Ahaa. Nytkö aletaan koulujen kiusaamisongelmaa sysäämään täysin jo opettajien harteille ja valkopesemään jonnet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tästäkin pitää pystyä.puhumaan! Jos oppilailta kysytään ja sen mukaan 6 % opeista kiusaa, niin minusta se on järkyttävää. Ykskin on liikaa

Kysytään myös kiusaako vanhemmat. Varmaan shokeeraava tulos, 90% vanhemmistakin kiusaa lapsiaan. Eli vaatii tekemään jotain ikävää, ei niin mieluisaa jne. Nykyään nuoret eivät kestä yhtään mitään velvollisuuksia ja jos niitä kehtaa vaatia, on saman tien törkeä kiusaaja.

Saisiko sinua ja lapsiasi paukoa turpaan vaikkapa 5 vuotta putkeen, päivittäin-kun kerran se ei ole mitään ja kestää täytyy?

Ja missähän koulussa opettajat pahoinpitelevät lapsia päivittäin.

En minäkään tiedä. Vastasin kiusattujen kärsimysten vähättelyyn vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Hesarissa juttu, tosin maksumuurin takana, että kaikki lu

Irakilainen tai Afganistanilainen

Kansallisuudet kirjoitetaan PIENELLÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vikaa on sekä jonnejen EIVÄT OLE ENÄÄ JONNEJA, Jonne in jo aikuinen!

Ne ovat Veetejä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat eivät uskalla kiusaamiseen puuttua, kun kiusatun vanhemmat ovat yleensä niitä vaikutusvaltaisimpia henkilöitä. Mitä voi vaatia selkärangattomalta eliöltä?

Tarkoittanet kiusaajan vanhempia?

Oho, niin tarkoitin. 

Tämä ja semmoinen ikuisuus ongelma, joka on ja pysyy niin kauan kun maapallolla on enemmän kuin 1 ihminen. Meno koulussa hurjaa ja opettajat aseettomia kurin suhteen.

Antakaa kongreettisia esimerkkejä miten itse hoitaisitte asian kuntoon, kun opettajan huomautuksesta vanhempi lähettää tappoviestin opettajalle?

Iltapäiväkerhon pihalla Länsi-Helsingissä jopa eräs kerhon ohjaaja kommentoi, että kiusaaminen tuossa iässä on normaalia, kun lapset alkavat etsimään paikkaansa ryhmästä. Satuin itse juuri tilanteeseen, jossa poika nimitteli lastani rillipääksi ja vammaiseksi saamalla lapseni itkemään. Olin juuri menossa ohjaajan luokse siinä toivossa, että saan tavoitettua tämän kiusaajan vanhemmat. Tuo ohjaaja ihan pokkana mitätöi kiusaamisen suoraan naamani edessä. Hymyili ivallisesti ja sanoi pojat on poikia, eiköhän jokainen löydä sopivan porukan itselleen jäin aivan sanattomaksi, miten välinpitämättömästi hekin suhtautuivat tilanteeseen. Onneksi ei tarvitse enää jalallakaan tuonne lapsen astua, kun siellä saa tuollaisetkin kakarat lytätä muita noin vapaasti.

Ei mitään kivakoulu-shaibaa tai muutakaan semmosta, joka kerta kun on kiusattu, niin poliisille tekemään rikosilmotus ja lasuttamaan kanssa.

Ennen nää kaikenlaiset kiusaajat ja muut apinat pistettiin tarkkikselle tai viralliseen apinakouluun muiden vammaisten sekaan, nykyään ei meinata millään edes erottaa koulusta näitä mulkeroita, päinvastoin, omaakin poikaa on uhattu erottamisella ja joskus annettu jälki-istuntoakin kun on puolustautunut.

Pääsin n. 10 vuotta sitten yläasteelta pois ja jo silloin oli ihan järkyttävää tuo kiusaaminen. Opettajat aivan avuttomia, kun häiriköt piinas tunneilla muita. Tämä Hämeenkyrön yläasteella. Häiriköitä siirreltiin luokalta toiselle, ihan kuin se jotain olis auttanut? Kiusaajat vaan vaihtuivat. Rehtori oli ihan lapanen, ei nykyään olekaan enää tuolla rehtorina. Sanoi että pitää vain ymmärtää näitä häiriköitä. Traumat jäi.

Vierailija kirjoitti:

Tää sama kuvio toistuu kouluympäristössä ja myös harrastuksissa. Urheiluseurassakin jos vähänkään rikkaamman pennun lapsi perseilee ja alentaa muita, tähän kiusaamiseen ei puututa, koska kultalusikka panostaa rahallisesti seuraan ja saa samaan aikaan tehdä tuhoa ympäriinsä. Hiljainen hyväksyminen on pahinta, mitä voi opettaja tai valmentaja saada aikaan.

Kyllä ne suurimmat ongelmat on ruskeita, ei rikkaita.

Ensin haukuttiin hoitajat, nyt vuorossa opettajat. Ketkä seuraavaksi tulilinjalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Hesarissa juttu, tosin maksumuurin takana, että kaikki lu

Irakilainen tai Afganistanilainen

Kansallisuudet kirjoitetaan PIENELLÄ!

Kiitoksia arvokkaasta annistasi tähän keskusteluun.

Saavutamme avullasi keskustelun uudet sfäärit ja säkenöivä älymme valaisee marraskuisen pimeyden.

Vierailija kirjoitti:

Ensin haukuttiin hoitajat, nyt vuorossa opettajat. Ketkä seuraavaksi tulilinjalla?

Veikkaan että poliisit.

Kyllä ne kasvatus ongelmat saavat alkunsa kotoa..

Millä kukaan opettaja uskaltaa puuttua mihinkään, kun kuitenkin se opettaja siitä ristiinnaulitaan..

Kiusaaja senkun nauttii ja naureskelee!

Tähän tässä pinkkipumpuli maailmassa on tultu

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kasvatus ongelmat saavat alkunsa kotoa..

Millä kukaan opettaja uskaltaa puuttua mihinkään, kun kuitenkin se opettaja siitä ristiinnaulitaan..

Kiusaaja senkun nauttii ja naureskelee!

Tähän tässä pinkkipumpuli maailmassa on tultu

Kyllä tästäkin pitää pystyä puhumaan.

Omassa lapsuudessani opettaja ei uskaltanut puuttua luokassa kaikkien silmien edessä tapahtuvaan fyysiseen väkivaltaan. Muistan ainakin kahdesti, että myös itki kesken tuntien.

Siskoni seiskaluokkalaiselta lapselta oli opettaja kaikkien kuullen kysynyt paljonko oikein painaa. Mielestäni täysin tahallinen nuoren nolaaminen.

.

Näin kolmikymppisenä Jonnena loukkaannun kun nykylapsia kutsutaan jonneiksi. Tällä vuosituhannella syntyneet on Veetejä! Jonnet on niitä opettajia, ei oppilaita!

Voi taivas tätä nykyaikaa

Jotkut pitivät minua kiusaajana koulussa. Muistui mieleeni lukiessani vanhoja päiväkirjoja. En edelleenkään ole aivan selvillä miksi niin.

Siihen aikaa ei saanut diagnoosia adhd:sta, joten olin levoton ja hankalan oppilaan maineessa. Äidilleni valitettiin joka viikko käytöksestäni koulussa. Sain kotiarestia, kaikenlaisia muita rangaistuksia ollakseni kiltimpi ja ahkera koulussa. 

Minulla ei ollut koulussa kavereita, mutta pidin puoleni. Opettajien asenne minua kohtaan kertautui osassa luokkakavereistani, sillä lapset ja nuoret ovat herkkiä aikuisten vaikutteille. Niinpä sain kiusaajan maineen nopeasti, koska adhd-lapsena sain hepuleita  ja raivosin mielipiteeni julki kiroillen ja muita haukkuen. En myöskään sietänyt epäoikeudenmukaisuutta ja pidin joskus muidenkin puolia, jos näin ettei opettaja selvitä asiaa kunnolla.

Muistan kivoja ja inhottavia opettajia. Pidin suorasukaisista opettajista, jotka osasivat jopa ronskin huumorin keinoin saada minut seuraamaan opetusta. Joku voisi väittää sellaista kiusaamiseksi, mutta minun tyyppiselleni möykkärille se sopi ja muistelen niitä opettajia yhä lämmöllä. 

Kiusaamiseksi lasketaan helposti sellaistakin, missä ongelmana on ymmärtämättömyys "kiusaajan" käytöstä kohtaan, Se voi olla myös puolustautumista ja jonka syytä  lapsi tai nuori ei osaa  sanoin määritellä.  Siksi sanaa kiusaaminen pitäiis osata käyttää harkiten tapaus kerrallaan. 

Kaikki on ylösalaisin

Opettajat voisivat alkaa räjäyttelemään oppilaiden postilaatikkoja Uutenavuotena.

Huoh