Onko Harry Potter mielestänne yliarvostettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yliarvostus sitten pitäisi määrittää? Pajon niitä arvostetaan ja paljon niitä saisi arvostaa?

Ne ovat uponneet tiettyyn lukijakuntaan ja ymmärrän kyllä miksi. 

Mutta olen huomannut, että monet lukijat myös kritisoivat paljon sitä, ettei hahmojen toiminta ole usein kovin loogista ja realistista. Ehkä he ovat lapsina ja nuorina pitäneet kyseisistä kirjoista, mutta aikuistuttuaan kiinnittäneet huomiota kyseiseen seikkaan?

Edelleen, mitä tarkoitat yliarvostuksella? Jos teosta kritisoidaan, niin miten tämä muuttuu yliarvostukseksi. 

Voin sanoa, että Rowlingin maailmassa on monta bugia, mutta eihän se sitä muuta, että tarina on vetävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yliarvostus sitten pitäisi määrittää? Pajon niitä arvostetaan ja paljon niitä saisi arvostaa?

Ne ovat uponneet tiettyyn lukijakuntaan ja ymmärrän kyllä miksi. 

Mutta olen huomannut, että monet lukijat myös kritisoivat paljon sitä, ettei hahmojen toiminta ole usein kovin loogista ja realistista. Ehkä he ovat lapsina ja nuorina pitäneet kyseisistä kirjoista, mutta aikuistuttuaan kiinnittäneet huomiota kyseiseen seikkaan?

Edelleen, mitä tarkoitat yliarvostuksella? Jos teosta kritisoidaan, niin miten tämä muuttuu yliarvostukseksi. 

Voin sanoa, että Rowlingin maailmassa on monta bugia, mutta eihän se sitä muuta, että tarina on vetävä. 

Luulen, että Rowlingin maailmassa tarinan lisäksi vetävät teemat. Ulkopuolisuus, ystävyys, rakkaus, uskollisuus.

Ei Pottereita ole mikään pakko lukea, jos ne eivät miellytä. Lukekaa vaikka elämänkertoja tai sotahistoriakirjoja, jos kaipaatte realistisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://vuotavavelhomaailma.blogspot.com/

http://pottermaailma.blogspot.com/

Noissa blogeissa on kyllä ihan hyviä pohdintoja kyseisten kirjojen epäloogisuuksista ja -realistisuuksista. Ja olen itsekin lukenut kaikki Potterit ja pidän niistä, mutta ei se silti tarkoita sitä, ettenkö voisi kuitenkin joitain niiden juonenkäänteitä arvostella ja pohtia, että miten niiden olisi realistisesti kuulunut mennä.

Jos kirjoittaja seuraavaksi arvostelisi vaikkapa Tolkienin kirjojen epärealistisuutta tai epäloogisuuksia. Realismi ei ole se, joka on fantasiamaailmassa arviointikriteeri.

Itse asiassa tässä ehkä selitys, miksi en ole koskaan ollut fantasian ystävä oikein. Mua häiritsee se kaoottisuus ja se, että maailmassa voi periaatteessa tapahtua mitä vaan. En siis löydä samaistumispintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yliarvostus sitten pitäisi määrittää? Pajon niitä arvostetaan ja paljon niitä saisi arvostaa?

Ne ovat uponneet tiettyyn lukijakuntaan ja ymmärrän kyllä miksi. 

Mutta olen huomannut, että monet lukijat myös kritisoivat paljon sitä, ettei hahmojen toiminta ole usein kovin loogista ja realistista. Ehkä he ovat lapsina ja nuorina pitäneet kyseisistä kirjoista, mutta aikuistuttuaan kiinnittäneet huomiota kyseiseen seikkaan?

Kirjat on kirjoitettukin lapsille ja nuorille.

Ei aikuisille.

Silti moni aikuinenkin on nuo kirjat lukenut, ihan uteliaisuttaan aluksi, ja sitten jäänytkin koukkuun kiehtovaan fantasiamaailmaan, ja lukenut muutkin

Potter-kirjat.

Lapsille ja nuorille kirjoitetaan monenlaista kirjallisuutta. Fantasia on lajina yksi niistä.

Miksi muka juuri fantasiassa pitäisi olla loogisia ja puhtaasti järkeviä ajatuksia, toimintoja ja ratkaisuja?

Eihän näin ole aina edes realistiseissakaan lasten-nuorten kirjoissa. Saati sitten oikeassa elämässä.

Potterin ensimäisen kirjan julkaisusta tulee pian kuluneeksi 25 vuotta.

Mutta yhä se kiinnostaa myös uusia sukupolvia.

Eihän reaalimaailmakaan ole aina looginen. Miksi sitten fantasiakirjan pitäisi olla?

Pitäisikö fantasiakirjallisuuden olla realistista. Oleellista on, että se maailma toimii uskottavasti omissa puitteissa. Eikä siinä yhteydessä Tomin sukurasite häiritse sen enempää kuin lajitteluhattukaan.

Vierailija kirjoitti:

http://vuotavavelhomaailma.blogspot.com/

http://pottermaailma.blogspot.com/

Noissa blogeissa on kyllä ihan hyviä pohdintoja kyseisten kirjojen epäloogisuuksista ja -realistisuuksista. Ja olen itsekin lukenut kaikki Potterit ja pidän niistä, mutta ei se silti tarkoita sitä, ettenkö voisi kuitenkin joitain niiden juonenkäänteitä arvostella ja pohtia, että miten niiden olisi realistisesti kuulunut mennä.

Olen huomannut, että jotkut "tosifanit" tuntuvat ottavan hieman liian tosissaan ja syvällisesti kyseisen kirjasarjan ja sen tapahtumat. Se on kuitenkin loppujen lopuksi fiktiivinen fantasiatarina, jossa esiintyy velhoja, noitia ja kaikenlaisia taikaolentoja, joten miksi kaikkien sen tapahtumienkaan pitäisi olla realistisia?

Ei sellaista kirjaa, elokuvaa tai TV-ohjelmaa olekaan, josta kaikki pitäisivät ja josta kukaan ei löytäisi minkäänlaista arvosteltavaa/kritisoitavaa.

Jos kerran esim. Salkkareiden tai muiden draamasarjojen, joiden periaatteessa pitäisi käsitellä tosielämän asioita, ei tarvitse olla realistisia, niin miksi sitten fantasiakirjojen pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yliarvostus sitten pitäisi määrittää? Pajon niitä arvostetaan ja paljon niitä saisi arvostaa?

Ne ovat uponneet tiettyyn lukijakuntaan ja ymmärrän kyllä miksi. 

Mutta olen huomannut, että monet lukijat myös kritisoivat paljon sitä, ettei hahmojen toiminta ole usein kovin loogista ja realistista. Ehkä he ovat lapsina ja nuorina pitäneet kyseisistä kirjoista, mutta aikuistuttuaan kiinnittäneet huomiota kyseiseen seikkaan?

Anna jotain esimerkkejä mitkä epäloogisuudet ja

epärealistisuudet tarkalleen ottaen häiritsevät?

Noissa linkitetyissä blogeissa tulikin jo aika hyviä pohdintoja. Monet ovat miettineet juurikin kyseisiä asioita.

Miksi ihmeessä sellaisen kirjasarjan pitäisi olla realistinen, jossa esiintyy mm. velhoja, noitia ja monenlaisia taikaolentoja ja joissa taiotaan ja lennetään luudanvarsilla?

Olen lukenut kaikki Potterit, ja ovathan ne koukuttavia ja hyviä kirjoja. Mutta pakko myöntää, että kyllä minuakin kieltämättä hieman häiritsi tuo, että Tom Valedron annettiin ymmärtää olleen alusta alkaen ilkeä ja julma lapsi, jonka kohtalona ja päämääränä oli aina päätyä sieluttomaksi, vallanhimoiseksi ja häikäilemättömäksi pimeyden lordiksi. Jotenkin se vain tuntui liian helpolta ja tylsältä ratkaisulta. Mielestäni olisi ollut kiinnostavampaa, jos hänen kehittymisensä lordi Voldemortiksi olisi ollut vaiheittaista ja seurausta hänen kokemistaan vastoinkäymisistä. Toisaalta, kaipa tuollainen yliluonnollinen pahuus sopii kyseiseen kirjasarjaan. Sekin hieman mietitytti, että miksi Dumbledore tuntui suhtautuvan niin välinpitämättömästi Tylypahkan turvallisuuteen eikä juurikaan puuttunut siellä tapahtuvaan koulukiusaamiseen, vaan päin vastoin valitsi kiusaajia jopa valvojaoppilaiksi.

Minulle se on yksi kirja- ja elokuvasarja muiden joukossa. Harrastan lukemista ja elokuvien katselua niin paljon ja laaja-alaisesti. Mutta ymmärrän hyvin, miksi se on saavuttanut laajan fanikunnan tiettyjen ihmisten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yliarvostus sitten pitäisi määrittää? Pajon niitä arvostetaan ja paljon niitä saisi arvostaa?

Ne ovat uponneet tiettyyn lukijakuntaan ja ymmärrän kyllä miksi. 

Mutta olen huomannut, että monet lukijat myös kritisoivat paljon sitä, ettei hahmojen toiminta ole usein kovin loogista ja realistista. Ehkä he ovat lapsina ja nuorina pitäneet kyseisistä kirjoista, mutta aikuistuttuaan kiinnittäneet huomiota kyseiseen seikkaan?

Anna jotain esimerkkejä mitkä epäloogisuudet ja

epärealistisuudet tarkalleen ottaen häiritsevät?

Noissa linkitetyissä blogeissa tulikin jo aika hyviä pohdintoja. Monet ovat miettineet juurikin kyseisiä asioita.

Keskustelun idea on, että ihmiset kertovat omin sanoin mielipiteensä perusteluineen eikä jätä perustelematta ja linkitä vain muiden teksteihin, koska eivät osaa vastata. Osaatko perustella mielipiteesi omin sanoin?

En ole toistaiseksi saanut aikaiseksi luettua Pottereita. Elokuvat olen kyllä kaikki nähnyt, ja olivathan ne koskettavia ja taianomaisia. Voisin kyllä joskus yrittää lukea kirjatkin, ihan yleissivistyksenkin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yliarvostus sitten pitäisi määrittää? Pajon niitä arvostetaan ja paljon niitä saisi arvostaa?

Ne ovat uponneet tiettyyn lukijakuntaan ja ymmärrän kyllä miksi. 

Mutta olen huomannut, että monet lukijat myös kritisoivat paljon sitä, ettei hahmojen toiminta ole usein kovin loogista ja realistista. Ehkä he ovat lapsina ja nuorina pitäneet kyseisistä kirjoista, mutta aikuistuttuaan kiinnittäneet huomiota kyseiseen seikkaan?

Anna jotain esimerkkejä mitkä epäloogisuudet ja

epärealistisuudet tarkalleen ottaen häiritsevät?

Noissa linkitetyissä blogeissa tulikin jo aika hyviä pohdintoja. Monet ovat miettineet juurikin kyseisiä asioita.

Keskustelun idea on, että ihmiset kertovat omin sanoin mielipiteensä perusteluineen eikä jätä perustelematta ja linkitä vain muiden teksteihin, koska eivät osaa vastata. Osaatko perustella mielipiteesi omin sanoin?

Minua pyydettiin nimenomaan antamaan esimerkkejä siitä, mitkä asiat ihmisiä häiritsevät kirjoissa yleisellä tasolla. Ja minä annoin linkkejä niihin.

Suosittu fantasiakirjasarja siinä missä muutkin: TSH, Narnia jne. Mistä lähtien fantasiakirjallisuus on ollut realistista?

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kaikki Potterit, ja ovathan ne koukuttavia ja hyviä kirjoja. Mutta pakko myöntää, että kyllä minuakin kieltämättä hieman häiritsi tuo, että Tom Valedron annettiin ymmärtää olleen alusta alkaen ilkeä ja julma lapsi, jonka kohtalona ja päämääränä oli aina päätyä sieluttomaksi, vallanhimoiseksi ja häikäilemättömäksi pimeyden lordiksi. Jotenkin se vain tuntui liian helpolta ja tylsältä ratkaisulta. Mielestäni olisi ollut kiinnostavampaa, jos hänen kehittymisensä lordi Voldemortiksi olisi ollut vaiheittaista ja seurausta hänen kokemistaan vastoinkäymisistä. Toisaalta, kaipa tuollainen yliluonnollinen pahuus sopii kyseiseen kirjasarjaan. Sekin hieman mietitytti, että miksi Dumbledore tuntui suhtautuvan niin välinpitämättömästi Tylypahkan turvallisuuteen eikä juurikaan puuttunut siellä tapahtuvaan koulukiusaamiseen, vaan päin vastoin valitsi kiusaajia jopa valvojaoppilaiksi.

Eikö tuossa mielessä siis koko lajittelu neljään kategoriaan ole täysin absurdi? Lisäksi ominaisuus vaikuttaa olevan vahvasti periytyvä ja eri tupaan joutuvat vain suvun mustat lampaat.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kaikki Potterit, ja ovathan ne koukuttavia ja hyviä kirjoja. Mutta pakko myöntää, että kyllä minuakin kieltämättä hieman häiritsi tuo, että Tom Valedron annettiin ymmärtää olleen alusta alkaen ilkeä ja julma lapsi, jonka kohtalona ja päämääränä oli aina päätyä sieluttomaksi, vallanhimoiseksi ja häikäilemättömäksi pimeyden lordiksi. Jotenkin se vain tuntui liian helpolta ja tylsältä ratkaisulta. Mielestäni olisi ollut kiinnostavampaa, jos hänen kehittymisensä lordi Voldemortiksi olisi ollut vaiheittaista ja seurausta hänen kokemistaan vastoinkäymisistä. Toisaalta, kaipa tuollainen yliluonnollinen pahuus sopii kyseiseen kirjasarjaan. Sekin hieman mietitytti, että miksi Dumbledore tuntui suhtautuvan niin välinpitämättömästi Tylypahkan turvallisuuteen eikä juurikaan puuttunut siellä tapahtuvaan koulukiusaamiseen, vaan päin vastoin valitsi kiusaajia jopa valvojaoppilaiksi.

Mutta edelleen Voldemortin psykologinen kehitys noudattelee ihan realistista kaavaa: peritty taipumus psykopatiaan sekä sitä tukevat ulkoiset tekijät (hylkäys, kasvaminen orpokodissa).