Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut naiset ovat niin riippuvaisia miesten (seksuaalisesta) huomiosta?
25.11.2022 |
Tätä mä en vain ole ikinä tajunnut. :D Henkilö saattaa olla jopa onnellisessa parisuhteessa, mutta silti huomiota pitää saada muilta miehiltä. Miksi?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luontoäiti tietää mitä tekee. Ihminen EI ole yksiavioinen eläin. Se on monesti tieteessä todistettu.
Siis mikä ihmeen tyyppi täällä on tänään levittelemässä kumottuja myyttejä. Lopeta se. Osa ihmisistä on sarja-monogamisia.
Ja noista huomion kerjääjistä; ovat kaikki lapsena vaille jääneitä eivätkä ole osanneet käsitellä (saati tunnistaa) sitä. Tutkimusten mukaan etenkin vaille isän huomiota jääneet ajautuu mm.seksibisnekseen ja yleensäkin paljastelemaan ja kiehnäämään aina, kun on mahdollisuus. Ovat kuin tyhjiä kuoria, pohjattomia kaivoja ja tämä jatkuu niin kauan, kunnes käyvät terapian tai muuten ymmärtävät, että hakevat edelleen poissaolevan vanhemman rakastavaa ja ihailevaa katsetta ja kosketusta.
Minä olen juuri tällainen nainen mistä ketjussa puhutaan. Näen oman arvoni olevan vain ulkonäössä ja seksikkyydessä. Minulle on kaikkein tärkeintä että mies pitää minua seksikkäänä. En osaa kuvitella miten mieheni voisi rakastaa minua kun vanhenen. Näen itsestäänselvänä että hän jättää minut kun saan ryppyjä. Luonnollisestikin vanheneminen on minulle aivan kamalaa, ja ensimmäinen asia mielessäni aamuisin kun herään.
Olen tosiaan jäänyt vaille isän huomiota, rakkautta ja kosketusta. En vain ymmärrä itse mistä tuo seksi on tullut mukaan kuvioon. Miksi minulle ei ole lainkaan tärkeää olla miesten silmissä hyväksytty älykkäänä, hauskana tai persoonallisena ihmisenä, kuten isäni silmissä haluaisin olla. Minusta tässä vain ei ole mitään järkeä että juuri seksistä on tullut se keino millä sitä "vanhemman" ihailevaa katsetta kalastelee.
Terapian tarpeessa, mutta siihen ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luontoäiti tietää mitä tekee. Ihminen EI ole yksiavioinen eläin. Se on monesti tieteessä todistettu.
Siis mikä ihmeen tyyppi täällä on tänään levittelemässä kumottuja myyttejä. Lopeta se. Osa ihmisistä on sarja-monogamisia.
Ja noista huomion kerjääjistä; ovat kaikki lapsena vaille jääneitä eivätkä ole osanneet käsitellä (saati tunnistaa) sitä. Tutkimusten mukaan etenkin vaille isän huomiota jääneet ajautuu mm.seksibisnekseen ja yleensäkin paljastelemaan ja kiehnäämään aina, kun on mahdollisuus. Ovat kuin tyhjiä kuoria, pohjattomia kaivoja ja tämä jatkuu niin kauan, kunnes käyvät terapian tai muuten ymmärtävät, että hakevat edelleen poissaolevan vanhemman rakastavaa ja ihailevaa katsetta ja kosketusta.
Minä olen juuri tällainen nainen mistä ketjussa puhutaan. Näen oman arvoni olevan vain ulkonäössä ja seksikkyydessä. Minulle on kaikkein tärkeintä että mies pitää minua seksikkäänä. En osaa kuvitella miten mieheni voisi rakastaa minua kun vanhenen. Näen itsestäänselvänä että hän jättää minut kun saan ryppyjä. Luonnollisestikin vanheneminen on minulle aivan kamalaa, ja ensimmäinen asia mielessäni aamuisin kun herään.
Olen tosiaan jäänyt vaille isän huomiota, rakkautta ja kosketusta. En vain ymmärrä itse mistä tuo seksi on tullut mukaan kuvioon. Miksi minulle ei ole lainkaan tärkeää olla miesten silmissä hyväksytty älykkäänä, hauskana tai persoonallisena ihmisenä, kuten isäni silmissä haluaisin olla. Minusta tässä vain ei ole mitään järkeä että juuri seksistä on tullut se keino millä sitä "vanhemman" ihailevaa katsetta kalastelee.
Terapian tarpeessa, mutta siihen ei ole varaa.
Mutta hyvä kuitenkin että myönnät tuon. Etkö saisi terapiaan kela-tukea?
"En vain ymmärrä itse mistä tuo seksi on tullut mukaan kuvioon"
Minusta tästä voisi syyttää myös kulttuuria ja ympäröivää yhteiskuntaa.
Vanhempia ja lapsuutta on syyttäminen monesti.
Esimerkiksi Tukiaisten perhe on todella outo, enkä usko että elivät normaalia ja onnellista lapsuutta.
En ole lukenut koko ketjua koska en jaksa, laitan vain oman kommenttini ja pahoittelen jos toistan jotain mitä joku muu on jo sanonut. Tämä on syvällä kulttuurissamme. Se on se "Naisen osa" se joka hänelle opetetaan yleensä jo lapsuuden kodissa. Näin nainen "pätee" maailmassa. Laita korkokengät jalkaan 5-6 -vuotiaana ja helmet kaulaan niin saat isältä ja äidiltä taputuksia kuinka kaunis olet. Ei opeteta että nainen voi pärjätä myös muilla avuilla (vaikka siis olisi myös noita "avuja"). Ei opeteta että sinä osaat pelata pelejä, kuten jalkapalloa, koripalloa jne, osaat kaikki luonnossa liikkumiseen tarvittavat taidot, osaat rakentaa majoja, osaat olla kiinnostunut asioiden tekemisestä ja tutkimisesta, osaat käyttää julkisia liikennevälineitä, osaat vaan yksinkertaisesti pärjätä, etkä tarvitse siihen kenenkään huomiota tai taputuksia. Muistan kun olen usein kuullut sukulaisten ja tuttavien luona vieraillessa miten tytöille / tytöistä puhutaan verrattuna poikiin. "Olet niin kaunis", "Kyllä huomaa että teidän tyttö on tullut äitiinsä, kummallakin on niin kauniit piirteet" (-> aivan kuin kaupiteltaisiin jotain rotuhevosta :D), "Oi miten söpö ja naisellinenkin jo on tuo teidän Jessicamimosa kun tanssahtelee tuossa vieraiden ilona". Lähinnä kuvottaa tämäntyylinen puhe. Mutta se on juuri se miten naiset pidetään "ruodussa".
Toi tulee siitä että valtamediassa naista esineellistetään, muutenkin korostuu ajatus että hyvä nainen on sellainen joka on kaunis ja seksuaalisesti haluttava. Jos katsoo aikuisviihdettä se myös lisää sitä kuvaa että kelvatakseen miehelle on oltava tietynlainen ja yleensä nainen haluaa olla miehelle mieliksi luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi sitä palautetta "kelpoisuudestaan" saa oikeastaan tuntemattomilta vain pukeutumalla todella seksikkäästi, eikä kasvateta enää ajattelemaan että se palaute ei ole oikeastaan arvokasta vaan halventavaa ja luo jännitteitä yleensäkin naisten välille jos aiheutetaan tuollaista kilpailua, se ei ole tervettä. Mutta kukaan ei kyseenalaista.
Joku-X kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua koska en jaksa, laitan vain oman kommenttini ja pahoittelen jos toistan jotain mitä joku muu on jo sanonut. Tämä on syvällä kulttuurissamme. Se on se "Naisen osa" se joka hänelle opetetaan yleensä jo lapsuuden kodissa. Näin nainen "pätee" maailmassa. Laita korkokengät jalkaan 5-6 -vuotiaana ja helmet kaulaan niin saat isältä ja äidiltä taputuksia kuinka kaunis olet. Ei opeteta että nainen voi pärjätä myös muilla avuilla (vaikka siis olisi myös noita "avuja"). Ei opeteta että sinä osaat pelata pelejä, kuten jalkapalloa, koripalloa jne, osaat kaikki luonnossa liikkumiseen tarvittavat taidot, osaat rakentaa majoja, osaat olla kiinnostunut asioiden tekemisestä ja tutkimisesta, osaat käyttää julkisia liikennevälineitä, osaat vaan yksinkertaisesti pärjätä, etkä tarvitse siihen kenenkään huomiota tai taputuksia. Muistan kun olen usein kuullut sukulaisten ja tuttavien luona vieraillessa miten tytöille / tytöistä puhutaan verrattuna poikiin. "Olet niin kaunis", "Kyllä huomaa että teidän tyttö on tullut äitiinsä, kummallakin on niin kauniit piirteet" (-> aivan kuin kaupiteltaisiin jotain rotuhevosta :D), "Oi miten söpö ja naisellinenkin jo on tuo teidän Jessicamimosa kun tanssahtelee tuossa vieraiden ilona". Lähinnä kuvottaa tämäntyylinen puhe. Mutta se on juuri se miten naiset pidetään "ruodussa".
Tässäpä se tuli aika hyvin tiivistettynä, ja nykyään somemaailmassa tuo korostuu ikävällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sitä palautetta "kelpoisuudestaan" saa oikeastaan tuntemattomilta vain pukeutumalla todella seksikkäästi, eikä kasvateta enää ajattelemaan että se palaute ei ole oikeastaan arvokasta vaan halventavaa ja luo jännitteitä yleensäkin naisten välille jos aiheutetaan tuollaista kilpailua, se ei ole tervettä. Mutta kukaan ei kyseenalaista.
Hassua on, että jos kyseenalaistaa, niin naiset hyökkäävät joukolla kimppuun. Olet kuulemma naisvihan sisäistänyt patriarkaatin uhri, jos vastustat esimerkiksi seksityön normalisointia. Ihan nurinkurista mielestäni!!
Huomion saaminen tuntuu mukavalta, kohottaa itsetuntoa ja saa tuntemaan itseni viehättäväksi. Mielestäni tämä on ihan luonnollista. Tosin minulla on paljon rauhallisempi olo silloin kun en ole
flirttailun ja huomion kohteena.
Se flirttailu ja huomion kohteena oleminen luo mielestäni paineita olla ja pysyä viehättävänä ja eläväisenä. Ei voi ikäänkuin olla vaan ihan tylsänä, neutraalina ja omissa oloissaan. Jos olet jonakin päivänä kipeänä ja väsyneenä ja rumana, niin lähipiirissä oleva flirttailija ja unohtaa sinut, mikä tuntuu jonkin aikaa ikävältä. Tämän emotionaalisesti vähän raskaan ja aaltoilevan ja hiljaisen pelin vuoksi olen ja työskentelen mielelläni sellaisessa ympäristössä, jossa ihmiset eivät osoita flirttailevaa ja seksuaalista huomiota toisilleen. Sanotaan nyt näin, että huomion saaminen joskus äärettömän harvoin ja kertaluonteisesti tuntuu piristävältä, mutta enempi olisi liikaa ja tekisi mieleni rauhattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luontoäiti tietää mitä tekee. Ihminen EI ole yksiavioinen eläin. Se on monesti tieteessä todistettu.
Siis mikä ihmeen tyyppi täällä on tänään levittelemässä kumottuja myyttejä. Lopeta se. Osa ihmisistä on sarja-monogamisia.
Ja noista huomion kerjääjistä; ovat kaikki lapsena vaille jääneitä eivätkä ole osanneet käsitellä (saati tunnistaa) sitä. Tutkimusten mukaan etenkin vaille isän huomiota jääneet ajautuu mm.seksibisnekseen ja yleensäkin paljastelemaan ja kiehnäämään aina, kun on mahdollisuus. Ovat kuin tyhjiä kuoria, pohjattomia kaivoja ja tämä jatkuu niin kauan, kunnes käyvät terapian tai muuten ymmärtävät, että hakevat edelleen poissaolevan vanhemman rakastavaa ja ihailevaa katsetta ja kosketusta.
Minä olen juuri tällainen nainen mistä ketjussa puhutaan. Näen oman arvoni olevan vain ulkonäössä ja seksikkyydessä. Minulle on kaikkein tärkeintä että mies pitää minua seksikkäänä. En osaa kuvitella miten mieheni voisi rakastaa minua kun vanhenen. Näen itsestäänselvänä että hän jättää minut kun saan ryppyjä. Luonnollisestikin vanheneminen on minulle aivan kamalaa, ja ensimmäinen asia mielessäni aamuisin kun herään.
Olen tosiaan jäänyt vaille isän huomiota, rakkautta ja kosketusta. En vain ymmärrä itse mistä tuo seksi on tullut mukaan kuvioon. Miksi minulle ei ole lainkaan tärkeää olla miesten silmissä hyväksytty älykkäänä, hauskana tai persoonallisena ihmisenä, kuten isäni silmissä haluaisin olla. Minusta tässä vain ei ole mitään järkeä että juuri seksistä on tullut se keino millä sitä "vanhemman" ihailevaa katsetta kalastelee.
Terapian tarpeessa, mutta siihen ei ole varaa.
Mutta hyvä kuitenkin että myönnät tuon. Etkö saisi terapiaan kela-tukea?
"En vain ymmärrä itse mistä tuo seksi on tullut mukaan kuvioon"
Minusta tästä voisi syyttää myös kulttuuria ja ympäröivää yhteiskuntaa.
Olen kyllä tiedostanut jo varsin nuoresta asti, että seksuaalisen huomion tarpeeni ei ole ihan tervettä. En harrastakaan mitään kiehnäämistä ja paljastelua koska tiedostan miten surullinen tapaus olen enkä halua nolata itseäni. Mutta vaikka olen tiedostanut ongelman jo kauan, se ei silti ole muuttunut miksikään.
Hassua tässä on se, että oma isäni arvosti juuri noita asioita joita toinen kirjoittaja hyvin listasi tuohon aiemmin. Meidän perheessä ulkonäöllä ja vaatteilla koreilu oli typerää hömpötystä. Sen sijaan arvostettiin ulkoleikkejä, kiipeilytaitoja, lukemista, fyysistä vahvuutta yms. Itse olin tyttömäinen tyttö, mutta jouduin olemaan sitä jokseenkin salassa koska arvostuksen kohteet olivat juurikin nuo. Ulkonäköäni eivät vanhemmat kehuneet koskaan. Parikymppisenä aloin kuitenkin saada muilta ihmisiltä ihan valtavasti ulkonäkökehuja. Jopa liikaa, ehkä tuolta ajalta on peräisin se ajatus ettei minussa ole mitään muuta hyvää kuin ulkonäkö.
Kun itse analysoin, niin isän hyväksyntää saadakseni minun pitäisi panostaa lukemiseen, sivistymiseen jne. Silti etusijalla ovat aivan random-miehet jotka ovat antaneet minulle kehuja. Tämä on minusta kummallista. Luultavasti vaikuttaa tosiaan yhteiskunnan ja kulttuurin arvostukset.
Kunhan pohdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies ei kehu koskaan, niin tuntuuhan se kivalta kun joku toinen sanoo jotain kivaa. En tiedä miksi. Varmaan se on ihmisessä ihan joku sisäsyntyinen tarve, että tykkää kuulla itsestään hyvää? Kyllä yleensä kaikki tulee hyvälle tuulelle siitä että heitä kehuu. Miehet, naiset, lapset, aikuiset, vanhukset
En tiedä olenko jotenkin erikoinen, mutta itse en ole ikinä pitänyt huomiosta. Itse asiassa se vaivaannuttaa ja ahdistaa. Ja jos se huomio on vielä jotenkin seksuaalisesti vihjailevaa, niin hyi helvetti...
En edes ajatellut olevani jotenkin Uniikki Lumihiutale tämän ominaisuuden kanssa, vaan luulin olevani enemmistöä. Enkö sittenkään ole?
Et sinä sen uniikimpi ole. Kyllä sinäkin tykkäät kehuista. Voi olla että et osaa olla luonteva jos joku tuntematon sinua kehuu, mutta ehkä sitten kun joku tutumpi. Se tuntemattomankin kehu tulee kyllä todennäköisesti myöhemmin mieleen ja siitä tulee hyvä mieli, kun tilanne ei ole enää päällä eikä tarvitse vastata mitään.
Ai että mua ärsyttää tällainen tyyli, että projisoidaan oma ajattelu- tai toimintatapa koskemaan kaikkia muitakin. Tuota kutsutaan yksimielisyysharhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto. Tämä hämmentää etenkin vanhempien naisten kohdalla. Surullista mielestäni.
Ovat epävarmoja, ehkä vähän yksinkertaisia. Itsetunto ei perustu muuhun kuin ulkonäköön ja miehiltä saatuun huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli niin tai näin, syy on aina miehessä. Isässä, aviomiehessä..
Voitaisko me ottaa vastuu omista teoista?
Miehissä tämä on toisinpäin. Osalle miehistä on pakollista päästä antamaan seksuaallista huomiota. Kun olet komea a-uros se on sallittua ja kun olet ruma ja muutenkin ö-luokkaa, se ei ole toivottua.
Vierailija kirjoitti:
Oli niin tai näin, syy on aina miehessä. Isässä, aviomiehessä..
Voitaisko me ottaa vastuu omista teoista?
Mitä tää siis tarkoittaa? Leikkiä, että asiat ja ongelmat eivät johdu mistään vaan ne ovat syntyneet tyhjästä ja ne voi vain lopettaa päättämällä? Valitettavasti se ei onnistu niin. On pakko ainakin jollain tasolla tiedostaa mistä esim. tällainen riippuvuus johtuu, eikä se ole syyttämistä jos se johtuu esim. isästä kuten hyvin usein on.
Ei siihen ole mitään yksiselitteistä vastausta. Olemme erialaisia ja pidämme eri asioista. Toiset niin miehet kuin naiset nauttivat vastakkaiselta sukupuolelta saamastaan huomiosta. Toiset vieroksuvat sitä.
Se huomiohan voi olla myös hyvin kohteliasta, ystävällistä jutustelua kaupassa, kioskilla, kahvilassa, kaikkialla, siinä voi olla mukana pikkuisen kilttiä flirttiä, pilkettä silmäkulmassa. Aika moni tykkää siitä. Jos et tykkää, turhaan pohdit sitä,miksi toiset siitä nauttii, saati ryhdyt arvostelemaan tai käymään jotain freudilaista syväanalyysiä, jonka tarkoituksena on väheksyä muita. Get over it, ihmiset on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli niin tai näin, syy on aina miehessä. Isässä, aviomiehessä..
Voitaisko me ottaa vastuu omista teoista?
Mitä tää siis tarkoittaa? Leikkiä, että asiat ja ongelmat eivät johdu mistään vaan ne ovat syntyneet tyhjästä ja ne voi vain lopettaa päättämällä? Valitettavasti se ei onnistu niin. On pakko ainakin jollain tasolla tiedostaa mistä esim. tällainen riippuvuus johtuu, eikä se ole syyttämistä jos se johtuu esim. isästä kuten hyvin usein on.
No kun se ei ole. Tämä on kaikkei köyhintä keittiöpsykologiaa.
Se voi johtua siitä että olet saanut huomiota ulkonäöstäsi lapsena, tai siitä ettet ole saanut? Aina kuitenkin on mennyt väärin ja aina se syy on isässä. Sama höpötys miehissä, isä oli liian ankara, tai isä oli liian lepsu. Isä vaati paljon, tai ei vaatinut mitään, sama lopputulos. Isä oli alkoholisti tai absolutisti, pojasta tulee juoppo koska isä.
Toiset vaan on toisenlaisia, ei sille mitään voi.
Minäkin olen ylipainoinen, koska meillä ei ollut makeisia kotona kun olin lapsi? Vai onko se vain siksi että tykkään suklaasta ja limusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luontoäiti tietää mitä tekee. Ihminen EI ole yksiavioinen eläin. Se on monesti tieteessä todistettu.
Osa ihmisistä on, osa ei ole.
Ihmislajeja on nykyään vain yksi. On lajityypillistä käyttäytymistä ja friikkitouhua.
Sama täällä. En järjestä esim. juhlia, en edes (varsinkaan) häitä, koska huomio ja keskipisteenä olo kiusaannuttaa. Uskon että meitä on muitakin.