaan lapsia. :) itselleni tällainen kiire on jokapäiväistä.
Kontrasti on valtava aikoihin, jolloin olin äitiyslomalla. Silloin olin yksinäinen ja olisin pitänyt toimintaani varmaan laiskuutena tai kiinnostuksen puutteena!
Minkä ihmeen takia lapset ja puoliso viestittelet suurin piirtein kerran tunnissa päivän aikan, jos oletetaan, että olette nähneet aamulla ja taas päivän jälkeen?
Minkä ihmeen takia jankutat tätä samaa kysymystä monta kertaa?
Sori, mutta tuo oli vasta ensimmäinen viestini tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suutu ja olen tuollainen. Lapset ja työ vievät kaiken vapaa-ajan. Kaverin suuttuminen siitä olisi melko outoa.
Katsot ja vastaat viestit illalla? Montako viestiä sinulle tulee päivässä, jos et ehdi vastata? !
Useampi sata.
-eri
No on monta viestiä ystäviltä ja perheeltä. Mulla ei tule edes useampaa sataa viestiä töissä päivän aikana.
Arvaapa miltä tuntuu kun on kiire ja joku yksinäinen sohvaperuna syyllistää siitä!
Siis mistä syyllistää?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on liian iso kynnys sanoa tietyille ihmisille, että en halua pitää heihin yhteyttä. Vastaan heille lyhyesti, jos he ottavat yhteyttä mutta en itse ota yhteyttä. Pitäisi varmaan kehdata sanoa, että en ole kiinnostunut heidän seurastaan.
Näin päättelin eräänkin kohdalla, joka kyllä vaikutti hihkuvan innosta ja juttelevan aina silloin kun olin ottanut yhteyttä, mutta hänen puoleltaan yhteydenpito pyöreä 0. Ettei vaan kehdannut sanoa ettei oikeasti niin kiinnosta kuitenkaan ja annoin sitten homman näivettyä.
Minä