Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?
Miten arjesta olisi tarkoitus nauttia tai edes saada jotain iloa, kun kaikki on pelkkää selviytymistä? Haaveillaan toisesta lapsesta mutta kun jo yhden kanssa elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin miten sitten useamman kanssa selviää?
Meillä minä hoidan 3-vuotiaan hoitoon viennin ja haun, sillä teen lyhennettyä työaikaa. Lapsi on silti hoidossa melkein 8h päivässä, kun työmatkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Ihan hirveää pitää noin pitkää päivää mutta mikäs teet. Miehellä pitkät päivät ja yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Työ on ihan kaoottista, aloitin juuri ja olen ihan ulalla kaikesta, stressaa. Lapsi on väsynyt aina hoitopäivän jälkeen, menee aikaisin nukkumaan niin kuin minäkin, jotta taas jaksetaan seuraavana päivänä. Nukun todella huonosti, vauvavuoden jälkeen uni meni jotenkin rikki enkä saa enää kunnolla nukuttuakaan, paitsi satunnaisesti. Tätäkö tämä on? Antakaa jotain arkea helpottavia vinkkejä! Ruuat tehdään viikonloppuna valmiiksi aina torstaille asti (siinäkin sunnuntaina aina hirveä suorittaminen), Vaatteet laitetaan koko viikoksi valmiiksi yms. Ruuat tilataan kotiin. Lapsi on paljon kipeänä, mies silloin hoitaa kotona. Tuntuu, että aina on kiire hakemaan lasta, töihin, tekemään valmisteluja arjen sujuvoittamiseksi. Silti lapsen seurasta ei ehdi nauttia kuin pari hassua tuntia arkena ja koen suurta ikävää häntä kohtaan. Tekisi mieli hankkia toinen lapsi ihan vain siksi, että voisi olla kolme vuotta kotona pyörittämässä arkea mutta sitten taas töihin paluu ja kahden lapsen hoitopyöritys on kahta rankempaa.
Kommentit (545)
Kannattaa tehdä toinen lapsi, niin saat aikaa perheelle. Mielestäni toinen ja kolmaskin lapsi menee siinä samassa kuin yksikin. Ehkä alussa voi olla hankalaa, jos on useampi vaippaikäinen, mutta nopeasti heistä on seuraa toisilleen. Aikuisen ei tarvitse enää koko ajan viihdyttää ja keksiä tekemistä, ja isommat auttavat pienempiä, kun ikää tulee. Meillä ainakaan tämä kolmas ei ole tuonut suurtakaan muutosta arkeen.
Johtuu ehkä myös siitä, että siitä pikkulasten kanssa olosta on tullut luonnollinen osa arkea. Ei enää hätkähdä pikkujutuista. Jotenkin sitä ymmärtää, että tietyt jutut kuuluvat ikään, ja ovat vaiheita, jotka menevät ajan kanssa ohi. Esim. meillä on kuopuksella nyt menossa kaappien tyhjennysvaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Ei vaan ennen ei huolehdittu lapsista. Lapset jätettiin yksin kun mentiin töihin tai navettaan, koulusta ei välitetty lapsi pärjäsi siellä jos pärjäsi, ei ollut harrastuksia eikä mietitty tekisikö harrastukset hyvää tieto lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista on yksinkertaisesti lisääntynyt valtavasti ja nykyvanhemmat haluaa hyödyntää sen tiedon, niin että lapset saisivat parhaan mahdollisen pohjan elämään.
Mut kasvatettiin vielä kasarillakin tällä tavalla, koska vanhemmat jatkoivat sitä miten heidät on kasvatettu. Vanhemmille lasten hoidoksi riitti, että niillä on vaatteet, ne on elossa, syövät edes kerran päivässä jotain ja peseytyvät lauantaina ja keskiviikkona. Mitään harrastuksia ne eivät tarvitse, mitään muuta kuin käytöstapoja ei tarvitse opettaa, koulussa pärjätkööt keskenään, kokeista ja läksyistä saavat huolehtia itse ekaluokasta lähtien, niiden kanssa ei tarvitse tehdä mitään, hampaita ei pestä, hiuksia ei harjata jne.
Onhan se lastenkasvatus ja vanhempana olo helppoa jos huolehtii vaan siitä, että lapsi on elossa, sillä vaatteet päällä ja se on edes kerran viikkoon puhdas.
Ei se nyt ihan noin mene. Minä olen syntynyt 1974, mennyt kouluun 1981, ja kyllä minä pesin hampaat ja harjasin hiukseni, huolehdin läksyistä ja kokeista. Koskaan ei äidin tarvinnut kysyä pesinkö hampaat, harjasinko hiukseni tai onko läksyt tehty, ne oli itsestäänselvyyksiä.
Mun esikoinen oli myös samanlainen, joten nyt on ollut järkytys kasvattaa ADD lasta joka oikeasti ei pese hampaita teininäkään jos ei siitä sano moneen kertaan, läksyistä puhumattakaan.. ja usein ei tee kumpaakaan sanomisista huolimatta.
Kyllä normaalin lapsen pitäisi kouluun mennessään olla jo sen verran tietoinen asioistaan että jos ei pese hampaita tai harjaa hiuksia, tuntee olonsa epämukavaksi, ja haluaa huolehtia koulujutuista koska ei halua, että opettaja koulussa mäkättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta on helpompi kuin yksi.
Millä logiikalla? 😀 En siis oikeesti ymmärrä, jos joku haluaa selittää.
Pienellä ikäerolla syntyneistä lapsista tulee leikkikavereita, kotona on aina seuraa.
Vanhemman ei tarvitse koko ajan keksiä tekemistä taaperolle.
Nuorempi oppii asioita isomman esimerkistä.
Niin, mutta kuitenkin esikoinen on aina oleva kateellinen nuoremmalle joka vei hänen paikkansa perheessä, ja kauheaksi tappeluksi se vaan menee. Kaksoset on ihanan helpot kun ovat suurinpiirtein samassa kehitysvaiheessa aina ja leikit käy yksiin, pari vuotta ikäeroa olevat on aina eri synkassa.
Tämä ei ap:n tilannetta sinänsä sivua, mutta oletan että moni äiti tämän tunnistaa vain yhtenä esimerkkinä suomalaisen naisen kahdesta työpäivästä, siis siellä töissä ja sitten kotona:
Lapsen koulussa on tulossa myyjäiset. Asiasta keskustellaan Wilmassa, kymmenittäin viestejä, joissa kaikissa luvataan tehdä tai tuoda jotain. Luetellaan mitä kaikkea meinataan taikoa, leipoa, järkätä.
Yhdessäkään viestissä lähettäjänä ei ole lapsen isä.
Minulla on kolme lasta, joista 2 päiväkodissa ja 1 koulussa. Arki tosiaan on suorittamista, työt kuormittavat, Wilman viesteistä pitäisi pysyä perillä, lasten jatkuva sairastelu, jolloin työt vaan kasaantuvat. Molemmat miehen kanssa teemme vuoron perään reilusti ylitöitä + puolen tunnin työmatkat. Tutulta siis kuulostaa!
Meidän perheen ratkaisuja:
-Toinen tekee 80 prosenttista työaikaa, ehtii sinä päivänä pesemään pyykkiä, hoitamaan hammaslääkäri- ja neuvolakäyntejä, auton huoltoja jne.
-Robotti-imuri, vain pakolliset siivoukset
-Viikolla helppoja ruokia, einesruokaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen kuva minulla on perhe-elämästä; yhtä kivaa kuin se, että hyppäisi pää edellä vapaaehtoisesti lietealtaaseen.
Joo, se koulii ja kasvattaa ihmistä. Työpaikallakin huomaa heti viisikymppisistäkin työkavereista, kenellä on lapsia ja kenellä ei. Ihmettelee jonkun käytöstä niin työkaveri vinkkaa, että sillä ei ole lapsia - ok, no se selittää.
Tämä on just se harhaluulo! Ettäkö perheen perustaminen jotenkin jalostaisi ihmistä! Ja p***t!
Maailmankuva kutistuu aivan käsittämättömän suppeaksi, kun koko elämä pyörii pentujen ympärillä eikä osata puhua mistään muusta! Tämäkin keskustelu kertoo juuri siitä! Elämä todellakin on hyvin simppeliä, tylsää ja väsynyttä!Työyhteisössäkin sen huomaa, lapsettomat joustaa ja heidän oletetaan joustavan. Lapselliset taas vinkuu kuinka rankkaa elämä on (oma valinta..) ja kuinka tarttee aina parhaimmat lomat!
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta meillä lapsettomillakin on elämä, perhe ja ystävät. Ei ketään voi suosia tai syrjiä elämäntapavalinnan perusteella.Ei kai kukaan halua lähteä viemään keskustelua lapsia vai ei -väännöksi? Sille voi perustaa oman ketjunsa. Lomista sen verran, että työpaikoissa pitää taata yhtäläiset mahdollisuudet kaikille toivoa lomaa tiettyyn ajankohtaan. Joka kerta ei voi olettaa, että oma toive voidaan toteuttaa. Lapsellisena itse en mielellään ainakaan esim. matkusta isommin vaikkapa koulujen syys- tai talviloma-aikaan, koska hinnat ovat luonnollisesti silloin pilvissä. Toistaiseksi olen kuitenkin saanut melko hyvin toiveeni läpi ja sijoittanut yhden kesälomasta säästetyn viikon esim. syyslomaviikolle. Sillä lomalla tehdään toki jotain, mutta ei lähdetä ylihinnoitelluille turistireissuille.
Teidän lapsellisten NIMENOMAAN KUULUU MATKUSTELLA KOULUJEN LOMA-AIKOIHIN!!!! Hitto, sitä vartenhan ne on, että pysytte poissa kohteista muulloin, että normaalit ihmiset saavat olla rauhassa kiljumiselta ja härinnältä ja hintojen nousulta!!!! KAIKKEA EI VOI SAADA! Tuosta just paistaa läpi se loputon itsekkyys, että koko maailman pitäis pyöriä pentujen ympärillä!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta on helpompi kuin yksi.
Millä logiikalla? 😀 En siis oikeesti ymmärrä, jos joku haluaa selittää.
Pienellä ikäerolla syntyneistä lapsista tulee leikkikavereita, kotona on aina seuraa.
Vanhemman ei tarvitse koko ajan keksiä tekemistä taaperolle.
Nuorempi oppii asioita isomman esimerkistä.
Ei ole valitettavasti mitenkään sanottua, että sisarukset leikkivät sopuisasti keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma taitaa olla tuo huonosti nukkuminen. Univajeisena kaikki normaalikin tuntuu kamalammalta. Tiedän mistä puhun. Omakin nukkumiseni oli lasten vauva-aikojen jälkeen todella kauan juuri kuvailemallasi tavalla "rikki". Ajattelin, ettei se korjaannu enää ikinä, mutta nyt kun kuopuksen vauva-ajoista on jo monta vuotta, niin nukun hyvin. Toki välillä on työstressiä tai muuta, joka sotkee unta.
Ei ole tarkoitus yhtään väheksyä sun tunteita, mutta oikeasti teidän KOTIarjessa ei ole mitään erityisen vaikeaa. Yksi ainoa pieni lapsi ja KAKSI AIKUISTA jakamassa arjen puuhia. Ei vielä edes lapsen/lapsien harrastuskuljetuksia, kouluasioita ym. Sulla on vaan nyt ylikuormittunut olo työasioista, jota pahentaa riittämättömän uni ja kaikki tuntuu pahemmalta kuin on. Kiirekin on teidän tilanteessa oikeasti vain tunne, ei todellinen. Mieti, mihin sulla oikeasti on muka kiire? Mitä sun pitää mielestäsi suorittaa?
Ja koska sulla on tunnin työmatkat, niin käytä se aika rentoutumiseen ja työstä irtautumiseen. Mikä sulle onkaan mahdollista (kuljetko omalla autolla vai julkisilla) ja mistä nautit. Esim. kuuntele musiikkia, äänikirjoja, lue, tuijota ikkunasta ulos ja hengittele, soita ystävälle, äidille tms läheiselle, jollekin, jonka kanssa keskustellessa tulee hyvä olo. UNOHDA TYÖ. Ja sitten ilta lapsen kanssa rennosti. Lapsi on sun peili. Kun sinä olet kireä ja stressaat, niin lapsikin on.
Et kerro omista liikuntatottumuksista, mutta liikunta kyllä vähentäisi stressiä ja parantaisi unta. Voitte mennä välillä koko perhe lenkille lapsi rattaissa tai sitten otat omaa aikaa ja käyt vaikka parina iltana viikossa yksin pyrähtämässä ulkona, puolikin tuntia riittää. Mutta ei ainakaan lapsen takia illan ulkoilut eivät ole enää pakollisia, lapsi on ulkoillut jo päiväkodissa.
Unohdat illoista kaikki suorittamis- ja kiireAJATUKSET, ne on vain sun päänsisäisiä luuloja ei todellisia. Oikeasti vain muutat ajatteluasi, että eihän meillä oikeasti ole mikään kiire, kuten ei olekaan. Hyväksyt sen, että arki-iltoihin nyt vaan kuuluu se, että tullaan töistä, laitetaan ruoka, syödään, laitetaan tiskit, ehkä vähän pyykkiä, puuhataan lapsen kanssa eikä senkään todellakaan tarvitse olla mitään ylevää ja kehittävää. Syliä, haleja, höpsöttelyä, rentoa yhdessä rötväystä. Mitään muuta EI OLE PAKKO.
Viikonloppuihin kannattaa suunnitella joku pieni kiva juttu tai useampi, jota viikolla odottaa, ja joka erottaa vapaan arjesta. Esim. perjantai-illan elokuva ja herkut, kun lapsi nukkuu. Hitaat aamut ja tavallista parempi aamupala. Lounas ulkona. Tuon ikäisen kanssa säännöllinen ateriarytmi ja päiväunet vielä rajoittaa menemisiä, mutta välillä päiväunet voi ottaa autossa ja ajoittaa liikkumiset niin. Itse monesti käytiin aamulla metsäretkellä, uimahallissa, jossain tapahtumassa/ museossa/näyttelyssä tms., lounas ennen kotiin lähtöä ja jos oltiin lähellä kotia, niin ajeltiin vähän pitemmän kautta, että lapsi/lapset ehti nukkua päikkärit. Ja usein vain oltiin. Ei tuostakaan pidä ottaa pakkoa ja suoritusta. Välillä vain kaipaa pois kotoa, jolloin viikonloppukin jotenkin tuntuu pitemmältä, mutta ei joka viikonloppuun tarvitse ohjelmoida menemistä ja tekemistä.
Tämän pitkän ja sekavan sepostuksen tarkoitus oli siis sanoa, että ota rennommin. Muuta ajatteluasi. Sulla ei ole todellista kiirettä, eikä sun tarvitse suorittaa mitään.
Onko tää Antti Rinne-faniketju? Ihan järkkyä suorittamista on usean lapsen kanssa. Kaaosta ja kotitöitä pääsee pakoon töihin, jos pääsee: keväällä lapsilla 40 sairaspäivää, nyt syksyllä jo kasassa saman verran. Älä juma-la-auta hanki toista, jos et saa jotain kicksejä selvitytymisestä ja suoriutumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen kuva minulla on perhe-elämästä; yhtä kivaa kuin se, että hyppäisi pää edellä vapaaehtoisesti lietealtaaseen.
Joo, se koulii ja kasvattaa ihmistä. Työpaikallakin huomaa heti viisikymppisistäkin työkavereista, kenellä on lapsia ja kenellä ei. Ihmettelee jonkun käytöstä niin työkaveri vinkkaa, että sillä ei ole lapsia - ok, no se selittää.
Tämä on just se harhaluulo! Ettäkö perheen perustaminen jotenkin jalostaisi ihmistä! Ja p***t!
Maailmankuva kutistuu aivan käsittämättömän suppeaksi, kun koko elämä pyörii pentujen ympärillä eikä osata puhua mistään muusta! Tämäkin keskustelu kertoo juuri siitä! Elämä todellakin on hyvin simppeliä, tylsää ja väsynyttä!Työyhteisössäkin sen huomaa, lapsettomat joustaa ja heidän oletetaan joustavan. Lapselliset taas vinkuu kuinka rankkaa elämä on (oma valinta..) ja kuinka tarttee aina parhaimmat lomat!
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta meillä lapsettomillakin on elämä, perhe ja ystävät. Ei ketään voi suosia tai syrjiä elämäntapavalinnan perusteella.Ei kai kukaan halua lähteä viemään keskustelua lapsia vai ei -väännöksi? Sille voi perustaa oman ketjunsa. Lomista sen verran, että työpaikoissa pitää taata yhtäläiset mahdollisuudet kaikille toivoa lomaa tiettyyn ajankohtaan. Joka kerta ei voi olettaa, että oma toive voidaan toteuttaa. Lapsellisena itse en mielellään ainakaan esim. matkusta isommin vaikkapa koulujen syys- tai talviloma-aikaan, koska hinnat ovat luonnollisesti silloin pilvissä. Toistaiseksi olen kuitenkin saanut melko hyvin toiveeni läpi ja sijoittanut yhden kesälomasta säästetyn viikon esim. syyslomaviikolle. Sillä lomalla tehdään toki jotain, mutta ei lähdetä ylihinnoitelluille turistireissuille.
Teidän lapsellisten NIMENOMAAN KUULUU MATKUSTELLA KOULUJEN LOMA-AIKOIHIN!!!! Hitto, sitä vartenhan ne on, että pysytte poissa kohteista muulloin, että normaalit ihmiset saavat olla rauhassa kiljumiselta ja härinnältä ja hintojen nousulta!!!! KAIKKEA EI VOI SAADA! Tuosta just paistaa läpi se loputon itsekkyys, että koko maailman pitäis pyöriä pentujen ympärillä!!!!
Vai koko maailman pitäisi pyöriä sun navan ympärillä? Kannattaa nyt pikkuisen yrittää hillitä sitä ihmisvihaansa ja ikärasismia. Lapset ovat samalla tavalla älykkäitä ja ajattelevia ihmisiä, ja itse asiassa moni lapsi osaa käyttäytyä julkisissa tiloissa paremmin kuin moni aikuinen. Koululaiset ovat pääasiassa ihan hyväkäytöksisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä "ihanaa elämää", kun kaikki toteaa vain, että KYLLÄ SIIHEN TOTTUU!!!!
Joo, no pakkohan se on tottua, kun ei mitään enää voikaan! Onneksi tein toisenlaisen ratkaisun, niin ei tarvii tottua ankeaan elämään!Enemmän sitä tottumista teillä lapsettomilla on, varsinkin jos tajuaa ettei työ oikeasti edes tuota iloa lopulta. Siitä olen samaa mieltä että kyllä siihen tottuu-toteamus ei kyllä sovi perhe-elämään. Siinä ei ole mitään tottumista, kyse on siitä osaako elää merkityksellistä ja hyvää elämää-lapsien kanssa tai ilman.
No mitä helvettiä?! Jos ei ole perhettä, niin ainut asia elämässä on työ??? Kuinka yksinkertainen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on kaksi lasta ja ei meidän arki ole suorittamiata tai juoksentelua. Lapset vie kouluun se, joka sopivammin on lähdössä aamulla ja minä haen. Euoat laitetaan luten ennen lapsiakin, nyt vaan tehdään isompi satsi, kun kahden syljän sijaan on neljä. Kaikki kotityöt samoin, mikään ei ole erilaista. Illat ollaan yhdessä tai lapset kavereiden kanssa ulkona ja me vanhemmat harrastuksissamme. Lapset menee nykkumaan kasilta, sen jälkeen ollaan kaksistaan pari tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä "ihanaa elämää", kun kaikki toteaa vain, että KYLLÄ SIIHEN TOTTUU!!!!
Joo, no pakkohan se on tottua, kun ei mitään enää voikaan! Onneksi tein toisenlaisen ratkaisun, niin ei tarvii tottua ankeaan elämään!Enemmän sitä tottumista teillä lapsettomilla on, varsinkin jos tajuaa ettei työ oikeasti edes tuota iloa lopulta. Siitä olen samaa mieltä että kyllä siihen tottuu-toteamus ei kyllä sovi perhe-elämään. Siinä ei ole mitään tottumista, kyse on siitä osaako elää merkityksellistä ja hyvää elämää-lapsien kanssa tai ilman.
No mitä helvettiä?! Jos ei ole perhettä, niin ainut asia elämässä on työ??? Kuinka yksinkertainen olet?
Sanoinko niin? En sanonut. Työtön sitä vasta onnellinen onkin vai mitä?
Meillä on kahdeksan lasta-2 pienintä on minun kanssa kotona, seuraavat menee isä vie aamuisin päiväkotiin ja minä haen iltapäivällä ( eivä ole siellä koko päivää) ja loput menee kouluun.
Pesukoneet pyörii ja ruokia teen kerralla todella paljon. Mies käy kaupassa töistä päästyään.
Rinki naapureiden kanssa pyörii, että isommat käy harrastuksissaan.
Kaikilla 6 vuotiaasta alkaen on luonnollisesti pieniä kodin askareita päivittäin.
Hyvin tämä sujuu. Välillä käydään viikon lomilla kotimaan hotelleissa koko perhe. Se on meille luksusta. ( tuetut lomat) . Rahaa ei kulu alkoholiin tai tupakkaan.
Vierailija kirjoitti:
No meillä on kaksi lasta ja ei meidän arki ole suorittamiata tai juoksentelua. Lapset vie kouluun se, joka sopivammin on lähdössä aamulla ja minä haen. Euoat laitetaan luten ennen lapsiakin, nyt vaan tehdään isompi satsi, kun kahden syljän sijaan on neljä. Kaikki kotityöt samoin, mikään ei ole erilaista. Illat ollaan yhdessä tai lapset kavereiden kanssa ulkona ja me vanhemmat harrastuksissamme. Lapset menee nykkumaan kasilta, sen jälkeen ollaan kaksistaan pari tuntia.
Muuten hyvä, mutta kannattaa oikeasti olla selvillä, missä ne lapset iltaisin huitelee.
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Veikkaan että mummosi lapsista ne vanhimmat, varsinkin tytöt, rekrytoitiin aika varhain lastenhoitoon äidin avuksi. Ja pojat kantamaan vettä sisälle, ja klapeja. Lapset osallistuivat ihan eri tavalla perheen toimintoihin kuin nykyään.
Lisäksi oli mummoa, naimatonta sisarta tms. sellaisia ihmisiä perheessä asumassa, jotka auttoivat lastenhoidossa. Äitiä ei eristetty lähiökaksioon itsekseen lapsen kanssa. Yhteisöllinen lastenhoito ei ole niin raskasta kuin yksin hoitaa.
En osaa kuvitella noin helppoa lapsiarkea. Tuossa vaiheessa odotin kolmatta. Toki hoidin kotona, joten tuosta hoitorumbastakaan ei kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Ei vaan ennen ei huolehdittu lapsista. Lapset jätettiin yksin kun mentiin töihin tai navettaan, koulusta ei välitetty lapsi pärjäsi siellä jos pärjäsi, ei ollut harrastuksia eikä mietitty tekisikö harrastukset hyvää tieto lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista on yksinkertaisesti lisääntynyt valtavasti ja nykyvanhemmat haluaa hyödyntää sen tiedon, niin että lapset saisivat parhaan mahdollisen pohjan elämään.
Mut kasvatettiin vielä kasarillakin tällä tavalla, koska vanhemmat jatkoivat sitä miten heidät on kasvatettu. Vanhemmille lasten hoidoksi riitti, että niillä on vaatteet, ne on elossa, syövät edes kerran päivässä jotain ja peseytyvät lauantaina ja keskiviikkona. Mitään harrastuksia ne eivät tarvitse, mitään muuta kuin käytöstapoja ei tarvitse opettaa, koulussa pärjätkööt keskenään, kokeista ja läksyistä saavat huolehtia itse ekaluokasta lähtien, niiden kanssa ei tarvitse tehdä mitään, hampaita ei pestä, hiuksia ei harjata jne.
Onhan se lastenkasvatus ja vanhempana olo helppoa jos huolehtii vaan siitä, että lapsi on elossa, sillä vaatteet päällä ja se on edes kerran viikkoon puhdas.
Ei se nyt ihan noin mene. Minä olen syntynyt 1974, mennyt kouluun 1981, ja kyllä minä pesin hampaat ja harjasin hiukseni, huolehdin läksyistä ja kokeista. Koskaan ei äidin tarvinnut kysyä pesinkö hampaat, harjasinko hiukseni tai onko läksyt tehty, ne oli itsestäänselvyyksiä.
Mun esikoinen oli myös samanlainen, joten nyt on ollut järkytys kasvattaa ADD lasta joka oikeasti ei pese hampaita teininäkään jos ei siitä sano moneen kertaan, läksyistä puhumattakaan.. ja usein ei tee kumpaakaan sanomisista huolimatta.
Kyllä normaalin lapsen pitäisi kouluun mennessään olla jo sen verran tietoinen asioistaan että jos ei pese hampaita tai harjaa hiuksia, tuntee olonsa epämukavaksi, ja haluaa huolehtia koulujutuista koska ei halua, että opettaja koulussa mäkättää.
Minun lapsuuskodissani hiuksia ei harjattu vaan kammattiin. Isäni jaksoi muistuttaa minuasiiyä vielä silloinkin, kun olin parikymppinen.
Hampaiden harjaamattomuudest sain torut hammaslääkäriltä 11-vuotiaana, kun kerralla löytyi viisi reikää. Se saarna kyllä tehosi.
Läksyjä tein, koska en halunnut kuulla vanhempien valitusta huonoista arvosanoista.
Olin teini 70-luvulla.
Alue: Aihe vapaa
Pienellä ikäerolla syntyneistä lapsista tulee leikkikavereita, kotona on aina seuraa.
Vanhemman ei tarvitse koko ajan keksiä tekemistä taaperolle.
Nuorempi oppii asioita isomman esimerkistä.