Hei,
en ole aiemmin kirjoitellut itse, mutta lukenut olen toki viestejänne. Saimme ensimmäisen lapsemme, pienen suloisen pojan, viime viikon lauantaina. Yksi asia, joka vaivaa minua kovasti ja josta toivoisin kuulevani teidän kokemuksianne, on imetys. Ja nimenomaan se, sattuuko imetys teihin ja kuinka kauan tuota kipua on jatkunut ennen kuin rinnanpäät ovat tottuneet imemiseen? Itselleni oli aika suuri yllätys miten suurta kipua imetys voi aiheuttaa. Itku pääsee kun poika alkaa imemään, mutta otteessa ei ilmeisesti ole vikaa, kun vähän ajan päästä kipu hellittää ja sitten pystyy jo hieman itsekin rentoutumaan. Ikävä kyllä myöntää, mutta en tosiaankaan odota imetyksiä, vaan alan pikemminkin katsella jo kellosta, että joko taas... Lisäksi kun on koko ajan pieni huoli siitä, että riittääkö maito. Nyt tosin maitoa on ilmeisesti alkanut tulemaan hieman enemmän, kun poika nukkuu jo n. kahden-kolmen tunnin unia päivällä ja yöllä hyvässä lykyssä pitempäänkin. Tämä tuskainen imetyksen alkutaival on saanut minut pelkäämään jo kaikenmaailman rintatulehduksiakin, vaikka vielä nännit ovat säilyneet ehjänä. Voitelen nänninpääni jokaisen imetyksen jälkeen bebantenilla ja pidän vielä palovammoihin tarkoitettuja rasvalappuja päällä. On kuulemma ihan turvallista, vaikka vauva sitä rasvaa siitä sitten imisikin pois. Onko teillä imetys lähtenyt kuinka käyntiin ja kuinka kauan tuo hirveä kipu on kestänyt jos sitä on ollut?
En tiedä onko tämä nyt tosiaan sitä babybluesia, mutta tällä hetkellä minä odotan, että aika kuluisi ja päästäis muutama viikko tai jopa kuukausi eteenpäin ja arki hieman tasaantuisi ja turhat huolet ja kivut hälvenisi. Niin ja tietysti ettei tulisi uusia ongelmia...
Kommentit (2)
Onnea pienestä pojasta!
Mulle oli myös eka imetys shokki. Samoin maidon nousu oli kamalaa. Rinnan päät saattavat mennä rikki. Käytin itse Lansinoh-rasvaa, saa apteekista. Suihkuttelin rintoja kuumalla vedellä. Pumppasin myös maitoa rinnoista.
Onnittelut, että olet jaksanut imettää. Hyvin sulta maitoa tulee, koska vauva on noin tyytyväinen. Maitoa tulee vauvan tarpeitten mukaan, eli imevät ja imevät, että maitoa tulee.
Mulla meni pari kuukautta ainakin, että totuin tähän imettämiseen. Nyt vauva on 7kk ja syö jo kiinteitä. Imettäminen on erittäin liikuttavaa edelleen.
Nuku vauvan kanssa päikkäreitä, jos voit. Juo paljon ja syö hyvin. Itse join imetysteetä, se auttoi. Viron reissulla tuli juotua myös olutta :). Saksassa äidit juovat imetysoluena ihan kunnon kaljaa. Alkoholia ei parista pullollisesta olutta tule enempää maitoon kuinJekovit tipoista.
Myös yöimetys lisäsi maidontuotantoa. Olen antanut vauvalle myös korviketta. Mies juotti yöllä pullosta korviketta yhdellä syöttökerralla, että sain nukkua.
Onnea matkaan ja luota itseesi!
Ametisti
Onnittelut pienen pojan syntymän johdosta!
Imetyksen alkutaival on useasti pienoista shokkihoitoa ensikertalaiselle. Todella usein imetys tekee alkuun kipeää, vaikka imuote tosiaan olisikin kunnossa. Rinnanpäät saattavat mennä jopa rikkikin, vaikka imuotteessa ei olisikaan vikaa. Aina kannattaa tietysti tarkastaa vauvan imuote, esim. imetyksentuki ry.n sivuilla on siitä hyviä vinkkejä.
Oma kokemukseni imetyksen alkumetreiltä oli aivan samanlainen kuin sinulla. Ajattelin tuskastuneena seuraavaa imetystä, enkä todellakaan nauttinut imettämisestä. Hammasta purren imetin vauvaa ensimmäiset kaksi viikkoa, jonka jälkeen hieman alkoi helpottaa. Kuukauden ajan imetys teki kipeää, välillä enemmän, välillä vähemmän. sen jälkeen helpotti ja täysimetin vauvaani vähän yli viiden kuukauden ikäiseksi, jonka jälkeen imetys jatkuu nyt kiinteiden rinnalla.
Bepanthen-voide on hyvä tai sitten Lansinoh-rasva, jota saa myöskin apteekista. Lisäksi ilmakylvyt rinnoille aina kun mahdollista. Kipu helpottaa varmasti lähiaikoina, usko pois! Jääkaappikylmät keräkaalinlehdet helpottavat myös rintojen yleistä kivistystä, pingostusta ja kuumostusta. Kaalinlehdet liiveihin, kuulostaa hauskalle, mutta usein toimii!
Muutenkin vauvan syntymän jälkeinen alkukaaos ja alakulo helpottavat ajan kanssa. Vauvan syntymänjälkeiset viikot eivät todellakaan aina ole pelkkää ihanaa onnellista vauvasöpöilyä, vaikka onnellinen ihanasta omasta vauvasta onkin. Synnytyksenjälkeinen lapsivuodeaika, synnytyksestä toipuminen ja valvomisesta johtuva väsymys verottavat voimavaroja, mutta hormonit onneksi tukevat äidin jaksamista, vaikka pistävätkin joskus pään aikalailla sekaisin muuten.
Tsemppiä imetykseen ja mukavia hetkiä Sinulle tutustuessasi omaan ihanaan vauveliisi!